Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Äikät-palstalla äidinkielenopettajat kirjoittavat kielestä koulun näkökulmasta. Mitä kielestä puhutaan nyt?

Kiinnostaako tälle palstalle kirjoittaminen? Ota yhteyttä Kotuksen verkkotoimitukseen.


rss Äikät

21.5.2018 14.12
Heidi Kangas ja Maisa Akkola

Monikielisyyttä vaalien ja oppilaita kuunnellen

Kielitietoisessa koulussa koulun kaikki kielet ovat luonteva osa arkea.

Omakuva: Heidi Kangas ja Maisa Akkola.
Heidi Kangas ja Maisa Akkola.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan koulu kasvattaa lapsia ja nuoria monikieliseen yhteiskuntaan. Koulun tulee siis tarjota hyvät edellytykset toimia monikielisissä yhteisöissä ja tunnistaa myös omat moninaiset kielelliset resurssinsa. Monikielisessä yhteiskunnassa on tärkeää havaita, että kouluun historiallisesti rakennettu yksikielisyyden normi ei kuvaa lasten ja nuorten ja kouluissa työskentelevien ihmisten arkea ja kokemusmaailmaa.

Opetussuunnitelma velvoittaa meitä koulussa työskenteleviä ottamaan koulun kaikki kielet osaksi oppimista. Monikielisessä koulussa toimitaan kielitietoisesti, eli kaikki kielet nähdään arvokkaina ja ne ovat luonteva osa koulun arkea. Kielitietoiset toimintatavat vahvistavat metakielellisiä ajattelun taitoja, luovat yhteisöllisyyttä ja edistävät monikielisten oppilaiden kielellisten oikeuksien toteutumista.

Oppilaiden ehdoilla

Kielitietoisen pedagogiikan rakentaminen vaatii opettajalta kriittistä itsereflektiota. On muistettava antaa oppilaille tilaa ja aikaa, jotta he voivat tuoda omia kielellisiä resurssejaan esiin osana koulun arkea siten, että heidän asiantuntijuuttaan arvostetaan.

Hyvä tapa onkin aloittaa pienestä, jatkuvasti oppilaita kuunnellen. Avoimuus ja omien ennakko-oletusten purkaminen ovat monikielisyyttä vaalivan opettajan kultaisia periaatteita. Olemme työssämme havainneet, että luokasta löytyy aina joku, joka mielellään lausuu ensi- tai kotikielellään vaikka jonkin tervehdyksen. On kuitenkin tärkeää antaa oppilaiden itse määritellä, millä tavoin he haluavat tuoda omia kieliään esiin.

”Juu tarkottaa ei”

Oppilaalla voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin hän avaan monikielisen sana-arkkunsa oppitunnilla. Eräs oppilas oli usein selvästi innokas puhumaan kotikieltään, mutta jännitys tai jokin muu syy aiheutti sen, ettei hän kuitenkaan halunnut sitä puhua. Kerran sitten, kun oppitunnilla oli rauhallinen hetki, tämä oppilas totesi: “Arvaa mitä ope! Albanian kielellä juu [jo] tarkottaa ei ja suomen kielellä joo!”

Oppilas oli löytänyt sellaista sanottavaa, jonka lausuminen tuntui hänestä luontevalta. Kun oppilaiden monet kielet tulevat vähitellen yhä enemmän pohdinnan ja huomion kohteeksi kouluarjessa, siitä tulee luontevaa ja arkista, ja löytyy aina myös uusia innokkaita monien kielien asiantuntijoita.

“Dasvidanja!” sanoo opettaja tunnin päätteeksi.

“Dasvidanja!” vastaa oppilas hymyillen.

Voi kuinka iloinen oppilas on, kun opettaja osaa vaikkapa tervehtiä häntä hänen ensikielellään! Näin ollen oppilas voi kokea tulleensa huomioiduksi omana itsenään. Isommat oppilaat ovat vuorostaan vaikuttuneita, kun opettaja osaa ohjata pohtimaan sukulaiskielten eroja ja yhtäläisyyksiä, ja luokkakaveri osaa nimetä viikonpäivät ja värit ystävänsä kotikielellä.

“Masha Masha! Davai! Davai!” kajahti pihaleikin lomassa oppilaan suusta, jonka emme tienneet osaavan venäjää. Hän oli nimittäin oppinut ystävältään tämän ensikieltä.

Yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia

Kielitietoisen polun alkuun pääsee myös esittämällä oppilasryhmälle hedelmällisen kysymyksen: mitä kaikkia kieliä te osaatte? Keskustelu rönsyilee usein aivan itsestään eteenpäin – mitä on kielien osaaminen, miten ja kuka sen määrittelee, millä perusteella kielet määritellään eri kieliksi.

Oppilaat ovat monikielisen pohdinnan myötä kiinnostuneet pohtimaan kieliä ja vertailemaan niitä. He selvästi pitävät monien kielien kuulemisesta ja näkemisestä. Kiehtovaa on seurata, miten samaa kieltä puhuvat oppilaat käyvät keskustelua siitä, miten jokin asia pitäisi sanoa tai miten se pitäisi kirjoittaa. Oppilaat kannustavat ja auttavat toisiaan. Monikielisyyden aktiivinen vaaliminen vahvistaa yhteisöllisyyttä ja oppilaiden hyvinvointia.

Koulu on maailma

Opiskeltavat sisällöt luodaan kielillä, eli sisältöä ja kieliä ei voi erottaa toisistaan. Jokainen opettaja on oman oppiaineensa kielen opettaja. Tämä on mielestämme yksi tärkeimmistä linjauksista uudessa opetussuunnitelmassa. Kieliä opitaan autenttisissa tilanteissa, joten koulu on maailma monine kielineen pienoiskoossa.

Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma korostaa kaikkia kieliä voimavaroina ja opetuksen kielinä. Monikielisyyttä vaalimalla rakennetaan vastavuoroisuutta ja toisia kunnioittavaa kohtaamista.


HEIDI KANGAS ja MAISA AKKOLA
Kirjoittajat ovat suomen kielen ja kirjallisuuden opettajia pääkaupunkiseudulla.

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

21.5.2018 18.02
Tarkennus
Kielitietoisuus on muutakin
Eikö kielitietoinen koulu tarkoita myös eri oppiaineiden käsitteistöä ja eri tieteen aloille tyypillistä tapaa käyttää kieltä? Ei pelkästään monikielistä koulua.
27.5.2018 12.13
Kaisu
Juuri näin
Tärkeitä asioita! Edellisen kommentin kirjoittajan kannattaa lukea huolella uudestaan tekstin loppuosa; siinä nostetaan esille, että jokainen opettaja koulussa on oman oppiaineensa kielen eli tietyn tieteenalan kielen opettaja :)