Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto, kysymyksiä ja vastauksia -osio, teemakoosteita.

10 kysymystä kielestä 2017

23.1.2018 9.48

Aution saaren kirjat

”Almakasta” Sadan vuoden yksinäisyyteen, Raamatusta Isoon suomen kielioppiin.

Kaikki 10 kysymystä kielestä -palstan haastateltavat vastasivat 2017 myös kysymykseen autiosta saaresta. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Vastauksia on laidasta laitaan. Autiolla saarella todella olisi aikaa uppoutua jos jonkinlaiseen kirjallisuuteen!

Kirjahylly. Kuva: Vesa Heikkinen.

Vaikkei pelastuslauttaa kuuluisi...

Almakka on hyvä kirja, se ei panettele kettiä. (Parsitonttu)

Hopitihopsis, hupitihupsis. (Riimitonttu)

Varmaan deskriptiivisen Ison suomen kieliopin. Sen liki 1 700 sivussa riittää luettavaa ja palattavaa, vaikkei pelastuslauttaa hetkeen kuuluisi. (Johanna Vaattovaara)

Jonkin sanakirjan...

Hmm, luultavasti jonkin sanakirjan. Harvassa ovat ne päivät, joina en käytä sanakirjoja – olinpa sitten töissä tai vapaalla. Monien hyvien joukosta valitsisin juonikkaasti Suomen murteiden sanakirjan, joka on vielä kesken ja jota julkaistaan nykyään vain sähköisenä. Niinpä saisin aika ajoin lisää luettavaa ja varmaankin myös laitteen, jolla pääsen verkkoon. Ha! (Henna Leskelä)

Ensimmäisenä tuli mieleen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi. Olen lukenut kirjan moneen kertaan, mutta kyllä sen mielelläni lukisin vielä autiolla saarellakin. Kirja on myös sopivan ohut. Jos ruokaa olisi saarella vähän tai ei ollenkaan, tiiliskivikirjan kohdalla voimat voisivat ehtyä ennen kuin kirja olisi lopussa. Ja sehän voisi jäädä harmittamaan tajunnan rajamailla häilyessä. (Seija Paasonen)

Liikaa hyviä kirjoja...

Maailmassa on liikaa hyviä kirjoja, jotta niistä voisi eristäytyä autiolle saarelle! Ottaisin varmaan J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta, johon en ole koskaan onnistunut uppoutumaan sen ansaitsemassa laajuudessa. Autiolla saarella sille olisi viimein riittävästi aikaa. (Kati Hitruhin)

Tätä kysymystä pelkää jokainen, ja se on aika epäoikeudenmukainen koko kirjallisuutta kohtaan. Jos haluaisin mukaani kaikki tekstityypit, huikeat kertomukset, seikkailut ja jännityksen, lyriikan kauneimmat säkeet ja ilmaisun rikkauden, lohtua unohtamatta, ottaisin mukaan Raamatun, kirjan, jossa on kaikki kirjat. Jos taas mietin, minkä kirjaksi kirjoitetun teoksen pariin hakeudun uudestaan ja uudestaan, se olisi Täällä Pohjantähden alla.  Hakeudun kyllä monen muunkin pariin. (Pälvi Tammi)

Eiköhän Selkoraamatulla ja Selkokalevalalla pitkälle selviä. (Pertti Seppä)

Moniosaisen logiikan käsikirjan...

Daniel Perrinin The Linguistics of Newswriting (John Benjamins, 2013). Silmät avaava ja innostava teos, jossa parin vuosikymmenen uraauurtavasta työstä on rakennettu yksi suuri kaari mutta jota voi yhtä hyvin alkaa lukemaan mistä kohtaa vain, ja aina löytyy uutta. Myös esitystapa ja ulkoasu ovat täynnä kekseliäitä yksityiskohtia. Lisäksi kirjan analyysi linkittyy numerokoodien kautta verkossa olevaan aineistoon, minkä ansiosta lukijalle tarjoutuu mahdollisuus päästä aina halutessaan aineiston äärelle – paitsi niin joo, onkos siellä autiolla saarella nettiä? (Lauri Haapanen)

Jonkin moniosaisen logiikan käsikirjan. Sitä opiskelemalla saisin pitkät illat kulumaan. (Risto Koskensilta)

Vaikka Sudenpentujen käsikirja olisi epäilemättä käytännöllisin ratkaisu, valintani on kuitenkin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Luin sen ensimmäistä kertaa jo teininä ja tasaisin välein sittemmin. Jokainen lukukerta ja elämänvaihe nostavat esiin erilaisia sävyjä ja tulkintoja, miksei sitten autiosaarikin. (Tarja Nikula)

Olin jo vastaamassa että Jokanaisen lautanrakennusoppaan, mutta sitten tajusin, että eiköhän olisi kätevintä ottaa kirjan lisäksi mukaan vene ja kapteenikin. Näin ollen ottaisin mukaan päiväkirjan, johon kirjoittelisin sen ajan, kun kapteenini hommaisi minut veneellä pois autiolta saarelta. Kapteenin kaveriksi ottaisin toki vielä kalastavan kokin. Luppoaikoinaan kokki voisi myös soittaa haitaria. Tai mitä himputtia, kokillahan voisi olla kokonainen orkesteri, jos vain vene olisi kyllin iso. Ja sitten pitäisi muistaa vielä se kynä. (Tarja Riitta Heinonen)

800 sivua ääntämisohjeita...

Ottaisin Raamatun, sillä siinä on hyvin monentyyppisiä tekstejä tutkittavaksi. Ehkäpä ehtisin viimein lukea sen kannesta kanteen. (Anna-Rosa Polso)

Alastalon salissa. En ole koskaan lukenut sitä, mutta autio saari saattaisi olla luku-urakkaan soveltuva ympäristö. (Teijo Kemppainen)

Edellisen Kotus-työsuhteeni aikaan työskentelin kielenhuoltajana Kielitoimiston ohjepankin parissa. Silloin kirjoitin ohjeen Yhdysvaltain osavaltioiden nimien ääntämisestä suomalaisittain sekä amerikanenglanniksi ja brittienglanniksi. Englanninkielisen ääntämyksen lähteenä käytin Longman Pronunciation Dictionarya. En meinannut millään malttaa viedä sitä takaisin hyllyyn. 800 sivua englannin yleis- ja erisnimien ääntämisohjeita IPA-aakkosilla pitäisi minut autiolla saarella kiireisenä. Pakko vielä lisätä, että kyllä minulle kelpaisi jokin suomenkielinenkin teos: jos en löytäisi saarelle lähtiessäni sanakirjaa, ottaisin mukaani jonkun naisen elämästä kirjoitetun kirjan, koska en ole vielä koskaan lukenut yhtään elämäkertaa. (Suvi Syrjänen)

Ottaisin Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden. Kirjassa historia toistuu ja pyörii ympäri, yhden henkilön tarina on toisen henkilön tarina. Ajalla ja nimillä ei ole merkitystä; Buendían suvun jäsenet päätyvät vääjäämättä toistamaan sukulaiskaimojensa elämänkohtaloita, joissa keskeistä on yksinäisyys ja samojen asioiden loputon rakentaminen ja tuhoaminen. Kirjaa sopisi siis hyvin lukea uudelleen ja uudelleen. (Risto Uusikoski)

10 kysymystä kielestä 2017
10 kysymystä kielestä kotuslaisille

Kirjoja hyllyssä. Kuva: Kuva-Plugi.

Teksti: Vesa Heikkinen
Kuvat: Vesa Heikkinen ja Kuva-Plugi


Palaa otsikoihin