Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Elävät päät
-blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.


rss Elävät päät

6.4.2017 10.36
Sanna Nissinen

Reformaatiosta uskonpuhdistukseen

Mikael Agricolan päivän kunniaksi katsastetaan, miten reformaatiosta puhuttiin vanhan kirjasuomen aikaan.

Parhaillaan vietetään reformaation merkkivuotta. Lokakuussa tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martin Luther esitteli teesinsä Wittenbergissä. Arvasikohan Luther itsekään, miten valtavan muutoksen hänen teesinsä saisivat aikaan maailmassa ja miten reformaatio vielä 500 vuoden jälkeen näkyy voimakkaasti yhteiskunnassamme?

Reformaatiosta tulee siis kuluneeksi 500 vuotta. Mutta miten reformaatiosta puhuttiin vanhassa kirjasuomessa? Oliko termi reformaatio jo tuolloin käytössä, vai puhuttiinko uskonpuhdistuksesta? Vai käytettiinkö jotain aivan muuta termiä? Kurkistetaanpa Vanhan kirjasuomen sanakirjan aineistosta, miten reformaatiosta puhutaan Ruotsin vallan aikaisessa kirjallisuudessa.

Reformaatio tuotti reformeerattuja

Katsastetaan ensimmäiseksi, käytetäänkö sanakirjamme aineistossa verbiä reformeerata ja muita sen johdoksia uskonnollisessa yhteydessä. Jospa ensimmäiseksi katsotaan sanan reformaatio esiintymät, joita on yhteensä neljä.

caicki mwt Jumalan palweluxet estetäisin, owat he sixi cochta alusa Reformationin wastan ottanet

Edellä oleva esimerkki on reformaation ensiesiintymä vuonna 1655 julkaistusta asetuksesta ”Meidän Christellisen Opin oikiast hariotuxest ia Conservationist”. Tarkastetaanpa esimerkit vielä kertaalleen: ilmeisesti reformaatio-sanan ensiesiintymä on todella vasta 1600-luvun puolivälistä.

Esimerkkejä tarkastellessa huomaa, että substantiivia reformaatio yleisemmin on vanhassa kirjasuomessa käytetty reformeerata-verbin partisiippimuotoa reformeerattu. Tosin ei tämäkään muoto mikään kovin yleinen ole, esiintymiä on aineistossamme yhdeksän. Myös sen ensiesiintymä on reformaatiota varhaisempi: ensi kerran sitä on käyttänyt Jacobus Alastaroensis vuonna 1634.

Mutta sijnä reformeratusa oikias Evangeliumin Seoracunnasa tachto se halvin Borghari ja taloinpoica panna papin curitoxen ala.

Sekä reformaatio- että reformeerattu-sanojen käyttö vanhassa kirjasuomessa painottuu ensiesiintymiä lukuun ottamatta 1700-luvulle. Voisiko olla mahdollista, että näiden tilalla olisi 1500-luvulla ja aivan 1600-luvun alussa käytetty vanhassa kirjasuomessa jotain muuta termiä?

Raamatun puhdas oppi

Mikael Agricola on tunnettu Ruotsin reformaattoria Olaus Petriä maltillisempana. Tähän peilaten on melko todennäköistä, että Agricolan teksteistä on turha hakea vastinetta reformaatio-sanalle. Tarkastetaan ne kuitenkin samalla, kun käydään läpi muut 1500- ja 1600-lukujen taitteen tekstit. Ehkäpä 1500-luvun asetuksista löytyy jotakin tai aivan varhaisimmista lainsuomennoksista? Uskonpuhdistus-sanaa ei aineistostamme löydy (sen ensiesiintymä on vasta 1840-luvulta), joten katsotaan seuraavaksi sanat puhdas, puhdistus ja puhdistaa.

Koska verbi reformeerata on esiintynyt vanhassa kirjasuomessa jo aiemmin kuin substantiivi reformaatio, on syytä aivan ensimmäiseksi vilkaista puhdistaa-verbin esiintymiä. Varsinaisesti reformaatioon viittaavaa esiintymää ei niiden joukosta löydy. Andreas Elgfoothin suomentamassa Johan Philipp Freseniuksen saarnassa (1768) kyllä kerrotaan uskon puhdistamisesta, mutta sillä ei viitata reformaatioon nykymielessä:

Ne taitawat neitzeet uloskuwawat senkaltaiset Christityt jotka – – heidän uskonsa kylläxi wahwistaa ja puhdistaa andawat, että he kaikisa tilois lujana ja järkähtämättöminä pysyisit

Agricola on muutamaan otteeseen käyttänyt ilmaisua puhdas usko tai puhdas oppi. Löytyikö vihdoin Suomen reformaattorin oma tapa puhua siitä, mitä oli tekeillä?

A I 627 Neuresti mine rucolen, ettes minun, O Herra Jesu Christe, sinun eleues Sanais puchtaas opissa – – tekisit osalisexi

A III 227 Rucous, ette Jumala puchtan opin annais, ia ne falskit opettaiat poishylkeis

Molemmissa tapauksissa ilmaus viittaa ennemminkin oikeaoppisuuteen tai Raamatun mukaiseen oppiin kuin reformaatioon. Se on toki toinen asia, tarkoittaako Agricola tällä oikealla, Raamatun mukaisella opilla nimenomaan Lutherin oppia.

Kun tarkastellaan sanojen puhdas ja puhdistus käyttöä Agricolan ajoista eteenpäin seuraaville vuosisadoille, Agricolan linja jatkuu myös muussa aineistossa, tosin vuoden 1745 almanakka tietää kyllä kertoa, että

Wuonna 1527 oli cocous Upsalas, cusa puhuttin, cuinga pappein piti puhtast opist pitämän waarin, ja yhteistä cansa opettaman, ilman taickauxia ja turhia jarituxia

Reformaatio on siis mitä ilmeisimmin varhaisin käsite Lutherin alulle panemasta mullistuksesta. On kuitenkin ymmärrettävää, että reformaatiosta on uskonpuhdistuksen sijaan käytetty vanhan kirjasuomen aikana termiä reformaatio: suurin osa tuon ajan teksteistä on kuitenkin käännöksiä, joten alkutekstien reformation-termit on ollut yksinkertaisinta suomentaa reformaatioksi. Koska itse reformaation alullepanijasta Lutheristakin ensimmäinen maininta on vanhassa kirjasuomessa vasta 1630-luvulta, on luonnollista, että ilmeisesti reformaatiosta ei tosiaan ole varsinaista mainintaa vanhassa kirjasuomessa vielä 1500-luvulla.

SANNA NISSINEN


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja


Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely / Kundundersökning 2018

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången