Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Hyvää virkakieltä 2017

21.6.2017 11.41

Viitattu säädös ja väitetty rikos

Kielenkin pääsäännöistä on poikkeuksia, esimerkiksi otsikon ilmaukset. Aino Piehl tunnustelee kolumnissaan niiden käyttökelpoisuutta.

Viitatun säädöksen kumoaminen tai muuttaminen voi aiheuttaa ongelmia.

Tutkintapyynnössä oli ollut kysymys sellaisista väitetyistä virheistä, joita sinänsä oli pidettävä sangen vakavina.

Särähtikö viitattu tai väitetty korvassa? Vai kuulostiko ihan tavalliselta? Kumpikin reaktio on yhtä lailla perusteltu. Nämä määritteet ovat virkakielessä melko yleisiä, mutta ne poikkeavat muista samanmuotoisista määritteistä, joita on seuraavissa esimerkeissä: tehty työ, täytetty hakemus, havaittu virhe. Tehty-tyyppinen verbinmuoto on passiivin partisiippi, ja sitä voi yleensä käyttää edellisten esimerkkien tapaan määritteenä vain silloin, kun verbi voi saada objektin. Voidaan sanoa, että tehdään työ, täytetään hakemus ja havaitaan virhe. Sen sijaan ei sanota, että viitataan säädös tai väitetään rikos.

Alun esimerkkiverbeihin viitata ja väittää ei voi liittää objektia, vaan ne on muotoiltava toisin. Viitata esiintyy elatiivisijaisen sanan kanssa: viitataan säädökseen. Väittää taas esiintyy translatiivisijaisen sanan, lauseenvastikkeen tai sivulauseen kanssa: väitetään jotakin rikokseksi tai väitetään rikoksen tapahtuneen tai väitetään että rikos on tapahtunut. Tämä selittää, miksi viitattu säädös ja väitetty rikos saattavat kuulostaa korvaan vääriltä.

Totuttu virkakielen tapa

Yhtä kaikki viitattua ja väitettyä käytetään pääsanansa edelle sijoittuvina määritteinä. Viitattu-esimerkki on EU:n säädöstekstien laatimisoppaasta, väitetty taas oikeuskanslerinviraston ratkaisusta. Voisiko esimerkkivirkkeet muotoilla toisin, ja kävisivätkö esimerkiksi seuraavat vaihtoehdot?

Ongelmia voi aiheutua siitä, että säädös, johon viitataan, kumotaan tai sitä muutetaan.

Sellaisen säädöksen kumoaminen tai muuttaminen, johon viitataan, voi aiheuttaa ongelmia.

Tutkintapyynnössä oli ollut kysymys teoista, joita väitettiin virheiksi ja joita sinänsä oli pidettävä sangen vakavina.

Ei tainnut paljon parantua, vaikka kieliopin tavallisista säännöistä ei poikettukaan. Viitatun ja väitetyn korvaaminen sivulauseella monimutkaistaa usein virkkeen rakennetta, ja siinä onkin varmasti syy näiden sanojen käyttöön.

Hyväksyttyä käytäntöä

Viitattu ja väitetty eivät ole ainoat lajissaan, vaan määritteinä on pitkään käytetty partisiippeja useista muistakin verbeistä, jotka eivät saa objektia. Ne eivät ole käytössä pelkästään virkakielessä, vaan tiedotusvälineissä voi nähdä esimerkiksi tällaisen otsikon: Lukija kuvasi väitetyn suden Nurmijärvellä. Näiden sanojen suositeltavuutta mietittiin suomen kielen lautakunnassa jo 1973.

Lautakunnan mukaan ”muutamat partisiipit näin käytettyinä olivat tulleet siksi yleisiksi, että ne oli hyväksyttävä, vallankin kun niiden kiertäminen usein veisi kömpelömpiin ilmauksiin”. Hyväksyttävinä pidettiin seuraavia: kohuttu, kiistelty, huhuttu, kerrottu, keskusteltu, puhuttu, paljon puhuttu, viitattu, luotettu, uskottu, pidetty. Tosin pidettyä ei suositeltu merkityksessä 'pidetty opettaja', koska verbin toinen merkitys ('pitää pukua', 'loppuun pidetty puku') häiritsisi.

Lautakunnan esittämin perustein voisi listaa vielä jatkaakin: myös väitetty, epäilty ja totuttu ovat määritteinä yleisiä ja niiden korvaaminen voi viedä hankaliin virkerakenteisiin. Yleisyydestä kertoo, että nämä sanat huhuttua ja viitattua lukuun ottamatta esiintyvät nykyään Kielitoimiston sanakirjassa: luotettu on oma hakusanansa, ja muut esiintyvät sanakirjan esimerkeissä. (Epäilty on hieman omanlaisensa tapaus. Verbi saa kyllä objektin, mutta määritteen pääsana on usein jokin muu kuin objekti: epäillä jotakuta rikoksesta).

Harkittu käyttö suositeltavaa

Vaikka lautakunnan luettelon sanoja ja joitain muitakin samantyyppisiä sanoja voidaan pitää hyväksyttävinä, kannattaa silti harkita tapauksittain niiden käyttämistä. Sanoissa on eroja. Jotkin ovat kivettyneet adjektiivimaisiksi, kuten luotettu (ystävä) ja uskottu (termissä uskottu mies). Toiset taas tuntuvat luontevilta nimenomaan määritteen kanssa, esimerkiksi paljon puhuttu (konsertti), eniten keskusteltu (elokuva). Sanojen yleisyys voi vaikuttaa ärsytyskynnykseen. Esimerkiksi viitattua käytetään paljon vähemmän, ja se esiintyy harvemmissa yhteyksissä kuin väitetty.

Kaikissa yhteyksissä ei myöskään ole vaikea muotoilla toisin virkkeitä, joissa viitatun ja väitetyn tyyppiset sanat esiintyvät. Usein on mahdollista lisätä niille oma määrite. Sivulausekin voi tapauksittain olla sujuva ratkaisu. Silloin viitatut ja väitetyt eivät häiritse kenenkään korvaa ‒ ainakaan tämän nimenomaisen sanan vuoksi.

Syy-yhteyden osalta kantajan on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että kyseessä olevan toimielimen tekemän virheen ja tapahtuneeksi väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syy-yhteys.

Rikostentorjuntaan sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisyyn rekisterissä sovelletaan komission rekisteriasetusta ja säädöksiä, joihin asetuksessa viitataan.

Virkakielessä esiintyy myös partisiippeja, joiden ongelmat ovat toisentyyppisiä. Palataan sanottuun, mainittuun ja muihin samantyyppisiin toisella kertaa.

AINO PIEHL

Suomen kielen lautakunnan suosituksesta:
Viitattu kohta. Kielilautakunnan suosituksia. Kielikello 7/1974.

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 21.6.2017.



Palaa otsikoihin