Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Elävät päät
-blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.


rss Elävät päät

14.2.2019 9.39
Elina Heikkilä

Käytösopas käteen ja 1600-luvulle!

”Pidoisa olcon iloisus läsnä”, neuvoo Erasmus Rotterdamilainen.

Yksi suosittu kirjallisuudenlaji ovat olleet ja ovat yhäkin käytösoppaat. Vanhan kirjasuomen sanakirjan aineistossa niitä on viisi. Esittelen oppaat ikäjärjestyksessä – teosten ilmestymisvuosien, en kohderyhmän iän mukaan.

Kullainen kirja (1670)

Vanhin suomeksi julkaistu käytösopas on alankomaalaisen oppineen Erasmus Rotterdamilaisen Cullainen Kiria, Nuorucaisten Tapain sijwollisudest. Tuntemattoman kääntäjän suomennos on vuodelta 1670, latinankielinen alkuteos ilmestyi jo vuonna 1530.

Erasmus on omistanut teoksen oppilaalleen, Burgundin Henrik-prinssille, ja käytösohjeet ovat ruhtinaalliset niin sisällöltään kuin määrältäänkin. Kirja etenee selkeästi aihepiireittäin, ja seikkaperäiset ohjeet on numeroitu. Liikkeelle lähdetään ilmeistä ja eleistä, joita tulevan ruhtinaan toki tulee osata säädellä ja tulkita.

Vieraspidoissa käyttäytymisestä on peräti 103 ohjetta. Tässä hyvä neuvo edelleenkin noudatettavaksi:

Käsiäs pyhkeisäs heitä myös pois caicki cuin mielelles on surullinen. – – Sillä Pidosa eij sowi olla surullisna, eikä ketän surullisexi tehdä.

Myös tämän blogimerkinnän ingressin olen lainannut vuoden 1670 Erasmus-suomennoksesta.

Cullainen Kiria on aikoinaan ollut huippusuosittu teos, joka on käännetty monelle kielelle. Kirjan suosio ei ole mikään ihme, jos ajattelee, että nuoren prinssin saamia käytösohjeita noudattamalla oppii itsekin käyttäytymään sopivasti tilanteessa kuin tilanteessa ja toivon mukaan myös etenemään elämässään.

Kaiken kukkuraksi Erasmuksen ohjeet ovat oikein viihdyttävää luettavaa. Nykysuomeksi niihin voi tutustua lukemalla Heli Paalumäen ja Hannu Salmen suomennoksen vuodelta 2005.

Huoneenspeili (1699)

1600-luvun viimeisenä vuonna ilmestyi Jonas Mennanderin pitkä arkkiveisu Huonen-Speili, jossa nimiölehden mukaan ”Ensin edespannan caickein welgolisus yhteisest [ja] Sitten Mitä erinomattain, Perhen-Isänille ja Emänille, Poijlle [ja] Drängeille, Tyttärille ja Pijcoil[le], hywin eli pahoin sopi”. Huonen-Speili heijastelee selvästi erilaista elämänpiiriä kuin Cullainen Kiria: nyt liikutaan talonpoikaisessa ympäristössä ja huhkitaan töitä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mennander itse ei ollut talonpoika vaan pappi; Huoneen-Speilin hän kirjoitti nuorena apulaispappina Turussa työskennellessään.

Huonen-Speiliä ei ehkä tarkkaan ottaen voi pitää suoranaisena käytösoppaana – käytöstapojen opettamisen asemesta se ohjaa lukijaa työteliäisyyteen. Teos kuvaa armottoman yksityiskohtaisesti, kuinka toimivat kelvottomat ja juopottelevat isännät ja emännät, kuinka laiskat ja uppiniskaiset rengit ja piiat.

Yhtä hengästyttävän yksityiskohtaisesti teos kuvaa, mitä kaikkea hyvät ja ahkerat isännät, emännät, rengit ja piiat ehtivät päivän mittaan toimittaa. Pelkkä lukeminenkin ottaa voimille! Katsotaan vaikka, kuinka esimerkillisen ahkera piika nauttii ateriansa:

Koska sitte suuruspalan
Leiwän Lihan taikka Kalan
Saanut ombi Emänäldäns
Taikka tuotu Isänäldä;
Niin sen hotki hopus suures
Istuisansa työnsä juures,
Taikka pitä piwosansa
repi tosta juostesansa,
Ammundaman Kujan päästä
Wettä Lähtest puhtamasta.

Lyhykäinen neuvo hyvihin ja siivollisihin ihmisten tapoin (1761)

1760-luvulle tultaessa Erasmuksen Cullaista Kiriaa ei enää ollut helppo saada käsiinsä – ainakaan, jos on luottaminen siihen tuntemattomaksi jääneeseen kirjoittajaan, joka näki tarpeelliseksi julkaista vuonna 1761 Lyhykäisen Neuwon, Hywihin Ja Sijwollisihin Ihmisten Tapoin. Uudelle käytösoppaalle oli siis tilausta. Lyhykäinen Neuwo on kuitenkin nimensä mukaisesti Erasmuksen teosta huomattavasti suppeampi, vain 20-sivuinen vihkonen, joka rakentuu kysymysten ja vastausten vuorottelulle. Opas on tarkoitettu nuorisolle, koska

Nuoruden Ijällä – – owat Silmät, caswot, Kädet, Jalat ja caicki muut Jäsenet wielä pehmiät ja notkiat Hywihin Tapoin tottuman. Silloin taitawat Ajatuxet, Puheet, Käytöxet ja työt wielä helposti hywäntapaisix tulla harjoitetux.

Ohjeita annetaan niin hyvästä käytöksestä kuin ”Hywäntapaisista Puheista” – ja tosiaan jopa ajatuksista. Lukija saa opastusta siivollisiin eli kohteliaisiin tapoihin ”caikillaisis tilois”, myös vieraspidoissa:

Joca parahia paloja waliten toiselda puolen Fatia ja muiden edestä jotacuta Ruocaa itzellens otta, eli ymbäri Fatia päällisin puolin sen makeman pois cuori; teke – – rumasti, ja näyttä olewans snolin [ahneen] Ihmisen.

Ylösrakentavainen lastenkirja (1764)

Jo vuonna 1764 suomeksi ilmestyi seuraava käytösopas, ja se on nimeltään Ylösrakendawainen Lasten Kirja. Sen on laatinut Johann Jacob Rambach, oppinut saksalainen pappismies, joka toimi teologian professorina kahdessakin yliopistossa. Yliopistoviran ohessa Rambach johti pedagogiota eli lastenkoulua, ja nimenomaan koululaisia varten hän laati vuonna 1734 kirjasen Erbauliches Handbüchlein für Kinder.

Rambach kuoli pian kirjansa ilmestymisen jälkeen eikä ehtinyt nähdä, että hänen kirjansa käännettiin 30 vuotta myöhemmin myös suomeksi. Suomentajaa ei tiedetä, koska 1700-luvulla käännöskirjoihin ei useinkaan merkitty kääntäjän nimeä.

Kirja on pieni mutta siihen mahtuu paljon asiaa. Ensimmäinen osa ”Lyhyt Ulosweto Autuuden Järjestyxestä” sisältää vaatimattomat 237 kysymystä kristinopista vastauksineen. Toinen osa ”100. Christillisen Elämän Ojennus Nuora Lapsille” opastaa, kuinka kristityn tulee elää suhteessa Jumalaan, lähimmäisiinsä ja itseensä. Kolmas osa ”100. Tarpellista Hywäin Tapain Ojennus Nuora Lapsille” antaa yleistä tapakasvatusta: kuinka tulee käyttäytyä muun muassa ruokapöydässä. Professori Rambachin esitys pöytätavoista on kuin tiivistelmä Erasmus Rotterdamilaisen ohjeistuksesta.

Myytiinköhän Ylösrakendawainen Lasten Kirja tuota pikaa loppuun vai mistä mahtoi johtua, että kirjan keskimmäisestä osasta julkaistiin uusi suomennos jo kolme vuotta myöhemmin? Siinä sata ohjetta on karsittu vain 44:ään. Tarjolla on siis todella tiivis paketti kristillisiä elämänohjeita, tällä kertaa nimellä Kaikille Nuorukaisille ja Lapsille Annetut Christillisen Elämän Ojennuxet.

Neuvo lapsille yhteisestä kansasta (1797)

Aivan 1700-luvun loppuvuosilta on Marttilan kirkkoherran Jacob Zidénin runomuotoinen Neuwo Lapsille, Yhteisestä Kansasta. Ohjeet koskevat heräämistä ja aamutoimia, jumalisia ajatuksia näissä toimissa – esimerkiksi hiuksia kammatessaan lapsen sopii ajatella Jeesusta, eritoten sitä, miten ”Sinun hjuxes edestä. Hänen, tjukkui werestä” – sekä tervehtimistä.

Zidén antaa ohjeensa runon tai itse asiassa neljän laulun muodossa. Teksteistä yksi on sovitettu virteen ”Ole Sielun iloinen” (numero 290 vuoden 1701 virsikirjassa), loput kolme maallisiin laulusävelmiin ”Taitawainen Talon-mies” sekä ”Ylös suuni ja sulkan”. Näistä ”Taitawainen Talon-mies” tarkoittanee Gabriel Pietarinpoika Calamniuksen vuonna 1744 julkaistua arkkiveisua Yxi Laulu Laulettawa, jossa huolehtivainen isä opastaa poikaansa vaimon valinnassa ja antaa muitakin elämänohjeita.

Zidénin neuvot on suunnattu yhteisen kansan eli tavallisen rahvaan lapsille, jotka elävät varsin yksinkertaisissa oloissa. Kun neuvot esitetään laulun muodossa, jo pieni, lukutaidoton lapsi voi ottaa niistä opikseen. Hyvin nuoresta kohderyhmästä kertoo sekin, että Zidén käyttää hellittelysanoja kulta, kultanen ja kultamurunen ja tähdentää, että kiltti lapsi osaa itse esimerkiksi sijata vuoteensa:

Peittos, kuin on ajosa,
Tuolla sängyn jalwosa,
Itze ylös laita.
Itze oljet ojenna,
Sia riepu rakenna.
Kilti lapsi taita.

Kyllähän kiltti lapsi osaa ja tahtoo olla äidille avuksi!

ELINA HEIKKILÄ


Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitus lukee Minä luen sinulle -kampanjaviikon merkeissä ääneen vanhaa kirjasuomea. Videolla luetaan ääneen ohjeita ruokapöydässä käyttäytymisestä. Ohjeet ovat teoksesta Ylösrakendawainen Lasten Kirja (1764).

Me luemme sinulle vanhaa kirjasuomea (Ajankohtaista Vanhan kirjasuomen sanakirjassa, 14.2.2019)


Tutustu käytösoppaisiin aineistopalvelu Kainossa:

Erasmus Rotterdamilainen: Cullainen Kiria
Jonas Mennander: Huonen-Speili
Anonyymi: Lyhykäinen Neuwo
Joh. Jac. Rambach: Christillisen Elämän Ojennuxet
Jacob Zidén: Neuwo Lapsille

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja