Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Äikät-palstalla äidinkielenopettajat kirjoittavat kielestä koulun näkökulmasta. Mitä kielestä puhutaan nyt?

Kiinnostaako tälle palstalle kirjoittaminen? Ota yhteyttä Kotuksen verkkotoimitukseen.


rss Äikät

6.2.2017 12.50
Äikät: Elsa Hartman

”Lukeminen on tylsää”

Ammattikoululaisten lukutaito puhuttaa, mutta mitä mieltä ovat opiskelijat itse.

Omakuva: Elsa Hartman.
Äidinkielen opettaja Elsa Hartman.

Kun opettaja lähestyy ammattikoululaisryhmäänsä tarjoten muutaman sivun pituista lukutekstiä, valahtaa opiskelija pipo silmillään vasten pulpettia. ”Ei, en mä jaksa tätä lukee, miten sä kuvittelet et mä jaksan lukee näin pitkän?”

Tässäkö tyypillisen pessimistinen ja väritetty kuvaus ammatillisen äidinkielenopettajan arjesta? Ehkä. Valitettavasti kyseinen tilanne on kuitenkin nykyään yhä useammin tosi.

Keskustelua lukuinnosta

Viime aikoina kiivasta keskustelua on noussut nuorten – etenkin nuorten miesten ja poikien – heikentyneestä lukuinnosta ja -taidosta. Eritoten ammattikoulussa opiskelevien poikien kiinnostus kirjallisuuteen tuntuu romahtaneen. Seuraukset ovat selvät myös allekirjoittaneelle ammattikoululaisten äidinkielenopettajalle.

Lukuinnon rapistumisen vakavimmat seuraukset ovat esimerkiksi kyvyttömyys tulkita tekstin sävyjä ja alati vain niukkeneva sanavarasto. Pulmia aiheuttavat esimerkiksi harvinaisempien sanojen ja sanontojen sekä vierassanojen merkitys. Omien ryhmieni nuoret lukijat ovat pähkäilleet esimerkiksi sellaisia sanoja kuin ynseä, höveli, jouheva, empatia ja demonstroida. Ne olivat tuntemattomia monille.

Merkitysten ja sävyjen tunnistamisen ohella selvän haasteen asettaa mediatekstien kriittinen luenta. Luotettavan tiedon ammentaminen siitä kuuluisasta ”internetin ihmeellisestä maailmasta”, kuten opiskelijat itse usein tiedonlähteensä nimeävät, vaatii monipuolista arviointikykyä. Se, huolestuttavaa kyllä, tuntuu puuttuvan monelta.

Äänekkäitä mielipiteitä

Huoli lukutaidosta on yleinen ja myös äänekkäästi julki lausuttu: aiheesta ovat esittäneet näkemyksiään monet ammattilaiset. Opettajaa kuitenkin kiinnostaa erityisesti se, miten asianosaiset itse ilmiöön suhtautuvat. Kiinnostaako nuoria oma lukutaito ja sen kehittäminen – vai lysähtääkö otsa jälleen pulpettiin raskaan ja kenties merkityksettömältä tuntuvan kysymyksen painaessa?

”Lukeminen on tylsää”, kuuluu opettajalle tuttu tokaisu. Tähän ei kuitenkaan pitäisi tyytyä.

Asiasta on erittäin tärkeää keskustella nuorten kanssa, ja keskustelun virittäjänä voi puolestaan toimia räväkkä teksti itse aiheesta. Pyrin luettamaan esimerkiksi tekstejä, jotka käsittelevät juuri nuorten lukutaitoa ja köyhtyvää sanavarastoa. Tekstejä tarkasteltaessa alkaa sitten vähä vähältä kohota pipon reuna jos toinenkin: aihe sinänsä synnyttää keskustelua ja äänekkäitä mielipiteitä.

Tunteikkaasti suhtaudutaan myös vieraampien tai erikoisempien sanojen tulkitsemiseen. Tämä käy ilmi usein. Sanojen merkityksen selittämisessä yllättäen jopa kilvoitellaan. Selvästi nuoret kokevat älykkyydeksi mm. synonyymien tuntemisen tai kyvyn tulkita tekstiä laajemmin. Omaa osaamista tai tietämystä esitellään ylpeästi, kuten syytä on. Loppujen lopuksi huomataankin, että tekstiä on ihan kiinnostavaa tutkia.

Koskettavaa materiaalia

Hyvän ja nuoria koskettavan pohjatekstin tai muun materiaalin löytyminen on olennaista. Tämä koskee tietysti myös oppimista yleensä. Hyviä artikkeleja onneksi löytyy, ja niin löytyy myös laajemmin äidinkielen opetukseen sopivia kaunokirjallisia tekstejä kuten runoja ja novelleja, jotka synnyttävät poikkeuksetta ajatuksia, oivalluksia ja yllättävän syvällisiä tulkintoja.

Kirjallisuuden käsittelyyn sopivat mainiosti myös monenlaiset laululyriikat. Paksujen romaanien syöttäminen voi sen sijaan aiheuttaa hankausta ja kauaskantoisia torjuntareaktioita.

Kun opintojakson päättyessä pyytää opiskelijoilta viimeisiä palautteita, suostuvat useimmat reflektoimaan lukutaitoaan ja sen hyödyllisyyttä monisanaisemmin. Viesti on usein vakuuttavan yhtenevä. Opiskelijoiden mielissä ahkera lukeminen ja kehittyvä lukutaito yhdistyvät itseilmaisun kehittämiseen, älykkyyteen ja elämässä pärjäämiseen:

”Se (lukeminen) auttaa ymmärtämään muita tekstejä.”

”Minusta tulee parempi ammattilainen.”

”Opin ymmärtämään maailmaa.”

On turha kuvitella, että aivan kaikki saisi kiinnostumaan lukemisesta ja lukutaitonsa kehittämisestä. Opettajan täytyy kuitenkin parhaansa mukaan koettaa herätellä opiskelijoidensa omaa kiinnostusta. Käsittelyssä on hyvä käyttää mielekkäitä tekstejä sopivina annoksina. Aiheesta on myös tärkeää puhua kiinnostuneesti, syyllistämättä, kannustavasti ja avoimesti.

ELSA HARTMAN, äidinkielen opettaja, Omnia Koulutus, Espoo


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

6.2.2017 16.03
Kuura
Palstan kirjoituksia lukiessa tulee hyvä mieli. Ihanaa, että jaksatte vaivata päätänne sillä, miten herättäisitte nuorissa uteliaisuutta itseä ja maailmaa kohtaan. Jaksatte kannustaa. Opettajien(kin) työelämä on ilmeisesti tätä nykyä todella kiireistä, työt seuraavat päivän jälkeen kotiin ja vaatimukset ovat kovat. Lämpimiä ajatuksia ja jaksamista teille kaikille kirjoittajille. :)
7.2.2017 14.27
Motivaattori
Koulutukseen liittyvää
Ainakin ennen ajateltiin, että ammattikoulu on ammatin oppimista varten. Oli muita kouluja, joissa opittiin Yleissivistystä, kuka mitenkin paljon. Paljonkohan äidinkielen tunneilla opetettava liittyy autonasentajan, keittäjän tai hitsaajan työhön?

Jospa siis asiaa lähestyisikin siltä kannalta, mitä ammattikoululaiset tarvitsevat äidinkielestä (sen lisäksi, mitä jo osasivat kouluun tullessaan) tulevassa työssään? Ja yritettäisiin esittää vastaus tavalla, jonka he voivat ymmärtää (tai auttaa heidät löytämään se)?

Jos mitään ei löydy, siitä voi tehdä päätelmiä. Mutta kai nyt jonkin verran löytyisi. Kaipa nykyisin liki joka työssä pitää ainakin lukea ja kirjoittaa ohjeita ja raportteja ainakin jonkin verran. Ei sellainen ehkä tunnu hirveän motivoivalta koululaisten eikä opettajan mielestä, mutta ei kai ammattikoulun ole tarkoitus olla pelkkää huvia. Ja varmaan jotkut opettajat osaisivat motivoida sellaiseen.
8.2.2017 8.08
Elsa Hartman
Ammatillisessa koulutuksessa lähes kaikki äidinkielen sisällöt ja tehtävät ovat alakohtaisia. Näin on ollut jo vuosikaudet.

Varsinaisesti yleissivistäviä aiheita ja esimerkiksi kirjallisuutta tarkastelemme tunneilla hyvin vähän. Nuorten lukutaidon heikentymisestä on puhuttu paljon viime päivinä, ja siitä juontuu kirjoituksen näkökulma.
8.2.2017 16.58
Lauri K.
Lukemisessa haasteita
Lasten ja nuorten lukutaito on yleisesti ottaen heikentynyt. Onhan tämä fakta ollut esillä jo vuosia. Yleinen asennoituminen lukemiseen on valitettavan usein negatiivista. Kirjoittaminen liittyy lukemiseen. Yhtälö on valmis.

Osa ymmärtää lukemisen ja kirjoittamisen taitojen tarpeellisuuden, osalle se hahmottuu esim. töitä haettaessa ja työelämässä. Emme elä ns. yleissivistyksen ja perustaitojen kulta-aikoja, mitä asenneilmapiiriin tulee, mutta uskon, että tulevaisuudessakin koulutus- ja työelämässä tulevat parhaiten pärjäämään ne, joilla perustaidot esim. lukemisen ja kirjoittamisen suhteen ovat kunnossa. Olemme kirjallinen kulttuuri myös jatkossa, änkyröi sitä vastaan tahi ei :)
11.2.2017 17.23
Faktori
Haastellaan haasteista
Kun jotain sanotaan faktaksi, on jokseenkin varmaa, että kyseessä ei ole fakta. Faktaa nimittäin ei kannata sanoa faktaksi: fakta on ilmeinen ja välittömästi nähtävissä oleva tosiasia. Lukutaito on ehkä heikentynyt, mutta faktasta ei ole kyse – eihän ole edes lainkaan ilmeistä, mitä ”lukutaito” tarkoittaa. Vanhastaan sillä tarkoitetaan, että tuntee kirjaimet ja osaa lukea niistä muodostuvia sanoja.

Onko se, mitä ammattikouluissa opetetaan äidinkielen tunneilla (minulle on vähän epäselvää, mitä se oikeasti on), ”yleissivistystä” vai ”perustaitoja” vai jotain, jota kaikki tarvitsevat ammateissaan? Jos viimeksi mainittua, niin miksi sitä on vaikea osoittaa ammattikoululaisille niin, että he tajuaisivat, että se on tärkeää siinä missä varsinainen ammattitaitojen oppiminen (vaikka ei ehkä yhtä tärkeää).
13.2.2017 15.36
Lauri K.
Fakta-asioita
Uutisointia lukutaidon yleisestä heikkenemisestä on ollut paljon - enimmäkseen faktoja kertonevat uutiset. Myös esim. PISA-tulokset lukemisen suhteen ovat heikentyneet, ja useat opettajat ja tutkivat ovat nostaneet lukutaitoasioita esille. Että ei väitettä lukutaidon heikkenemisestä ihan tuulesta temmatttu ole...

Joidenkin oppilaiden/opiskelijoiden kohdalla vaikuttaisi olevan niin, että asiat ymmärtää ns. kantapään kautta: kun lyö päänsä tarpeeksi kovaa, ymmärtää, mitä hyötyä kypärän käyttämisestä on, ja kun työelämässä huomaa, miten tärkeä työväline kieli on ja miten tärkeitä metataitoja lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat, niiden merkityksen ymmärtää. Opettaja voi toistaa, korostaa, varoitella, ohjata, näyttää, osoittaa yms. mutta ymmärrystä yksilön omaan päähän hän ei voi antaa.
15.2.2017 20.45
Katri N.
Toivoa on aina
Kiitos tästä mielenkiintoisesta tekstistä!
Voisi sanoa, että joskus opettaja voi yllättyä iloisesti.

Kaksoistutkinto-opettajana minulla oli joskus vaikeuksia saada opiskelijoita kiinnostumaan kirjallisuudesta. Olen kuitenkin huomannut tänä lukuvuonna, ammattiopiston nuorten koulutuksessa, esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoiden ymmärtävän kirjallisuuden tärkeyden.

Päähenkilön "saappaisiin astuminen" kehittää empatiakykyä. On hienoa nähdä maailma jonkun toisen silmin. Luovan kirjoittamisen tehtävässä nämä innokkaat nuoret asettuivat vanhusten asemaan ja muistelivat nuoruuttaan. Jotkut tekstit olivat todella herkullisia.

Haluaisin myös kiittää (Kotuksen lisäksi) tahoja, jotka julkaisevat tasokkaita verkkosivustoja. Esimerkiksi Sano se saameksi -sivustoa jaksoivat opiskelijani tutkia pitkään. He palauttivat hyviä tehtäviä.

Uskotaan nuoriin!
11.4.2017 13.59
Rane
Kielitaidottomat surkimukset
Nykynuoriso on kelvotonta, aina on ollut.

Tuoreimmassakin Pisa-tutkimuksessa suomalaisten lukutaito on parempi kuin missään muussa Euroopan maassa.

Aina on ollut niitä, joita kiinnostaa ja niitä, joita ei kiinnosta, ja osaaminen korreloinee kiinnostuksen kanssa. Lukeminen ja kirjoittaminen on tylsää, eivät ne kiinnosta kuin tylsiä ihmisiä.

En voi olla miettimättä, olisiko arvioidun amislaisten kielitaidon vertailukohtana kuitenkin äikänmaikan kokemus "omiensa joukossa", yliopistossa suomen kieltä opiskelevien nuorten keskellä. Jos vertailupohja on, vaikka tiedostamattakin, tällainen kielitaidon eliittijoukko, voi mennä mönkään, jos kuvittelee vertailevansa amislaisia 20 vuotta sitten ja amislaisia nyt.

Toki huomionarvoista Pisa-tutkimuksessa on kielitaidollisen keskihajonnan lisääntyminen, ääripäiden osuus on kasvanut enemmän kuin keskiarvo on huonontunut. Ehkä tuo kielitaidon alemman pään aines painottuu amikseen, eli arviot voivat hyvin pitää paikkansa, kielitaito voi olla rapautumassa.

Hyvä ja mielenkiintoinen aihe, toivottavasti kykenemme ymmärtämään, mikä on totuus muutoksesta ja sen syistä, ja miten kielitaidon parantumista voidaan ja kannattaa tukea.

Kommunikaatiotaidot ovat elämässä menestymisen kannalta uskoakseni paljon tärkeämmässä roolissa kuin keskiverto nuori arvaa ja uskoo, ja näin ollen äikänmaikat ovat isossa roolissa kansamme tulevaisuutta tekemässä.
11.4.2017 17.59
Elsa Hartman
Tarkennuksia ja huomautuksia
Nuoriso on totta tosiaan kaikkea muuta kuin kelvotonta. Yleistysten tekeminen ei ole viisasta, mutta jos sellaisen kuitenkin tekisin, sanoisin, että amislaiset ovat kaiken kaikkiaan välittömiä, energisiä, fiksuja, uteliaita ja avoimia. He ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Heidän kanssaan on ilo työskennellä.

Aina ja kaikkialla on ihmisiä, joita ei lukeminen kiinnosta lainkaan. Heitä on runsaasti myös allekirjoittaneen tuttavapiirissä – joukossa on kaikkien koulutusasteiden edustajia.

Tästä huolimatta lukemaan rohkaiseminen ei tee hallaa edes amislaiselle. Hallaa eivät tee hyvät ja oivalluksia tuottavat tekstit, joihin nuoret uppoutuvat mielellään.
18.4.2017 13.00
Matti Rämö
Innostavista kirjoista
Tällainen havainto, että olen saanut palautetta omista polkupyöräreissukirjoistani, että ne ovat innostaneet vähän lukevia poikia lukemaan. Palautetta on tullut sekä lukijoilta että kirjastoihmisiltä. Ajatukseni on saada lukijat mukaan reissuilleni niin, että vahvat mutta arkiset matkanteon tunteet välittyvät. Parhaassa tapauksessa saan lukijan haaveilemaan omasta pyörämatkasta. Teesini tässä keskustelussa on se, että isomman julkisuuden katveeseen jää helposti paljon erilaisia kiinnostavia kirjoja ja kirjoittajia, jotka voisivat innostaa "marginaalisempia" lukuyleisöjä.
6.10.2017 18.30
Ennen internettiä koulunsa käynyt
Jouheva?
Eihän "jouheva" ole mikään oikea sana, oikea sana on "juoheva". Hevosen häntä tai harja voi ehkä olla jouheva, mutta se on aivan eri asia. Sama kuin luiska ja liuska. Demonstraation voi oppia, jos kerrotaan, että se on samaa juurta kuin demonauhat. Sitten on semmoisia sanoja kuin "itara", joita ei koskaan näe missään muualla kuin akuankassa.Mitä lukukiinnostuksen viriämiseen tulee, niin ehkä se voi onnistua sellaisilla teksteillä, jotka sisällöllään herättävät juuri sen ikäisen lukijan kiinnostuksen, kuin mionkä ikäisiä oppilasat sattuvat olemaan. Eli sisältö on niin kiinnostava, ewttä se herättää halun lukea lisää. Peruskoulun kolmasluokkalaisella tämä on kuulemma saatu aikaan joillain "Pikku vampyyri" -kirjoilla, ammattikoululaisille ehkä tulevat kysymykseen jotkin muut tekstit.
6.10.2017 18.43
Ennen internettiä koulunsa käynyt
No niin.
No niin, Matti Rämö kirjoja kirjoittaneena oli kokemusperäisesti päätynyt samaan, mihin päädyin pohdinnalla edellisessä kommentissani (vaikka siinäkin tieto "Pikku vampyyrista" perustui kuulemaani kokemusperäiseen tietoon). Opettajat verkostoissaan pystyvät varmaan kokoamaan listoja, mitkä tekstit koetusti ovat toimineet. Matti Rämön kirjoja olen lukenut itsekin, mutta olen ollut jo aikuinen kun niitä alkoi ilmestyä.