Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Virkakielestä mediassa

3.3.2017 11.36

EU:n virkakielikö syynä brexitiin?

Virkakielestä mediassa: Legal Translation Hub -blogi 23.2.2017.

Eurokapulakielen vaikutusta brexitiin pohtii William Robinson, juristi, joka on hiljan jäänyt eläkkeelle EU-komission oikeudellisesta yksiköstä. Robinson on ollut edistämässä ymmärrettävämpää kielenkäyttöä komissiossa ja on myös kansainvälisen Clarity-järjestön jäsen.

Robinson arvelee aluksi, että EU:n perussopimusten korkealentoiset sanakäänteet ovat briteille sokki, jos he nettisurffaillessaan harhautuvat niiden äärelle. Britannialla ei ole perustuslakia, ja sellaiselle tyypillisillä ylevillä ilmauksilla on kansalaisiin pelkästään vieraannuttava vaikutus.

Sekin on ollut omiaan ärsyttämään brittejä, että EU yritti estää heitä taivuttamasta euroa ja senttiä monikossa: siis five euro and five cent eikä five euros and five cents.

Yhteinen EU, yhteiset ongelmat

Eurovirkakielen syitä eritellessään Robinson pääsee meille suomalaisillekin tuttuihin aiheisiin. Hän toteaa, että Euroopan yhteisöjen kielenkäyttö oli luotu jo ennen brittien liittymistä – ranskan kielellä. Britit käänsivät ennen liittymistään siihenastisen lainsäädännön omalle kielelleen kuten muutkin tulokkaat.

Kääntäjät olivat taitavia, mutta Robinson kuvaa juridisen kääntämisen ongelmaa siteeraamalla menneiden aikojen ranskalaista lausahdusta sen seksismistä huolimatta: ”Käännös on kuin nainen. Kaunis ei ole uskollinen, ja uskollinen taas ei ole kaunis.” Perussopimusten ja säädösten käännökset ovat mieluummin uskollisia, niin englanniksi kuin suomeksi.

Vaikka tällä vuosituhannella lähes kaikki EU-lainsäädäntö on alun perin kirjoitettu englanniksi, ovat nykyisetkin säädökset sidoksissa niitä vanhempien sopimusten ja säädösten kieleen.

Kieliammattilaisten taidot vajaakäytössä

EU-komissiossa on Robinsonin mukaan osaavia kääntäjiä, tulkkeja, tekstinhuoltajia ja juristilingvistejä, mutta teknokraatit, poliitikot ja diplomaatit pitävät kiinni mutkikkaasta ja joskus monitulkintaisesta kielenkäytöstään. Suomessakin tiedetään, että hankaluuksia aiheutuu, kun samojen tekstien ja sanamuotojen täytyy kelvata monille tahoille ja palvella erilaisille lukijaryhmiä.

Robinson suree myös, ettei EU:n perussopimuksissa velvoiteta käyttämään ymmärrettävää kieltä. Suomen hallintolain yhdeksännessä on pykälässä hyvän kielen vaatimus, johon ainakin voi vedota. Robinson myös toivoo, että komissio ottaisi hyvät kieliammattilaisensa mukaan tekstien laatimiseen alusta lähtien. Sellainen käytäntö on Suomessa lisääntynyt, mutta enemmänkin sitä sekä voisi että kannattaisi harrastaa.

Tumpelointia vai tahallista hämäryyttä?

Lopuksi Robinson miettii, eivätkö tekstien laatijat ymmärrä, että he rakentavat teksteistä esteen kansalaisten osallisuudelle, vai onko heillä suorastaan tarkoituksena hämärtää kielenkäytöllä se, mitä on tekeillä. Muutaman ikävän esimerkin jälkeen kysymys jää vaille vastausta. Tätä on pohdittu muuallakin. Osaamattomuus on näistä kahdesta kuitenkin parempi lähtökohta kielenkäytön parantamiselle.

William Robinson: Is Eurobabble to blame for Brexit? Legal Translation Hub -blogi (University of London)

Clarity-järjestön sivut

Teksti: Aino Piehl



Palaa otsikoihin