Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.


Mirja Nissinen

Mirja Nissinen on työskentellyt Kotimaisten kielten keskuksessa muun muassa virkakielen, koulutuksen ja tapahtumajärjestelytehtävien parissa. Hän on kansainvälisesti orientoitunut savolainen, ja hänen toinen pääkielensä on unkari. Hän nauttii erityisesti kielellä leikittelystä, ääntämisen nyansseista, mutkikkaan kielen suoristamistoimenpiteistä ja kriittisestä lingvistiikasta.


rss

30.3.2017 13.17
Mirja Nissinen

Uusi kieli räjäyttää tajunnan

Aloin ahmia uutta kieltä. Mikä saa ihmisen ahmimaan uutta kieltä? Mitä ahminnasta seuraa?

Rakastan vieraiden kielten opiskelua mutten ole vuosikausiin opiskellut mitään kieltä intensiivisesti. En ole yksinkertaisesti jaksanut. Etenkään työmuisti ei ole tuntunut aina pyörivän kunnolla, ja oppiminen on tuntunut välillä tahmealta. En ole varmaankaan ainoa, jonka aivoja nykymaailma ylikuormittaa.

En suostu tähän! Minä haluan muistaa! Minä haluan oppia!

Haastan itseni ja muistini ja päätän aloittaa uuden kielen opiskelun.

Ahmin puolaa

Puola.

Puola näyttää minulle ensi silmäyksellä aika hirveältä.

Mężczyzna i dziewczynka mówią o tamtych zwierzętach. (Mies ja tyttö puhuvat noista eläimistä.)

Käsittämättömiä konsonanttijonoja, joita silmä ei osaa pilkkoa sopiviin paloihin. Kangistun lähes kauhusta.

Totean, että hirveyden täytyy olla näennäistä, ja päätän ottaa sen haasteena.

Lataan puhelimeeni ilmaisen kielenoppimisappsin. Jään oitis koukkuun.

Appsi on taivaallinen. Se annostelee puolan minulle helposti purtavissa pikku paloissa. Se ei selitä kielioppia, vaan saan itse päätellä, jesss!

Neutraaliksi aiottu opiskelu muuttuu hetkessä – ahmimiseksi.

Olen pökerryksissä siitä ilosta, kun huomaan, miten paljon kielitieteellisestä osaamisesta ja analysointitaidosta on kielenoppimisessa hyötyä. Ahmin ensi kertaa uutta kieltä koulutettuna lingvistinä.

”Mut hei, toihan on genetiivi. Aa, okei, eli predikatiivi vaatii eri sijan.”

”Ai kiva, täähän toimii samalla tavalla kuin unkarissa.”

”Katos, toi äänteenmuutos toimii tolleen. No mut sehän on ihan looginen.”

Nopeasti huomaan olla onnellinen siitä, että kirjoitin aikoinani kandityön sibilanteista ja affrikaatoista, eli erilaisista ässistä ja teeässistä, ja gradun puolestaan vokaaleista. Olisin muuten isommassa hukassa.

Pohjalla minulla on vuonna x Unkarissa opiskellut muutama kurssi tšekkiä. Toisen slaavilaiskielen näennäisestäkin osaamisesta on selvästi hyötyä, ja huomaan muistavani ”yleisslaavia” yllättävän paljon. Lisäksi olen aiemmin vilkaissut puolan kirjaimistoa ja äänteitä. Yllättävää on myös huomata, että minulle on puolan opiskelussa eniten hyötyä unkarista, erityisesti sanaston osalta.

Kun maailma avautuu

Yhtäkkiä puolan kaksoisveet ja erilaiset ässät eivät näytä enää oudoilta vaan tutuilta ja tavallisilta. Yhtäkkiä saan rakenteesta otteen ja pystyn jo päättelemällä ja arvaamalla lukemaan puolankielistä artikkelia suosituimmista lastennimistä ja surffaamaan puolankielisillä verkkosivuilla oppimassa huonekalu- ja vaatesanastoa.

Siis kahden viikon päivittäisen opiskelun jälkeen.

Yhtäkkiä se kieli, joka vielä äsken näytti tyystin vieraalta ja hirveältä, se – avautuu.

Alkaa hahmottaa, mitkä sanat ovat verbejä, adjektiiveja ja konjunktioita ja miten niitä on taivutettu. Alkaa ymmärtää, mitä taivutuspäätteet merkitsevät. Alkaa nähdä, miten puolan käsittämättömältä vaikuttavia verbejä pitää palastella – niissähän onkin ihan ymmärrettäviä prefiksejä kuten unkarissa!

Irrationaaliset merkkijonot alkavat saada merkityksiä. Irrationaalinen äännemössö alkaa selkeytyä. Sanarajat alkavat hahmottua, ja suddenly it all makes sense! Se on huisia!

Uusi kieli räjäyttää tajunnan.

Tuntuu siltä kuin yhtäkkiä saisi yhteyden miljooniin ihmisiin, jotka aiemmin olivat jonkin näkymättömän muurin takana.

Yhtäkkiä koko uusi kieli avautuu. Minulle. Yhtäkkiä minulle avautuu kokonaan uusi maailma.

Tunnen kutkuttavaa jännitystä, kun hypistelen sitä ajatusta, mitä kaikkea uusi kieli mahtaa elämään tuoda.

Motivaation kuplivat lähteet

Mistä sitten johtuu, että yhtäkkiä alkaa ahmia jotain kieltä? Kielen intensiivinen opiskelu vaatii valtavan motivaation tai suoranaisen himon, mistä se oikein tulee?

Minulla on jatkuvasti jonotuslistalla liuta kieliä, joita haluaisin osata: on koreaa, latviaa, norjaa, thaikkua. Jokainen niistä odottaa sitä hetkeä, että sytyn ja alan ahmia kieltä.

Minulla himo jonkin kielen opiskeluun voi syntyä etupäässä kolmella tavalla:

Ensinnäkin kieli itsessään, erityisesti sen rakenne tai äänteistö, voi olla minusta hullun kiinnostava.

Toisekseen saatan tutustua tätä uutta kieltä puhuvaan ihmiseen ja innostun siitä.

Kolmanneksi saatan haluta matkustaa maahan, jonka kieltä en vielä osaa. Ja koska minulla on periaatteena, etten matkusta maihin, joiden kieltä en osaa yh-tään, minun on pakko opiskella matkakohteen kieltä edes vähän. Pakko saattaa muuttua himoksi.

Matkustusintoni sytyttää puolestaan, heh, kiinnostava kieli tai ihminen. Tai kiinnostava luontokohde.

Puola maana ja kielenä on kiehtonut minua jo pitkään. Minulla on ollut sellainen kutina, että Puolan täytyy olla mahtava matkailumaa. Olen myös saanut vihiä, että siellä on runsain mitoin kätkettyjä helmiä ja hienoja luontokohteita.

Puolan oppikirjan olen näemmä ostanut jo vuonna 2005: ensimmäisellä sivulla on lyijykynämerkintä ”Helsinki 19.12.2005”.

Mikä saa minut ahmimaan puolaa nyt, vasta 11 vuotta myöhemmin?

Tarvittiin ihminen, kaksiosainen puolalainen sukunimi ja visentit, Euroopan ainoat biisonit.

Joanna, kohtaloni

Joanna, puolalainen kollegamme Kotuksessa syksyllä 2015. Ensimmäinen koskaan tuntemani puolalainen. Joanna Rydzewska-Siemiątkowska.

Taisin olla kollegoista ainut, joka opetteli ääntämään Joannan sukunimen.

Ymmärrän, että moni säikähtää jo ensi näkemältä. Niin varmaan minäkin säikähdin. Tai typerryin.

Tartun kuitenkin härkää sarvista ja kysyn varovasti: ”… Joanna, miten toi sun nimi äännetään?”

”Ymm, voitko toistaa vielä hitaammin?”

Joannan sukunimen äänteet herättävät ruokahaluni, ja ryntään tutkimaan puolan äänteitä netistä. Syljeneritys käynnistyy.

Minä, fonetiikka ja Pavlovin koirat.

Totean myös, että jos aion mennä tervehtimään Joannaa Varsovaan, minun on pakko opiskella puolaa. Minä en tosiaan aio astua Puolan maan kamaralle, jos en ymmärrä siitä kielestä mitään.

Sitten mieheni kertoi visenteistä.

Selvisi, että ne elävät jossain hienossa muinaismetsässä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Muinaismetsä! Söpöjä eläimiä! Metsä! Eläimiä!

Silloin minua vietiin. Nyt puolaa tänne heti nyt. Njoms njoms ähk njoms oumnj oumnj.

Puolaa iltapalaksi – tai aamupalaksi, na śniadanie

Opiskelen puolaa nyt joka päivä. Yleensä iltapalaksi tai joskus aamupalaksi. Ahmin. Pakko, koska appsi valittaa, jos opiskelu meinaa unohtua.

Jo 82 päivää puolaa putkeen.

Matka Varsovaan varattiin heti tammikuussa. Helmikuussa pistäydyimme lämmittelymatkalla Gdańskissa, koska en malttanut odottaa Varsovaan asti, että pääsen käyttämään kohisten terhakoituvaa kielitaitoani.

Olen tavattoman onnellinen huomatessani, että muistini toimii. Minähän opin! Ja millä vauhdilla!

Se pyörii sittenkin! Sittenkin!

Joanna, visentit ja keväinen muinaismetsä odottavat.

Njoms njoms ähk njoms oumnj oumnj.

Gdanskilaisessa bussissa. Kuva: Mirja Nissinen, Kotus.
Kielenopiskelijalla ei ole matkoilla koskaan tylsää: bussimatkatkin voi käyttää pysäkkien nimien opetteluun (kuten Jaworzniaków). Kuva: Mirja Nissinen, Kotus.

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

30.3.2017 16.05
Murtti
Mielenkiintoisen kuuloinen sovellus. Millähän nimellä sen löytäisi?
30.3.2017 21.27
Merkki
Duolingo varmaan kyseessä.
30.3.2017 23.55
Anna
Samaa ihmettelen täällä - appsin nimeä kehiin ja heti! :)
31.3.2017 10.29
Ruotus
re: Murtti
Löytyy nimellä Duolingo.
31.3.2017 17.46
szczotkadolamp
kiitos kertomuksestasi. inulle samaa tapahtui suomen kielen kanssa (olen itse puolalainen). moni kysyy miten voi oppia kieltä niin nopeasti. mut se oli just noin: kiinnostus, omat lingvistiiset harrastukset ja "tajunnan räjähdys". Olin utelias ja kiitollinen uudesta maailmasta. Suomi imi minua kokonaan ilman että olen sitä miettinyt.