Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

10 kysymystä kielestä kotuslaisille

2.8.2017 10.23

Runo ja vitsi

Kielenhuollon harjoittelijat Anna-Rosa Polso ja Teijo Kemppainen vastaavat kielikysymyksiin Kotuksen neuvontapuhelimessa ja tsätissä.

Teijo Kemppainen ja Anna-Rosa Polso. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.
Korkeakouluharjoittelijat Teijo Kemppainen ja Anna-Rosa Polso. Kuva: Suvi Syrjänen, Kotus.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Anna-Rosa:

Olen varmaankin aina ollut sellainen. Pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta ja olen lähes aina laulanut kuorossa. Monet laulujen sanoitukset ovat minulle tärkeitä. Lukiossa ihailin äidinkielenopettajaani, joka puhui kuuluvalla äänellä ja artikuloi selkeästi. Tuohon aikaan aloin miettiä, että haluaisin tehdä työkseni jotain kieleen ja kirjoittamiseen liittyvää. Ensin opiskelin medianomiksi Haaga-Heliassa ja tällä hetkellä teen suomen kielen maisteriopintoja Turun yliopistossa.

Teijo:

Pärjäsin peruskoulussa äidinkielessä, ja minusta kielioppiasiat olivat ymmärrettäviä. Lukion jälkeen kiinnostuin enemmän kirjoittamisesta ja sitä kautta sanojen merkityksistä ja kielen rakenteista. Kirjoittamisvimmassani päätin hakea opiskelemaan suomea yliopistoon, koska ajattelin sen edesauttavan proosallisia pyrkimyksiäni. Vieraista kielistä olen peruskoulussa opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi saksaa ja vähän italiaa. Yliopistolla olen käynyt pari viron kurssia ja unkarin alkeiskurssin. Vieraiden kielten ja äidinkielen vertailu on tuonut monia hoksaamisen elämyksiä ja antoisia keskusteluja opiskelukavereiden kanssa.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Anna-Rosa:

Kielenhuolto ja oikeakielisyys. Se, miten muokata kapulakielisestä tekstistä helppolukuista ja selkeää. Puhekieli, murteet ja slangi ovat myös mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Olen kiinnostunut esimerkiksi svetisismien ja anglismien käytöstä: millaisissa yhteyksissä niitä käytetään ja voisiko ne korvata suomalaisemmilla ilmauksilla.   

Teijo:

Ennen opiskelua ehdoton ykkönen oli merkitysten mutustelu, mutta kurssien myötä innostuin myös sanojen johtamisesta ja erilaisista sananmuodostustavoista. Minusta on hirvittävän kiehtova ajatus, että voimme muodostaa uusia sanoja, ja keskustelukumppanimme ymmärtävät niitä, vaikka he eivät olisi niitä koskaan kuulleet.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Anna-Rosa:

Minua kiinnostavat kaikenlaiset tekstit maitopurkin kyljistä paksuihin kielitieteellisiin opuksiin. Esimerkiksi lehtiartikkelia lukiessani palaan usein edelliselle sivulle tarkistamaan, miten jokin asia on ilmaistu. Neljä vuotta Turussa asuttuani myös Turun murteen erikoisuudet ovat tulleet tutuiksi. Aluksi minua hämmensi s(i)-imperfektin käyttö: miksi sanotaan menisin kun tarkoitetaan menin. Tuohon kielenpiirteeseen olen alkanut pikku hiljaa tottua, mutta yhä edelleen korvaani särähtää jatkuva ketä-sanan viljely kukan tilalla.

Teijo:

Itsestäänselvyyksien eli opiskelujen ja työharjoittelujakson lisäksi olen huomannut kaverieni pyytävän minulta apua, neuvoa tai mielipidettä erilaisissa kieliasioissa. Toisaalta useimmiten se olen minä, joka kerron heille itseäni kiinnostavista huomioista kielessä ja sen käytössä.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Anna-Rosa:

Kielen muutos on väistämätöntä ja välttämätöntä: se kertoo siitä, että kieli elää ja voi hyvin. Niin vierasperäiset ilmaukset kuin myös sosiaalisen median kieli ovat osa elävää ja vaihtelevaa kieltä.

Teijo:

Kielen muuttuminen on luonnollista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomen kielen muuntautuvuudesta ei oteta täysiä tehoja irti esimerkiksi vieraskielisten ilmiöiden nimeämisissä. Samoin monet vierasperäisyydet pyrkivät kieleemme lausetasolla, vaikka asiat voisi sanoa suomeksi hyvinkin helposti.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Anna-Rosa:

Kielitoimiston kielenhuollon harjoittelijana tehtäviini kuuluu kielitietouden edistäminen. Vastaan kielenhuollon neuvontapuhelimeen, luokittelen yleisön tekemiä kielihavaintoja ja kirjoitan kieliaiheisia juttuja. Olen korjannut äitini esseitä ja autan kavereita kielipulmissa aina kun mahdollista. Uskon, että lisäämällä ihmisten kielitietoutta voin myös vaikuttaa siihen, miten kieleen suhtaudutaan.

Teijo:

Täällä Kotuksessa vastaan puhelimessa ja tsätissä ihmisten esittämiin kysymyksiin. Myöhemmin syksyn aikana kirjoitan varmasti myös jonkinlaisia tekstejä Kotuksen sivuille. Näin voin saada aikaan keskustelua ja toivottavasti myös positiivisia mielikuvia kielestä! Näiden lisäksi yritän olla lähipiirissäni kielien puolestapuhuja: jos en nyt aivan suoraan paasaa, niin ainakin annan piilovihjeitä kohti parempaa kielenkäyttöä.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Anna-Rosa:

Pikemminkin suomi on uudistuva ja elinvoimainen kieli. Uusia sanoja ja ilmauksia syntyy jatkuvasti, ja somekielisyydet sekä vieraskielisyydet tuovat kieleen omat mausteensa. Toki jos vain yleiskielisen suomen ajatellaan olevan puhdasta suomea, voi kielen nähdä olevan vaikeuksissa.

Teijo:

Se on ikävä mielikuva. Luin vastikään kirjaa, jossa kerrottiin yleisesti kielen kuolemisesta. Siinä esiteltyjen faktojen perusteella kielellämme menee hyvin, ja sillä on paljon suojelijoita. Uusia sanoja tulee päivittäin, ja ihmiset ovat kiinnostuneita kielen tilanteesta.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Anna-Rosa:

Kielessä on paljon ilmaisuvoimaa. Sen avulla voi luoda paljon kaunista, mutta yhtä lailla kylvää vihaa ja tuhoa ympärilleen. Kielen avulla voi lohduttaa, kannustaa ja rakastaa. Hyvät sanat jäävät mieleen.

Kauheinta on se, kun kieltä käytetään toisten ihmisten loukkaamiseen ­– niin oikeassa elämässä kuin internetissäkin. Erityisesti netissä kiusaajat jäävät usein nimettömiksi, ja kiusaamiseen voi olla vaikea puuttua. Silti pitäisi muistaa, että ruudun takana on aina oikea ihminen.

Teijo:

Kauneinta taitaa olla ilmaisuvoimaisuus, jota pitäisi käyttää paljon enemmän. Sananmuodostuksen mahdollisuudet ovat päätähuimaavat. Kauheiksi määrittelisin ne suorastaan tökeröt vieraskielisyydet, joissa ei ole edes yritetty ajatella asioita suomeksi. Silloin aita on ylitetty siitä kohtaa, jossa aitaa ei edes ole.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Anna-Rosa:

Runo. Runot ovat monitulkintaisia; ne avautuvat jokaiselle eri tavalla. Muutamaan säkeeseen voi tiivistää ohikiitävän hetken tai vaikka kokonaisen elämän. Suosikkejani ovat Saima Harmajan herkät ja samalla mahtipontiset runot sekä Risto Rasan näpäkän oivaltavat luontorunot. Erityisesti pidin lyriikan analyysikurssilla lukemastani Sanna Karlströmin runoteoksesta Taivaan mittakaava. Siinä kuvattiin muun muassa parisuhteessa vallitsevia jännitteitä. Mieleeni jäi runoilijan käyttämä termi ”arkkitehdin viivasuora ikävä”.

Teijo:

Voisin olla pakina, vitsi tai muu hauskasti kirjoitettu tai hauskaksi tarkoitettu teksti. Ehkä myös jokin hauska Facebookin tilapäivitys, mutta ilman ylimääräisiä videopätkiä tai emojeita.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Anna-Rosa:

Ottaisin Raamatun, sillä siinä on hyvin monentyyppisiä tekstejä tutkittavaksi. Ehkäpä ehtisin viimein lukea sen kannesta kanteen.

Teijo:

Alastalon salissa. En ole koskaan lukenut sitä, mutta autio saari saattaisi olla luku-urakkaan soveltuva ympäristö.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Anna-Rosa:

Käyttäkää kieltä rohkeasti. Uusien sanojen keksiminen on kivaa ja osoittaa, mihin kaikkeen kieli taipuu. Itse käytin juuri sanaa tuomispyyntö, kun pyysin poikaystävääni tuomaan minulle tavaroita Turun-kodistani. On hyvä muistaa, että vaikka kieliasiat herättävät paljon tunteita, kieltä ei aina tarvitse ottaa vakavasti!

Teijo:

Nauttikaa kielestä! Siitä on sekä hyötyä että hupia.


Anna-Rosa Polso opiskelee suomen kieltä Turun yliopistossa ja on Kielitoimiston kielenhuollon harjoittelijana Kotuksessa. Hän on henkeen ja vereen kesäihminen, joka nauttii työmatkapyöräilystä, luonnonvesiin pulahtamisesta sekä hyvien marja-apajien bongailusta.

Teijo Kemppainen opiskelee suomen kieltä Oulun yliopistossa ja on Kielitoimiston kielen- ja nimistönhuollon harjoittelijana Kotuksessa. Hän harrastaa e-urheilun seuraamista, nippelitiedon keräämistä ja kahvitonta juomavaliota.

Toimittaja: Suvi Syrjänen


Palaa otsikoihin



Kyselyyn
Till undersökningen

Asiakaskysely 2017 / Kundundersökning 2017

Ehtisitkö vastata Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) asiakastyytyväisyyskyselyyn? Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin.

Toki, vie minut kyselyyn Kiitos, vastaan myöhemmin Ei kiitos, en vastaa tällä kertaa

Delta gärna i Språkinstitutets kundundersökning! Frågorna tar några minuter att besvara.

Ja tack, jag deltar gärna Tack, jag deltar senare Nej tack, jag deltar inte den här gången