Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Ajankohtaista kielipolitiikasta

20.11.2018 13.14

Romanikielen elvyttämisen haasteet ovat pienille kielille yhteisiä

Yksilön kielenoppimista on edistettävä, ja kielen käyttöalaa on laajennettava.

Kotimaisten kielten keskuksen romanikielen lautakunta, Helsingin yliopisto, Opetushallitus ja romaniasiain neuvottelukunta järjestivät romanikielen elvytysseminaarin 12. marraskuuta 2018 Helsingissä. Seminaarissa kuultiin esityksiä romanikielen nykytilanteesta ja muiden uhanlaisten kielten elvytyksestä.

Romanikielen oppiminen luontaisessa ympäristössä

Romanikielen säilymisen kannalta keskeiseksi teemaksi nousi se, miten voitaisiin edistää yksilön kielenoppimisessa luontaisessa ympäristössä. Lapsi oppii kielen parhaiten sosiaalistuessaan siihen jokapäiväisessä elämässään. Sen tähden kielen puhuminen lapsille arjen tilanteissa on mitä merkityksellisintä. Romanikielisiä kasvuympäristöjä tarvitaan lisää, ja puheyhteisöllä on suuri vastuu kielen siirtämisessä uusille sukupolville. Organisoitu opetus ja koulutus tukevat kielen olemassaoloa, mutta ne eivät yksinomaisina keinoina riitä pitämään kieltä hengissä.

Kielipesät, kielikylpy ja kielikerhot ovat merkittäviä toimintamuotoja vastedeskin. Niissä kielenoppija osallistuu aitoon vuorovaikutukseen kielenpuhujien kanssa. Kokemukset muista uhanalaisista kielistä valottivat sitä, että pienten kielten elvyttämiseen liittyvät ongelmat ovat yhteisiä. Uhanlaista kieltä taitavien opettajien ja ohjaajien löytäminen ohjattuun kielenoppimistilanteeseen voi olla vaikeaa, ja varsinkin pedagogisen koulutuksen saaneista työntekijöistä on yleensä pula.

Kielen käyttöalan laajentaminen

Asenne kieltä kohtaan ratkaisee paljon. Se, mikä koetaan emotionaalisesti ja yhteisöllisesti tärkeäksi, säilyy. Kielellä on iso merkitys vähemmistön identiteetille, mutta kuinka yksilöä rohkaistaan käyttämään kieltään. Miten kielen käyttöalaa laajennetaan?

Romanikielen käyttöala on suppeampi ja käyttöehdot heikommat kuin muilla kotoperäisillä vähemmistökielillä. Kielen käyttöalan laajentamiseen liittyy paljon välillisiä toimia. Radio-ohjelmat ja muu media ovat tärkeässä asemassa.

Uusi viestintäteknologia ja kieliteknologiset ratkaisut pitää saada käyttöön nopeasti ja laajalti myös romanikielessä. Tarvitaan romanikielisiä pelejä, sovelluksia ja oppimisympäristöjä. Kieltä käytetään tätä nykyä digitaalisissa ympäristöissä. Sen tähden kieli on vietävä sinne, missä käyttäjätkin ovat. Kielimuotojen on myös muuntauduttava vastaanottajan tarpeisiin kohderyhmän ja kielenkäyttötilanteen mukaan. Asiointitilanteissa ei voi käyttää romanikieltä. Toisiko kieliteknologia apua tähän?

Koulutuksen edistysaskel on ollut romanikielen ja -kulttuurin yliopistotasoisen opetuksen alkaminen Helsingin yliopistossa vuonna 2012, mikä mahdollistaa paitsi kielenopiskelun myös pätevien romanikielen opettajien valmistumisen tulevaisuudessa. Romanikielen opinto-ohjelman laajentamista syventäviin opintoihin pohditaan. Uusissa oppisisällöissä kiinnitetään erityishuomiota kielenelvytyskysymyksiin.

Kielenopetukseen tarvitaan ennakkoluulottomia ja innovatiivisia ratkaisuja. Uusi laajempi ymmärrys monikielisyydestä sekä yksilö- että yhteisötasolla voi auttaa myös kielenelvytyksessä. Romanikielen opetus pidetään perusopetuksessa omina oppitunteinaan, minkä vastapainoksi kaksikielinen tai kielirikasteinen opetus voisi olla kokeilemisen arvoista. Kaikki kielenkäyttötilanteita lisäävät toimet, pienetkin, ovat tervetulleita.

Romanikielen elvytysohjelma

Kieli on tärkeä osa romanikulttuuria. Se kertoo, mihin ihminen kuuluu. Romanikielen taitajien määrä on laskenut viimeisen 60 vuoden aikana hälyttävästi. Vuonna 2000 enää kolmannes romaneista arvioi, että osaa kieltä hyvin. Kieli katoaa, jos se ei siirry suoraan sukupolvelta toiselle.

Puhe elvytyksestä alkaa yleensä vasta silloin, kun kielen tilanne on jo varsin huono. Puhujien määrä on käynyt vähiin, kieli uhkaa sammua. Tällaisessa tilanteessa yhteisöllisesti sovittujen päämäärien rooli korostuu. Kieli voi näet elpyä eriasteisesti, monenlaajuiseen käyttöön. Puheyhteisön tulisi päästä sopimukseen siitä, mihin elvytyksellä pyritään varsinkin alkuvaiheessa. Pieni kieliyhteisö tarvitsee joukkoja kokoavia kieliaktivisteja, jotka tunnistavat elvytyksen keskeiset tavoitteet.

Uhanalaisen kielen elvytys on ymmärrettävä laajasti. Se sisältää kaikkea varhaisten kielenkäyttöympäristöjen luomisesta korkeakirjallisuuteen, radio-ohjelmista tubettamiseen. Kielen kehittämisessä merkittävää on puhutun kielen kirjallistuminen ja aktiivinen kirjallistaminen, niin että syntyy dokumentoitua aineistoa. Lastenkirjat ovat erityisen tärkeitä, nykyaikana myös pelit. Toisaalta jo olemassa olevaa kirjallista ainesta ja arkistomateriaalia kannattaa tuoda enemmän esille.

Suomalais-ugrilaisten kielten elvyttämisessä on kehitelty kielimestarin vetämää harjoittelua. Siinä vielä hyvin kieltä taitavat puhujat tapaavat lapsia tai nuoria säännöllisesti esimerkiksi pari kolme kertaa viikossa ja puhuvat heille vain vähemmistökieltä. Omaksuminen on intensiivistä ja oppimistilanne hyvin käytännönläheinen. Metodi on tuottanut hyviä tuloksia, ja se sopii epäilemättä myös romanikieleen.

Tiedon lisääminen valtaväestön keskuudessa on avainasemassa myös elvytyksessä, sillä se muokkaa maaperää kielenkäytölle. Vähemmistökieliä koskeva tieto on yleensä varsin marginaalista ja suhtautuminen vähemmistöihin voi olla asenteellista, puhumattakaan siitä, että suuri yleisö tuntisi kielivähemmistöihin liittyvää oikeudellista sääntelyä.

Suomen romanipoliittinen ohjelma vuosiksi 2018–2022 julkaistiin viime keväänä. Se sisältää lukuisia toimia sekä romanikulttuurin että romaniyhteisön identiteetin säilyttämiseksi. Kieleen liittyvänä toimenpiteenä esitetään, että romanikielen elvyttämiseksi laaditaan kansallinen toimenpideohjelma. Seminaari tarjosi tuhdit eväät toimenpideohjelman suunnitteluun.

Teksti: Matti Räsänen


Palaa otsikoihin