Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.
Lasse Koskela
Lyhyt epikriisi
Indikaatiot MEV2T
58 v. helsinkiläinen mies, tulee hoitoon jouduttuaan kirjoittamaan Kotus-blogiin. Yleistila hyvä, kotoisin Pohjois-Hämeestä.
Puhelias, parta harmaantunut. Ylilyhyt svaavokaali vastaten Kettusen murrekarttaa Pohjois-Hämeen osalta. Ällä Kettusesta vähän poiketen lievästi koronaalistunut, liudentumisesta ei merkkejä. Ärrä ennen etistä dentaaliklusiilia, puolivokaalia ja etuvokaalia yksitäryinen, mikä sopii vähän Tamperetta venyttäen myös pohjoishämäläiseen statukseen eikä siis irratiivista.
Palpaatiossa havaitaan, että kieltosana pudonnut sporadisesti kieltolauseista ja tullut kompensoiduksi aggressiivilla. Artikulaatiobaasis lievästi etinen mutta ei eteläpohjalaisesti patologinen. Intonaatio kuulonvaraisesti vitaalinen ja hyvä.
Tuottaa pyydettäessä ässiä viisi, sibilanttidiffuusio erinomainen, distinktiokyky hyvä. Sibilanttien artikulaatiobaasis laajahko ja vaihteleva, ei kuitenkaan suhua eikä vihlontaa.
Erikoista: Pystyy pyydettäessä tuottamaan frikolateraalin. Osaa vaihtaa kajettoa. Tekee pyydettäessä myös uvulaarisen tremulantin. Haluaa laulaa Piafia.
Lausumatuottaminen balt. ja germ. lainakirosanojen katkomaa, mutta havainnollista ja vivahteikasta. Viesti välittyy. Yliopistohallinnosta puhuttaessa kirosanojen frekvenssi nousee ad 26 / 100 sanaa/min. Laskee siirryttäessä puhumaan koirista.
Leksikko laaja, paljossa pohjoishämäläisen dialektin värittämää mutta ei häiritsevästi. Pannaan merkille p.häm. justaan. Toisinaan käyttää käsittämättömiä murre(?)sanoja, joista konsultaatio etymologien, tarv. myös leksikografien kanssa.
Tt-kokeessa hyvä tuotto 2750 merkkiä ml. välilyönnit / 10 min. Virkerakenteet kunnossa, samoin välimerkit ja sananvalinta. Poikkeamat normeista tietoisia.
Suivaantuessaan aspiroi spirantit ja etistää dentaalikusiileja, käyttää voimakkaita suom.ugrilaisia imperatiiveja (suksikaa), affektiiviisia balt. lainakirosanoja ja emotionaalisesti latautuneita germaanisperäisiä genitaalisubstantiiveja.
Tallennetaan. Suljetaan. Lähetetään Kotus-blogiin. Konsultaatio tri V. Heikkisen kanssa. Jatko blogikeskustelussa.
Korjaus 1.4.2014: Yksitavuinen muutettu yksitäryiseksi.
Palaa otsikoihin | 21 puheenvuoroa
Olet kirotun oikeassa! Tarkoitan tietysti yksitäryistä ärrää. Ja syllabisuudessakin lienet oikeassa.
Kuinka saatoin noin erehtyä mieliaiheessani!
Jumaa! Lääketieteessä joku olisi tuommoisen virheen vuoksi jo patologin potilaana.
Mitä syvin pahoitteluni virheestäni, joka myönnetään.
Lienet ymmärtänyt aivan oikein, vaikka ei siihen lääketiedettä tarvitakaan, enemmänkin fonetiikkaa, josta olin kovin kiinnostunut muinoisina aikoina, jolloin fonetiikkaa vielä suomen kielen opiskelun yhteydessä vakavasti opiskeltiiin ja sitä opetti viehkolla vaalealla hiusraidalla varustettu A. Lieko.
Suloinen kiitos bilabiaalisesta avulsiivista!
yksi juttu jäi askarruttamaan: mikä indikaatio on MEV2T?
Mutta nyt kun tuli itämurteista puhe: Mikä se olikaan se ilmiö, että esim. t takaistuu (palataalistuu?) eräissä itämurteissa? Tai siis kuulosta melkein d:ltä. Kuuluu hyvin esimerkiksi sanassa "kota" tuolla Kermäen tienoilla. Häiritsee kun en muista.
(kun kuulostelen mielessäni, niin tuossa kahdentuneena sanassa "sitten", t ääntyy yleiskielen mukaan).
Kun en itse muistanut, ei auttanut kuin kilauttaa karismaattis-legendaariselle murremiehelle Jaakko Yli-Paavolalle.
Ja heti selkis. Kyse on kakuminaalisesta t:stä. Kakumen on hammasvalli. Ja kun t on dentaalinen niin tämä puheenaoleva äänne ääntyykin hammasvallia vasten.
Kuulee sitä kakuminaalisuutta muuallakin kuin Heinäveden suunnalla. Nimittäin Kummelissa: Do dii!
Niitä esiintyy lähinnä Afrikassa, mutta meillä Suomessakin saatetaan ilmaista suudelmaa ”muiskauttamalla” huulia, jolloin on kyseessä bilabiaalinen avulsiivi.
Tämä bilabiaalinen avulsiivi ilahduttaa blogistia, kun sitä hänelle tarjotaan. Ketäpä ei ilahduttaisi. Mutta komennetaanhan hevosiakin usein maiskutusta muistuttavilla äänillä...
Olen minäkin poikavuosinani ohjastanut hevosta muun muassa avulsiivin avuin. Melko omapäinen hevonen meidän Pilkkumme kyllä oli. Ei häntä aina huvittanut totella. (Tulipa muuten monitulkintainen virke tuosta...)
Kerrankin tämä Pilkku päätti kesken heinänteon lähteä kotiin. Minä istuin haravakoneen päällä enkä ehtinyt reagoida kun Pilkku ylitti puisen sillan.
Se silta lähti sitten mukaan muutaman metrin verran, kunnes valjaat ratkesivat.
Muuan muassa yllä kuvatun tapauksen vuoksi minua ärsyttää ...tana aivan sikana sanonta "helppoa kuin heinänteko".
Se mitään helppoa ole... Ei ainakan keskenkasvusen näkövinkkelistä. Raskasta työtä ja aina saa pelätä sadetta. Sopii mennä itte heinäntekoon semmosten jokka sanoo että helppoa kuin heinänteko.
Kyllä jämpti on niin.
Pokua käskettiin eteenpäin paitsi avulsiivilla myös ilmauksilla ”Soh, soh!” ja ”Ooja, siitä vuan!”. Pakki saatiin päälle komennolla ”Ptruu, takasin!”. Kun tuli kahvitunnin aika ja pihasta huikattiin kutsuhuuto, Poku löi jarrut päälle sillä siunaamalla olipa meneillään mikä työvaihe hyvänsä.
Ei heinänteko minustakaan helppoa ollut. Keskenkasvuisten tehtävänä oli haravointi käsipelillä ja vähän isompana myös heinien nostaminen hangoilla seipäille kuivumaan. Pellon päästä katsottuna niitetty luoko näytti pitkältä kuin nälkävuosi. Nyt niillä pelloilla kasvaa sankka metsä eikä pihassa ole enää Pokun talliakaan.