Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Hyvää virkakieltä 2017

12.12.2017 11.18

Minne menet virkakieli?

Ulla Tiililä pohtii, mitkä asiat vaikuttavat siihen, millaiseksi kieli ja erityisesti virkakieli kehittyy.

Suomen satavuotisjuhlissa on katsottu taaksepäin, mutta yhtä lailla juhlavuosi houkuttelee katsomaan eteenpäin. Millaista mahtaa olla suomen kieli sadan vuoden päästä? Mihin suuntaan julkisen hallinnon suomen kieli kehittyy? Tulevaisuudesta ja kielen yksityiskohdista ei voi varmuudella tietää. Kielen kehitykseen vaikuttavista asioista sen sijaan voi sanoa jotakin.

Kun lähtee pohtimaan kielen tulevaisuutta, on hyvä muistaa, että kieli ei ole yhtenäinen ilmiö. Käytännössä kieli on erilaisia tekstejä ja kielenkäytön tilanteita. Tämä koskee myös virkakieltä, joka nimityksestä huolimatta ei ole yhtenäinen kielimuoto. Päätökset, tiedotteet, esitteet, suunnitelmat ja säädökset ovat kaikki omanlaisiaan tekstejä, joissa on omanlaistaan kieltä.

Uudenlaista sanastoa ja nimistöä, uusia tekstilajeja

Kielen kehityksen yleislinjasta tiedetään, että sanasto on se osa kielestä, joka muuttuu herkimmin ja nopeimmin. Maailman muutos muuttaa myös sanastoa ja nimistöä. Voidaankin ennakoida, että maailmassa, jossa vaikkapa perustetaan hankkeita kehittämään työn seuraamisen teknologiaa, esiintyy sellaisia sanoja kuin järjestelmäkehitysprojekti tai asiakkuus- ja tilanhallintajärjestelmä. Näemme jo myös, että maailmassa, jossa ollaan yhä tietoisempia sekä erilaisuudesta että yhdenvertaisuudesta, ollaan yhä sensitiivisempiä ihmisten ja ryhmien nimittämisessä.

Julkisen hallinnon kieleen vaikuttavat erilaiset julkisjohtamisen ja hallinnon kehittämisen suuntaukset. Markkinaistuminen on jo pitkään vaikuttanut siihen, että julkishallinnonkin laitokset kaihtavat virastomaisia nimiä ja ottavat tilalle englantia tai latinaa mukailevia nimiä, lyhennenimiä tai muuten hankalia nimiä. Vaikka Itellat ja XAMKit ovat jo surullisenkuuluisia, syntyy aina vain uusia JUSTeja (Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus) ja LUMITeja (Kuopion taidelukio).

Erilaiset julkisen johtamisen tuulet tuottavat tarpeisiinsa myös uudenlaisia tekstilajeja. Yksi uusimmista johtamisfilosofioista on tuonut mukanaan esimerkiksi palvelulupaukset. On vaikea tietää, millaisia johtamisen suuntauksia uudet vuosikymmenet tuovat. Tyypillistä kuitenkin on, että julkisjohtamiseen lainataan malleja yksityisiltä yrityksiltä ja teollisuudesta. Mallien ainoa varma vaikutus on se, että syntyy uusia tekstilajeja, lisää tekstejä.

Teknologia kieltä muuttamassa

Digitalisaation edetessä tekstit tehdään entistä enemmän hyödyntämällä automatisaatiota. Jo vuosikymmenten ajan tekstien tekemisen tekniikka on kuitenkin ollut sillä tavalla vajavaista, että se ei useinkaan ole palvellut luontevien ja ymmärrettävien tekstien syntymistä. Jos teknologian vaikutusta teksteihin ja kieleen ei aleta laajasti ymmärtää, joudummekin yhä enemmän tottumaan vaikeaselkoisiin teksteihin ja omituiseen, jopa absurdiin kommunikointiin.

Automaattisesti tai puoliautomaattisesti tuotetuissa teksteissä kappaleet eivät esimerkiksi yleensä muodosta ajatuskokonaisuutta. Niissä ei tavallisesti myöskään ole tekstin osien suhteita ja juonta ilmaisevia sanoja ja sanajärjestystä. Tekniset rajoitukset voivat vaikuttaa tekstin pituuteen tai vaikkapa niin, että erisnimiä ei pysty taivuttamaan. Tämä on jo tuttua sosiaalisesta mediasta. Tietosuojasyistä taas sähköisessä maailmassa esiintyvä asiakirja saatetaan kirjoittaa niin, että tekstissä vältetään henkilönimiä.

Kieli muuttuu käyttäjiensä kanssa

Kieleen vaikuttaa lisäksi luonnollisesti myös se, millaiset ihmiset kieltä käyttävät. Sodat, ilmastonmuutos ja muut ympäristökatastrofit pakottavat ihmiset pois omista kotimaistaan. Suomeenkin tulee yhä enemmän ihmisiä, joiden ensi- tai äidinkieli ei ole suomi. Tämän johdosta suomenkielisten on totuttava tulkitsemaan omaa kieltään tilannekohtaisemmin ja entistä hyväntahtoisemmin. Uusien tulijoiden käytössä suomi voi virtaviivaistua. Tarvitaanko sijapäätettä, jos verbi kertoo, että paisti tulee ruskea?

Näillä näkymin Suomi myös harmaantuu lujaa vauhtia. Sekä maahanmuutto että väestön ikääntyminen johtavat siihen, että viranomaisten on tarjottava tietoa ja palvelua yhä enemmän yleiskieltäkin helpommalla kielellä, siis selkokielellä. Ehkä suomen yleiskieli alkaa myös saada enemmän vaikutteita Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteista eli alueilta, joissa syntyvyys on nykyään suurinta.

Kirjallista ja epämuodollista

Tällä hetkellä näyttää siltä, että asiointi viranomaisten ja yritysten kanssa muuttuu yhä useammin kirjalliseksi ja suullinen viestintä vähenee: konttoreita karsitaan, luukkuasiointia supistetaan, yhteystiedoista häviävät puhelinnumerot. Arkisessa kanssakäymisessä kirjoitukseen perustuva viestintä, esimerkiksi WhatsApp-sovelluksella, korvaa puhelimessa puhumisen, ja kasvokkaisen kohtaamisen korvaa kirjoittelu sosiaalisen median eri kanavissa.

Sosiaalisen median myötä rento ja epämuodollinen kieli on yhä näkyvämpää. Se muuttaa myös viranomaisten kieltä arkisemmaksi. Kirjallisen viestinnän kasvottomuus voi toisaalta johtaa viestinnän raaistumiseen. Vihapuhe on jo nyt lisääntynyt juuri kirjoitetun kielen kautta.

Kieltä koskevat normit ja muutokset eivät koskekaan vain kielioppia, sanoja, muotoja ja rakenteita. Kielenkäytön sosiaalinen säännöstö ulottuu vaikkapa siihen, mitä kenenkin missäkin on soveliasta ja mahdollista lausua. Tämän ajan Suomessa on yhä tavallisempaa sanoa tuntemattomillekin ihmisille sellaisia ilkeyksiä, joita aiemmin pidettiin mahdottomana tai ainakin epätavanomaisena.

Arkisen ja nopeasti syntyvän kirjallisen viestinnän rinnalla elää virallisempia asiakirjoja ja verkkotekstejä. Ne tehdään yleensä monien erilaisten ammattilaisten yhteistyönä. Virallinen kirjallinen viestintä onkin tyypillisesti pysyvää ja konservatiivista: vaikka työntekijät vaihtuisivat, tekstit pysyvät. Jos viestintä siis yhä enemmän kirjallistuu, tietty osa viestinnästä voi olla hyvinkin jäykkää ja kieltä säilyttävää.

Mikä on kieltä, mikä muutosta?

Kielen tulevaisuutta ja muutosta pohtiva päätyy väistämättä miettimään lopulta sitä, mikä oikeastaan on kieli ja millainen ilmiö kertoo kielen muutoksesta. Onko kyse kielen muutoksesta, jos jokin kielenpiirre esiintyy 20 miljoonaa kertaa teksteissä, jotka on tuotettu automaattisesti paria nappia painamalla? Vai onko kyse kielestä ja muutoksesta vasta silloin, kun jokin muoto pulpahtaa kieltä puhuvan ihmisen suusta − ja kenen suusta?

Kielenhuollossa ja kielen tietoisessa kehittämisessä tärkeintä on huomata, että kieli ei muutu käyttäjistään ja näiden teoista riippumatta. Kielen kehitykseen vaikutetaan kielipolitiikalla, kuten lainsäädännöllä. Usein tietoista politiikkaa vahvempana vaikuttaa kuitenkin tahaton kielipolitiikka: esimerkiksi juuri julkisen hallinnon kieleen vaikuttaa kaikki, mikä julkisessa hallinnossa tapahtuu.

Ennen kaikkea kielen muutokseen vaikuttaa se, kuinka tietoisia olemme siitä, mikä kaikki kieleen ja sen asemaan vaikuttaa. Millaisia tekoja olemme tiedon pohjalta valmiit tekemään?

ULLA TIILILÄ


Lisälukemista

Kolehmainen, Taru 1991: Muuttuvan maailman muuttuvat sanat. Kielikello 2/1991.

Onkamo, Ulla 2016: XAMK-lyhennettä on vaikea yhdistää oikeaan kohteeseen. Hyvää virkakieltä -palsta.

Piehl, Aino 2010: Suomalaisen oikeuskielen kehittäminen ja huolto. Teoksessa Heikki Mattila & Aino Piehl & Sari Pajula (toim.) Oikeuskieli ja säädöstieto.

Tiililä, Ulla 2017: Hallinnon uusin tekstilaji on lupaus. Hyvää virkakieltä -palsta. 

Tiililä Ulla 2010: Kielipolitiikka − tietoisten ja tahattomien toimien summa. Julkishallinnon kieli vaatimusten ristipaineessa. Teoksessa Hanna Lappalainen & Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.) Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan.


Palaa otsikoihin