Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Kotikielten keskuksen nurkassa Sadeniemen putiikki

Ensimmäiset ajatukseni siitä, mitä suomen kielelle, saati kielenhuollolle, kuuluu sadan vuoden kuluttua, ovat kovin pessimistisiä: Onko suomen kieltä enää? Onko Suomea enää? Onko koko maailmaa enää? Onko ydinpommi tai muu vielä tuntematon voima räjäyttänyt Kotuksen miljoonan miljoonat sanaliput taivaan tuuliin ja tuhonnut kaiken tutkimustiedon atk-järjestelmien myötä? – Pieni tutkimusryhmä, jota tukee Lari Kotilaisen Suomensuojelijoiden säätiö, vaeltaa teiden kadottua yhtä vaivalloisesti kuin murteenkerääjät kaksi sataa vuotta sitten kohti Jyväskylän seutua, jossa on kuultu elävän vielä muutama aidon suomen puhuja…

Peruutan kuitenkin hieman armollisempaan satavuotisvisioon. Pessimistinen on sekin: Jos Suomi on vielä Suomi ja täällä asuu edes jonkin verran kansallisuudeltaan suomalaisia, täällä puhutaan kieltä, jonka ainakin kieliopilliselta rakenteeltaan ja osin sanastoltaankin voi tunnistaa suomeksi. Uudempaa sanastoa on tarttunut kieleen niiltä monilta kansoilta ja heimoilta Etelä-Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa (Kiina!) myöten, joita nykyajan kansainvaellusten pyörteissä on muuttanut maahamme ja sieltä ehkä jo poiskin mutta jotka ovat jättäneet merkkejä kieleemme. Lainasanakerrostumista voivat tutkijat sitten päätellä, keitä täällä on asunut ja milloin.

Valtakieli ja sivistyksen kieli on englanti. Sen asemasta ovat pitäneet huolta muun muassa ne hyvää tarkoittavat vanhemmat, jotka jo monien sukupolvien ajan ovat uskoneet lapsensa englanninkieliseen päivähoito–koulu–korkeakoulu-järjestelmään, jotta heistä kehittyisi onnellisia maailmankansalaisia. Muiden maiden onnellisten englanninkielisten kanssa he pitävät yllä maailmanvaltaa. Voisiko jokin muu kieli uhata englannin asemaa? Tuskinpa, onhan se jo vuosisatojen ajan pystynyt levittäytymään maailmankieleksi, jonka jalkoihin paikalliset kielet ovat jääneet.

Meidän paikalliskielellemme on käymässä samoin. Suomen yhteiskunnallinen asema ja merkitys sivistyskielenä on heikentynyt ja se on vajoamassa samanlaiseksi ”kyökkisuomeksi”, jollaista se oli 1800-luvulla. Kaikki se määrätietoinen työ, jota tehtiin 1800-luvun jälkipuoliskolla väheksytyn kansankielen nostamiseksi ”kaikkeen inhimilliseen kielenviljelyyn” soveltuvaksi kieleksi, on nyt murenemassa. Kuitenkin silloisten kielenkehittämisponnistelujen ja sanaseppojen uurastuksen tuloksena suomi oli jo suurin piirtein valmis kieli juuri itsenäistyneen valtion tarpeisiin. Miten uskomaton saavutus!

Entä nyt, kaksisataa vuotta myöhemmin? Kotimaisten kielten keskuksen nimi on lyhentynyt Kotikielten keskukseksi (”tutkimus”-sanahan jouduttiin vetämään nimestä pois jo yli sata vuotta sitten, 2012), ja se sinnittelee olemassaolostaan vielä suurempien talousvaikeuksien keskellä kuin vuosituhannen vaihteessa. Surullinen kehitys jatkuu, ellei jostain karauta avuksi Suomen suojelijoiden säätiön ratsujoukko ”Suomen kieli kunniaan” -lippuja heilutellen ja laulaen jo unohtunutta taistelulaulua ”Nouse, riennä suomen kieli korkealle kaikumaan”.

Jos uskallan peruuttaa vielä vähän positiivisempaan satavuotisnäkyyn, voin havaita jotain kielenhuollollistakin toimintaa. Kotikielen keskuksen rinnalle on perustettu uusi uhkea keskus suomenenglannin tutkimusta ja huoltoa varten, Institute for the language of Finnish English. Tämä Suomenenglannin tutkimuskeskus ja Kotikielen keskus pitävät muutaman kerran vuodessa seminaarin, jossa  selvitellään uusia anglismeja. Neuvottelua vaativat silloin tällöin myös internetin automaattisten kielenkääntäjien aiheuttamat sotkut.

Lähinnä historiallisena jäänteenä sinnittelee Kotikielten keskuksen nurkassa edelleen myös Kielitoimiston työtä jatkava toimipiste. Kielitoimiston nimisenä se ei tosin ehtinyt nähdä edes satavuotispäiväänsä 2045. Ns. suuren yleisön aggressioiden takia Kielitoimiston nimi piti muuttaa peitenimeksi ”Sadeniemen putiikki”. Nimen voisi kyllä jäljittää kielenhuollon historian avulla, mutta kukapa enää on kiinnostunut historiasta.

Myös Kielitoimiston tehtävän, kielenhuollon, sanaa ei enää tunneta. Se luontuikin aika huonosti moniin yhteyksiin (”kielenhuollon suositus”). ”Kielineuvonta” olisi ollut selvempi vaihtoehto, mutta tasa-arvon näkökulmasta mahdoton: ei kukaan saa neuvoa toista, hänhän asettuisi silloin toisen yläpuolelle. Jokaisella on oikeus käyttää kieltä juuri niin kuin haluaa, menee sellainen individualismi kuinka vaikeaksi hyvänsä. Ristipaineiden takia kielenhuollolle ei ole pystytty vakiinnuttamaan korvaavaa nimeä. Englannin sanaa ”planning”, ”suunnittelu”, mietittiin jo vuosituhannen vaihteessa. Sehän olisi hajuton, mauton ja ketään loukkaamaton nimitys mutta jää etäälle tavallisesta kielenkäyttäjästä.

Jos suomen kieltä ylipäätään enää on, miten se on muuttunut? Miten on käynyt niille yksittäisille kielen ilmiöille, joiden katoamista tai muuttumista ennustettiin jo sata vuotta sitten? Ovatko omistusliitteet (”minun kieli”) jo karisseet? Onko eräitä muitakin rakenne-erikoisuuksia saatu vähennettyä, esimerkiksi astevaihtelua (”Satun”). Onko hands-freelle tai IPadille viimein keksitty hyvä suomennos? Se ainakin on ilmeistä, että puhekielisyydet (”me mennään”; ”me oltiin tehty” jne.) ovat lisääntyneet kirjoitetussa kielessä niin, ettei tyylejä enää pysty pitämään erillään. Entä onko kielessä entistä enemmän lyhenteitä, joiden kanssa on aivan eksyksissä? Toivottavasti lyhennebuumi on jo löytänyt tolkun rajan. Entä millainen vaikutus viestintäkieleen on ollut niillä tietotekniikan vempeleillä, joista sata vuotta sitten oltiin niin huolissaan?

Kieliteknologian kehityksen suuntaa on niin mahdotonta ennustaa, että parasta on palata ensimmäiseen tulevaisuudenkuvaan ja olla huolissaan vain siitä, löytääkö suomensuojelijoiden tutkimusryhmä edes yhden aidon ja kauniin suomen puhujan.


TARU KOLEHMAINEN

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuoltaja.


Kirjoitus on osa ”Sanoin saavutettu” -sivustoa ja sen ”Sanoin saavutettavissa: 2117” -sivua. Sivusto kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.

Suomi 100
Klikkaamalla kuvaa pääseet Suomi 100 -juhlavuoden sivuille.