Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Ilona Paajanen. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Ilona Paajanen on Kielitoimiston sanakirjan toimituksen uusin tulokas, jota kiehtoo sanojen nykyisyys, menneisyys ja muutos. Hänen salaamattomia intohimojaan ovat myös suomen murteet ja viron kieli.


rss

17.5.2018 10.00
Ilona Paajanen

Räpistys, vilistys, kimallus

Yleiskielessä ei ole vakiintunutta nimitystä sille, kun raaja herää puuduksista. Lastenkielessä ilmiöllä on monta nimeä.

Puutua, turtua, kuoleutua – suomessa on monta keinoa ilmaista raajan menevän tunnottomaksi. Mutta mitä tapahtuu, kun pitkään paikoillaan tai puristuksissa ollutta jäsentä liikuttaa? Raaja herää unestaan kihelmöiden tai joskus jopa kivuliaasti pistellen.

Nuo yleiskieliset tuntemuksen kuvaukset ovat toki asiallisia, mutta ne eivät kerro spesifisti vain puuduksista palautumisesta. Esimerkiksi kihelmöintiä voi hyvin esiintyä muuallakin kuin raajoissa, ja tuo nipistelevä kutittelun tunne saattaa johtua monista asioista: ihon pinnalla vaikkapa allergiasta, vatsanpohjassa jännityksestä, huulilla suudelmasta ja päänahassa täi-invaasiosta.

Huomattavasti tarkkarajaisempia ilmauksia voi löytää etenkin lastenkielestä: ilmauksia, jotka heti kertovat kuulijalle (tai mielikuvituksekkaan lapsen kohdalla ainakin puhujalle itselleen), että kyseessä on nimenomaan tuo puutumista seuraava hirvittävä kokemus, jossa koko raaja tuntuu muuttuneen tönköksi kuhisevien neulojen pötköksi.

Jalkaa räpistää

Omassa lapsuudessani jalkaa aina räpisti, kun puutuneisuus alkoi poistua. Näin jälkikäteen lingvistiydyttyäni olen todennut, että ilmaus tuskin on ollut tässä merkityksessä käytössä muiden kuin minun ja sisareni idiolekteissa. Räpistää on lapselta varsin kiinnostava verbivalinta, sillä yleiskielessä tunnetaan kyllä sen frekventatiivijohdin räpistellä, joka merkitsee ’räpiköimistä’ ja ’räpyttelyä’. Ehkä jalan räpistämiseenkin liittyy tietynlaiset avuttoman sätkyttelyn mielleyhtymät.

Huomattava on myös, että puutumisesta tokeneva jalka ei itse räpise, vaan jalkaa räpistää – jokin saa toisin sanoen jalan räpisemään. Jalka vain kokee räpistyksen (tätä termiä muistan myös käyttäneeni).

Samantapaisesti motivoituneelta vaikuttaa kollegani tyttären pienenä käyttämä ilmaus jalkaa vilistää. Tuntoaistein jalassa on havaittavissa häiritsevän selvää vipinää, vaikka kuhinaa ei päälle päin ihminen näekään. Vilistämistä käytetään tässä yhteydessä yksipersoonaisesti, samaan tapaan kuin räpistämistä – taas jokin panee paljon kokevan jalan vilisemään.

Pisteleekö kimallus?

Kaunein koskaan kuulemani ilmaus tunnottoman ruumiinosan pistelevälle havahtumiselle on kummityttöni parivuotiaana lanseeraama jalassa on kimallus. Kummitädiltä kesti tovi ymmärtää, miksi harmittoman glitterin mieleen tuova kimallus saa lapsen kyyneliin, mutta onneksi jälkeläisensä kuvakielen omaksunut äiti tulkkasi.

Lapsi jalat alleen taivutettuna. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
5 minuuttia tässä asennossa ja saat jalkoihisi kimalluksen!

Kimallus vie ajatukset välkkeeseen ja tuikkeeseen – ja kas, tuikkia-verbillähän on Kielitoimiston sanakirjassa merkitykset ’pistellä’ ja ’tökkiä’. Jos jalassa voi olla pistelevää, tuikkivaa kipua, niin miksipä sitten ei kimallustakin? Nimityshän on aivan verrattavissa eräiden aikuisten murteenpuhujien käyttämään ilmaukseen jalka menee neuloille. (Paikallisen ilmiantajani mukaan näin on kuultu puhuttavan ainakin Keski-Pohjanmaalla.) Tunnottomuudesta tokenemisen pistelevyys on pantu merkille myös merten takana: englanninpuhujatkin nimittäin havaitsevat heräävissä raajoissaan neuloja, peräti kahdenlaisia: pins and needles.

Yhteistä esiin nostamilleni lastenkielisille nimityksille tuntuu olevan ennen kaikkea niiden kuvallisuus, jopa visuaalisuus. Kun lapselta loppuvat sanat kesken (tosin hänellähän ei ole aavistustakaan siitä, ettei aikuisillakaan ole yksioikoista nimeä ilmiölle), hän turvautuu tuntemuksen selittämiseen mielikuvien kautta. Tiettyjen näköaistimuksille opittujen nimien, kuten vilistämisen tai kimalluksen, avulla yritetään kertoa mitä kehossa tapahtuu. Logiikkana on siis ”nyt tuntuu siltä, miltä vilistäminen näyttää”.

Kirjoittaja lopettaa tähän ja vetäytyy pohtimaan, mikä voisi näyttää siltä, miltä räpistäminen tuntuu.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

17.5.2018 21.34
Matti Sunell
Pikkuveljeni ilmoitti, että jalassa on häiriö. Tuntui samalta kuin television säkenöivä lumisade näytti.
31.5.2018 15.13
Ilona Paajanen
Varsin oivaltavaa pikkuveljeltä! :)


Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely / Kundundersökning 2018

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången