Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

Hemmingin sanat


Hemminki käyttää virsirunoissaan sanoja, joita nykykielessä ei enää tunneta tai joita käytetään eri merkityksessä. Esimerkkeinä mainittakoon seuraavat sanat: häkyttää ja läkäyttää, ilmei, lastaa, manata, sekulaiset ja taaen.

Palaa otsikoihin

häkyttää ja läkäyttää

Hemmingin tekstissä esiintyvät samassa yhteydessä verbit häkyttää ja läkäyttää:

Halud häijyd pois häkytä,
Lihan himod pois läkäytä.

Verbin häkyttää merkitys vanhassa kirjasuomessa on ’ahdistaa, hätyyttää, hätistää’, vuoden 1701 virsikirjassa samassa virressä on käytetty verbiä häkäyttää ’ehkäistä, tukahduttaa, lannistaa’ (VKS). Verbi on todennäköisesti etymologisesti yhteydessä häkä-substantiiviin (SSA). Sanasta läkäyttää on artikkeli VKS:n käsikirjoituksessa. Verbin merkitykseksi annetaan ’tukehduttaa, tukahduttaa, estää’. Tukahduttaminen voi olla kuvaannollista, kuten Hemmingin virressä. Konkreettisesta tukehduttamisesta ovat esimerkit ”mwtamat langesit Oriantappuroijn, ia ne ylescasuoit, ia läkeytit ne, ia ei candanut hedelmete” ja ”[Palvelija] on nijn julmasta händä [velallistaan] wetänyt – –  ninquin hän olis tahtonut kiristä ja läkäyttä händä”.

Palaa otsikoihin

ilmei 

Hemmingin säkeissä ”Idz ilmei asu meis Jumal” ja ”Ilmei armons alat näyttä”  ilmei on adverbi, jonka merkitys on ’julkisesti, selvästi, näkyvästi’ (VKS). Säkeet olisivat suoraan nykysuomeksi käännettyinä ’meissä asuu näkyvästi itse Jumala’ ja ’näkyvästi [hän] osoittaa armonsa’. Nykykielessä ilmi-sana kuitenkin esiintyy adverbina vain joidenkin verbien yhteydessä, ei esimerkiksi asua-verbin kanssa kuten Hemmingin virressä. Sen merkitys nykykielessä on ’julki’, esim. antaa jku ilmi rikoksesta ’tehdä viranomaiselle t. asianomistajalle ilmoitus jkn rikoksesta’, käydä, tulla ilmi ’tulla tiedoksi, paljastua, ilmetä, käydä selville, selvitä, osoittautua’, tuoda ilmi ’saattaa tiedoksi, paljastaa, tuoda päivänvaloon, ilmaista’ ja panna ilmi ’panna näkyviin, nähtäväksi’ (KS).

Palaa otsikoihin

lastaa

Verbi lastaa esiintyy säkeessä ”Ett luodhud caick luondons vastoin Hämmästyid / surid / itkid / lastoid / Heidhän Herrans luojans cuolendot” sellaisessa ympäristössä, jossa sen merkitykseksi sopii ’valittaa’. Vanhassa  kirjasuomessa on kuitenkin myös esiintymiä, joissa merkitys on pikemminkin ’halventaa, väheksyä’. Myös Hemmingin virsikirjassa on tämänmerkityksinen lastaa-verbi:

Mutt se jouck on ylpjä ja suur,
Qvin seiso tätä vastan,
Hän Jumalan sanan valhex juur Cudzu,
covan sitä lasta.
Sill osotta oman pahudhens,
Eip se händä auta mitän,
Jumalan sana pitä vahvudhens,
Vaick hän sitä naoron pitä.

Palaa otsikoihin

manata

Verbi manata esiintyy Hemmingin virsikirjassa viisi kertaa. Lisäksi siitä on yksi substantiivijohdos, manauxed. Neljässä esiintymässä verbin merkitys on selvästi ’kehottaa’ tai ’opettaa, neuvoa’ ja myös substantiivin merkitys on tämä: ”Herran sanan saarnad hyljäme / Manauxed pilckana pidhäm”. Yhdessä Hemmingin virsikirjan esiintymistä verbin merkitys on ’pyytää, rukoilla’. Verbistä on artikkeli VKS:n käsikirjoituksessa. Verbi esiintyy vanhassa kirjasuomessa myös merkityksessä ’vaatia, käskeä, komentaa; ajaa (pois)’. Kaikista näistä merkityksistä on esiintymiä Agricolasta lähtien, mutta merkityksen ’opettaa, neuvoa’ nuorin esiintymä on vuodelta 1690 ja merkityksen ’pyytää, rukoilla’ vuodelta 1732. Hemmingin virsikirjassa manata ei saa ’kiroilla, noitua’ -merkitystä, joka sillä nykykielessä ehkä tavallisimmin on. Muissa vanhan kirjasuomen teksteissä esiintyy tämäkin merkitys.

Palaa otsikoihin

sekulainen

Muoto seculaised esiintyy säkeistössä ”Seoracunnas ovad seculaised / Cans hyväin ulcocullaised / Jotc Christuxen oljun hyljäväd / Mailman hecumast huckuvad”. Vanhan kirjasuomen arkistossa sanasta on kuusi esiintymää, joista yhdessä on juuri kyseinen Hemmingin virren säe (kopioituna vuoden 1701 virsikirjasta). Uskonnollisesta kielestä on sen lisäksi yksi esiintymä. Se on Laurentius Petrin saarnasta vuodelta 1649:

Olcon, se mitä edellä on puhuttu, sanottu wastan nijtä wääri opettai Anabaptistereit. Jotca kieldäwät Seuracunnas olewan eli sallittaman seculaisi, waan caicki puhtat, cuin cuitengin löytän aina Tyhmiä wijsasten seas, Huoria ia Porttoja cunniallisten Neidzetten ia Matronain waihel.

Kohdan perusteella sekulaiset asettuu puhtaiden vastakohdaksi mutta samaksi kuin tyhmät, huorat ja portot. Kahdessa sanalipussa sekulainen esiintyy ilma-sanan adjektiiviattribuuttina. Toisessa esiintymässä selitetään, millainen on sekulainen ilma: ”– – wälittäin wettä, wälittäin lunda satele.” Tämän perusteella sana merkitsisi suurin piirtein samaa kuin nykykielen ’vaihteleva’.  Todennäköisesti sekulainen onkin historiallisesti sama sana kuin nykykielen sekalainen, jonka merkitys KS:n mukaan on juuri ’monenlainen, kaikenlainen, (monen)kirjava, vaihteleva’, esim. sekalainen seurakunta. 

Palaa otsikoihin

taaen 

Taaen on nyky-yleiskielestä puuttuvan taa-pronominin (mon. naa) genetiivimuoto, merkitykseltään ’tämän, tuon’ (SSA). Pronomini taa on etymologisesti eri kuin muodoltaan ja merkitykseltään samantapainen tämä-pronomini, joka sekin on ikivanha. Taa-pronominin muita sijamuotoja ja siitä tehtyjä johdoksia ovat esimerkiksi taa(s)sa ’tässä’, taasta ’tästä’, taalla ’täällä’, taa(n)noin ’vähän aikaa sitten, hiljattain’, taa(n)noinen, taammoinen ’tämmöinen, tällainen’, tai ’tämä’, taan-, tainkaltainen ’tällainen’. Nykyään taa-pronomini saattaa olla jollekulle tuttu tiernapoikalaulusta, jossa lauletaan ”tain tähtein”, siis ’tämän tähden’.

Lyhenteet:
KS = Kielitoimiston sanakirja
SSA = Suomen sanojen alkuperä
VKS = Vanhan kirjasuomen sanakirja

Palaa otsikoihin