Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

10 kysymystä kielestä kotuslaisille

23.11.2017 10.31

Sanakirja rakentuu pienistä muutoksista

Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajan Tarja Riitta Heinosen ajatuksia kielestä.

Tarja Heinonen. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Tarja Heinonen valittiin Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajaksi kesällä 2017. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Varmaan Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen teki niin syvän vaikutuksen koulunaloitusiässä. Rakastin pikkuisia runoja ja muita tekstinpätkiä. Luin monen monta kertaa suosikkini, ”ångströmit” ja ”avaruuskissan”.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Kaikenlainen kielellinen variaatio on lähinnä sydäntäni. Niin muoto-opillisena, alueellisena kuin tyylillisenä ilmiönä. Miten koala taipuu monikon partitiivissa? Miten yleiskieli ja murteet sekoittuvat kielenkäytössä?

Väitöskirjani käsitteli idiomien sanastollista vaihtelua, esimerkiksi sellaista verbien välistä variaatiota kuin heittää ~ työntää kapuloita rattaisiin. Kukaan ei yleensä edes kiinnitä huomiota tällaiseen tavanomaiseen vaihteluun saman asian ajavien verbien välillä, mutta on myös hieman luovempia ratkaisuja, joiden keksiminen osoittaa kielellistä näppäryyttä (esimerkiksi EU-kontekstissa on integroitu kapuloita rattaisiin).

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Teen töitä sanakirjan parissa, lapseni käyvät kaksikielistä koulua ja opiskelen itse kieliä harrastuksenani. Tällä hetkellä kertaan saksaa ja venäjää. Olen ehkä tyypillinen oppija siinä, että opin nopeasti ymmärtämään lukemaani, mutta puhuminen tulee kaukana perässä.

Suomen kieli on minulle itse asiassa ura ja harrastus samassa paketissa. Ennen sanakirjatyötä olin mukana tekemässä Isoa suomen kielioppia. En ole ainakaan tähän päivään mennessä kyllästynyt miettimään sanoja, kielen rakenteita ja sitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Kielitoimiston sanakirjan päivittäminen on varsin käytännönläheistä puuhaa, ja pidän siitä siinä kuin teoreettisemmastakin pohdiskelusta. Tarkistamme, korjaamme ja lisäämme tietoja sana tai sanajoukko kerrallaan. Yksittäiset muutokset ovat pieniä, mutta kokonaisuus on rakentunut vuosikymmenien aikajänteellä.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Huomasin tähän kysymykseen vastatessani, että sanaa kielimaisema ei ole Kielitoimiston sanakirjassa. Se tulisi hakusanoissa kielimaantieteen ja kielimakkaran väliin.

Tarkemmin tutkien kielimaisema paljastuu käännöslainaksi englannin kielestä, jossa termi kuuluu muodossa linguistic landscape. Tämä havainto sisältää ironiaa: osoittaahan se, että englanti valtaa alaa paitsi itsenään myös valepuvussa, käännöslainoina. Englannin kieli on kuitenkin käytännöllinen ratkaisu monessa tilanteessa, enkä näe mieltä sen vastustamisessa vastustuksen vuoksi. Silti ei ole yhtään hyvää perustetta myöskään hyljeksiä suomen kielen käyttöä vaikkapa asiakaspalvelussa.

Kielimaiseman kirjavoitumisella pitäisi kai kuitenkin tarkoittaman monikielistymistä eikä suomen ja englannin välistä painiottelua? Vieraskielisiin teksteihin törmää nykyään useammin kuin ennen katukuvassa ja julkisissa tiloissa, mutta kieli samalla rajaa kohderyhmiä. Kielet eivät kommunikoi keskenään sen enempää kuin monikieliset pakkausselosteet. Kaipa tätä voisi kutsua myös viestinnän siiloutumiseksi. Toisaalta monia kieliä osaava saattaa saada monikielisestä maisemasta erilaisia näkökulmia.

Kieli muuttuu, se on kielen ominaisuus. Sen sijaan yleisinhimilliset kokemukset ja ajatukset, joita välitetään kielen avulla, eivät välttämättä muutu vuosisatojenkaan saatossa. Joskus vanhaa tekstiä lukiessa melkein säikähtää, kun se kuulostaa niin läheiseltä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

En usko, että minulla on vaikutusvaltaa siihen, miten kieleen ja kieliin suhtaudutaan. Näen oman sarkani siinä, että suomen kielen asemaa tässä yhteiskunnassa markkeeraavaa Kielitoimiston sanakirjaa pidetään ajankohtaisena, moneen tarpeeseen käyttökelpoisena ja helposti saatavana tästä eteenpäinkin.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Tämä ajatus lienee nuijittu 10 kysymyksen vastauksissa moneen kertaan littanaksi. Ei ole kuoleva, paitsi siinä mielessä, ettei mikään elä ikuisesti. Tosin kuollutkin kieli voidaan vielä elvyttää, mikä osoittaa, ettei kieli täysin rinnastu elävään organismiin. Kuolleen kielen kiveen hakattuihin merkkeihinkin voidaan vielä yrittää puhaltaa henkeä eli merkitystä. Enemmän kuin äkkikuolema minua huolestuttaa kielen vähittäinen, omaehtoinen näivettäminen.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kieleen ei minulla tunnu liittyvän varsinaisia kauneusarvoja. Lempisanontojani on ikivihreä lausahdus ”Huumorin kukka on se kaunehin kukka”, mikä antaa arvoa hauskuudelle. – Kauheinta on nykyajan uuskieli epäsanoineen. Niille kun ei saa edes nauraa.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Kunnianhimoinen tyylikokeilu, joka ei ihan jaksaisi kantaa maaliin asti. Matkalippurunoutta. Novelliresepti. Haluaisin kehittyä tästä vielä joksikin muuksi, mutta luulen pahoin, että eväät on jo syöty.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Olin jo vastaamassa että Jokanaisen lautanrakennusoppaan, mutta sitten tajusin, että eiköhän olisi kätevintä ottaa kirjan lisäksi mukaan vene ja kapteenikin.  Näin ollen ottaisin mukaan päiväkirjan, johon kirjoittelisin sen ajan, kun kapteenini hommaisi minut veneellä pois autiolta saarelta. Kapteenin kaveriksi ottaisin toki vielä kalastavan kokin. Luppoaikoinaan kokki voisi myös soittaa haitaria. Tai mitä himputtia, kokillahan voisi olla kokonainen orkesteri, jos vain vene olisi kyllin iso. Ja sitten pitäisi muistaa vielä se kynä.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Sopisiko sanasemanttinen loppukaneetti tähän? Toimitaan suomen kielen puolesta tosissaan, mutta ei vakavasti!




Katso koko haastattelu (Youtube)


Tarja Heinonen aloitti Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana kesäkuussa 2017. Sanakirjantoimittajana hän on työskennellyt vuodesta 2000. Tätä ennen Heinonen oli mukana Ison suomen kieliopin laatineessa työryhmässä.

Lue myös:
Tarja Riitta Heinonen: Palautepostia Kielitoimiston sanakirjalle (Kielikello, 1/2016)

Riina Klemettinen: Miten ja mihin Kielitoimiston sanakirjaa käytetään? (Kielikello, 4/2014)

Tarja Riitta Heinonen: Hepulit herneistä (Kielikello, 1/2012)

Kielitoimiston sanakirja
Kuvaa klikkaamalla pääset sanakirjaan.

Toimittaja: Suvi Syrjänen
Kuva: Suvi Syrjänen

Palaa otsikoihin