Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan. Paraikaa hän kirjoittaa elämäntyöstään Kulttuurirahaston eminentia-apurahan turvin.

rss

7.12.2016 10.33
Kersti Juva

Meikäläinen minä

Edes persoonapronominit eivät mene yksi yhteen kielestä toiseen käännettäessä.

Voisi luulla ettei suomentajalla ole juurikaan valinnanvaraa lauseen rakentamisessa, kun englantilainen alkaa puhua itsestään. Kai minä on sentään minä. Luulis mut ei. Olen koonnut lukijan iloksi esimerkkejä eri tavoista, joilla olen kääntänyt englannin minä-lauseen (omasta mielestäni) luontevalle suomelle.

Tekijä, kokija tai omistaja ei ole suomenkielisessä lauseessa läheskään aina perusmuodossa eikä lauseen subjekti.

Get someone to clear it up, I don’t feel well.
Hae joku siivoamaan, minulla on paha olla.
(Louis de Bernièrs, Kapteeni Corellin mandoliini)

I’m thirsty, Sam
Sam, minun on jano
(J. R. R. Tolkien, Kuninkaan paluu)

I am going to be a doctor
Minusta tulee lääkäri
(AS Byatt, Lasten kirja)

I just feel it diminishes him.
Musta tuntuu että se on jotenkin alentavaa.
(Alan Bennett, Jokapäiväinen taiteemme)

I’m only too glad not to speak in this house, excepting when and where I’m spoke to, sir;
Minulle sopii oikein hyvin olla sanomatta mitään tässä talossa paitsi kun minulle puhutaan
(Charles Dickens, Nicholas Nickleby)

Minä-persoonan voi myös häivyttää monella eri tavalla. Meikäläinen tai tämä tyttö/poika/mies antaa lausumalle jotenkin rempseän sävyn.

This waybread keeps you on your legs in a wonderful way
Tämä matkaleipä pitää kyllä meikäläisen jaloillaan ihan kummasti
(J. R. R. Tolkien, Kaksi tornia)

Hey ho! I’m sad as a Lover’s Lute.
Hei hoi, tämä tyttö on allapäin kuin rakastuneen luuttu.
(Aphra Behn, Veijari)


Eäässä näytelmässä olen pannut ison miehen puhumaan lastenkieltä. Vaikutelma tuntui sopivan tilanteeseen, jossa puhuja leikkimielisesti etäännyttää istensä tilanteesta.

I am saying nothing.
Tää vaikenee.
(Alan Bennett, Jokapäiväinen taiteemme)

Tavallisin tapa yleistää oma kokemus muitakin koskevaksi on niin sanottu nollapersoona. Verbi on yksikön kolmannessa persoonassa eikä lauseella ole minkäänmoista subjektia.

Minän häivyttäminen ei tarkoita sitä, että tekijä vetäytyisi vastuusta, tai että suomalainen olisi jotenkin liian ujo puhumaan itsestään. Kun näitä lauseita tutkailee tarkemmin, käy ilmi, että merkitys itse asiassa laajenee, minä ottaa mukaan kuulijat tai ihmiset yleensä.

I can see through the curtain.
Verhon läpi näkee.
(Juhumpa Lahiri, Tuore maa)

I so regret that I‘m not there with you.
Harmittaa suunnattomasti että en ole siellä kanssasi.
(Jayne Anne Phillips, Murhenäytelmä)

I do hope he doesn’t get Alzheimer’s
Täytyy toivoa, ettei se saa Altzheimeria
(Julian Barnes, Kuin jokin päättyisi)

I can’t reach either on ’em without the steps.
Kumpaankaan ei ylety ilman tikkaita.
(Dorothy L. Sayers, Kuolema häämatkalla)

Might I not be a spy sent by the Council?  – You are not. I can tell.
Entä jos olen neuvoston vakooja? – Et ole. Sen huomaa.
(Richard Adams, Ruohometsän kansa)


Suomen passiivia voi käyttää samalla tavalla:

I’ve seen funny things happen and no mistake.
Kaikkea sitä on tullut nähtyä, usko pois.
(Joe Orton, Herra Sloane)

If they do try any tricks, they'll find I know a few as well.
Jos heillä on mielessä jokin juoni, saavat huomata että osataan sitä meilläkin.
(Richard Adams, Ruohometsän kansa)


Lopuksi pari esimerkkiä, joissa asia on ilmaistu kokonaan toisin.

I wasn’t about to say you had.
Ei kukaan sitä väitäkään.
(AS Byatt, Lasten kirja)

And the long and the short of it is I loses my head which is a thing I never ought to a done with the worry of them photos an all.
Ja niin siinä sitten kävi että mulla meni pimeeks, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu kun mulla oli huoli niistä kuvista ja kaikki.
(Joe Orton, Herra Sloane)


Suomentaminen olisi aika tylsää jos se ei olisi täynnä arvaamatomia mahdollisuuksia.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

8.12.2016 23.21
Cogito ergo sum
Minän häivyttäminen
Kiinnostavasta kuvauksesta puuttuu – ehkä liian ilmeiseksi arvioitui? – pronominin sellainen häivyttäminen, joka on tavallista ja asiatekstissä oikeastaan pakollista, kun käännetään englannista suomeen. Kirjakielessähän ei käytetä 1. tai 2. persoonan pronominia subjektina, ellei sillä ole erityistä painoa. Niinpä ”I am” on normaalisti ”olen”.

Vastaavasti possessiivipronomini korvautuu kirjakielessä possessiivisuffiksilla: my book → kirjani.
13.12.2016 9.48
JM
Minän korostaminen
Puhekielessä omistusmuoto on alkanut matkia yhä enemmän englannin mallia: "mun auto", "sun sormet" jne. Esineitten yhteydessä "mun auto" -rakenne ei ole kovin ihmeellinen, mutta ruumiinosista puhuttaessa on. Ei suomalainen ole tottunut korostamaan esim. käsiä muodolla "kätesi", saati "sun kädet" tai "sun kätesi". On sanottu yksinkertaisesti "nosta kädet ylös" tai "näytä sormet". Jokainen tajuaa, että tarkoitetaan omia käsiä ja sormia ja ettei kukaan lähtökohtaisesti käy toisen sormia ja käsiä liikuttelemaan.