Tietoa kielipolitiikasta, Suomen kielistä ja suomen sukukielistä, kielenkäytön lajeista, nimistöstä, eri kielimuodoista, kielen- ja nimistönhuollosta.

Yleiskielen seuranta: talkoohavaintoja 12

6.9.2017

Yleiskielitalkoot_ Kieli_kuuluu_kaikille

Kielitoimiston yleiskielitalkoisiin on tullut paljon havaintoja tilanteista, joissa yksikön ja monikon käyttö on horjunut. Tässä tekstissä tarkastellaan kahta yksikön ja monikon kompastuskiveä: lukusanan sisältäviä ilmauksia sekä teitittelyä. Lopuksi tarkastellaan myös me mennään -rakenteen käyttöä.

Tekijöitä monta, mutta verbi yksikössä

Kielitoimiston yleiskielitalkoiden palautelaatikkoon on tullut paljon havaintoja kielenkäyttötilanteista, joissa verbiä on taivutettu yleiskielen suositusten kannalta virheellisessä muodossa:

Kaksi matkustajaa loukkaantuivat vakavasti.

Viisi opiskelijaa ovat paikalla.

Tulkitsemme lauseet tietysti niin, että loukkaantuneita matkustajia ja paikallaolijoita on useita, siis selkeästi monikolliset määrät. Siitä huolimatta verbien pitäisi yleiskielessä olla yksikössä: loukkaantui ja on. Syy on siinä, että verbi mukautuukin yksikkömuotoiseen lukusanaan (kaksi, viisi), ei sen monikolliseen merkitykseen.

Kun verbi on yksikössä, syntyy vaikutelma siitä, että todellisuudessa kyseinen ihmisjoukko on mainittua suurempi ja siitä korostetaan nyt vain lukusanalla osoitettua määrää:

Kaksi matkustajaa loukkaantui vakavasti. (Matkustajia oli tilanteessa enemmän kuin kaksi.)

Viisi opiskelijaa on paikalla. (Opiskelijoita on kaikkiaan enemmän kuin viisi.)

Jos kuitenkin osallistujien määrä on rajattu ja kyse on tietystä joukosta, voidaan lukusanan kanssa käyttää yleiskielessäkin monikkomuotoista verbiä. Tällöin lauseessa on usein mukana jokin tarkentava pronominimäärite (kuten nämä, kaikki), tai sen voisi helposti kuvitella lauseen yhteyteen. Seuraavissa esimerkeissä matkustajat ja opiskelijat muodostavatkin oman tarkkaan määritetyn ryhmänsä, joten monikkomuotoinen verbi on paikallaan:

Kyydissä olleet kaksi matkustajaa loukkaantuivat pahasti. (Matkustajia oli vain kaksi.)

Kaikki viisi opiskelijaa ovat paikalla. (Paikalla on tietty viiden opiskelijan ryhmä.)

Koska viisi opiskelijaa on merkitykseltään monikollinen ilmaus, saattaa myös verbi helposti taipua suositusten vastaisesti monikkoon muulloinkin kuin yllä esitettyjen lauseiden kaltaisissa täsmällisen määräjoukon ilmauksissa. Jäämmekin seuraamaan viisi opiskelijaa ovat paikalla -rakennetyypin mahdollista yleistymistä. Seurantatalkoisiin voi siis edelleen lähettää havaintoja sen käytöstä.

Teitittelyssä on omat sääntönsä

Suomen kielessä teititellään monikon toisen persoonan muodoilla. Nämä eivät kuitenkaan toimi teitittelyssä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa monikollisessa käytössään, mikä näkyy esimerkiksi kysymyslauseissa. Tästä yleiskielestä poikkeavasta käytöstä on lähetetty seurantatalkoisiin useita  havaintoja:

Oletteko te olleet täällä aiemmin?

Millä mielellä olette seuranneet hiihtokisoja?

Yhden henkilön teitittelyssähän apuverbi (tässä yhteydessä olette) on kyllä monikossa, mutta sitä seuraavan verbimuodon pitäisi olla yksikössä (ollut, seurannut). Näin siis yleiskielisesti:

Oletteko te ollut täällä aiemmin?

Millä mielellä olette seurannut hiihtokisoja?

Kahden tai useamman henkilön teitittelyssä käytetään normaaleja monikon toisen persoonan muotoja. Vertaa seuraavia lauseita:

Te olette varmasti lukenut Sinuhen. (yksi teititeltävä)

Te olette varmasti lukeneet Sinuhen. (monta teititeltävää)

Teitittely oli ennen tavallista, ja teitittelemättä jättäminen saattoi tietyissä tilanteissa osoittaa kunnioituksen puutetta. Nuoret teitittelivät vanhempia ihmisiä ja työntekijä teititteli työnantajaansa. Tapakulttuuri on sittemmin tältä osin keventynyt, eikä teitittelyä kuule enää niin paljon muualla kuin asiakaspalvelutilanteissa ja hierarkkisissa instituuteissa.

Moni voi jopa loukkaantua, jos tulee itse teititellyksi, koska se saa monet tuntemaan itsensä vanhaksi. Kohteliaaksi tarkoitettu teitittely saattaa siis aiheuttaa juuri päinvastaisen lopputuloksen kuin toivottiin.

Teitittelyn vähenemisestä huolimatta en kuitenkaan usko kohteliaisuuden täydelliseen katoamiseen, koska teitittelyn lisäksi meillä on myös muita hyviä keinoja osoittaa kohteliaisuutta: esimerkiksi oikea-aikaiset kiitos ja ole hyvä sekä kaunis hymy toimivat aina.

Meistä passiivissa

Puhekielessä ja puhekielisessä kirjoittelussa on hyvin tavallista käyttää verbistä passiivimuotoa, kun puhutaan siitä, mitä me teemme:

Lomalla me mennään uimaan, ja sitten me leikitään koko päivä.

Eräs talkooviestin lähettänyt pohti, onko hän saanut ”väärää oppia”, koska hänestä tämä ei ole oikein. On totta, että tämä tapa on yleiskielen suosituksien vastainen.

Passiivin käyttö me-muodon verbinä on alkujaan ollut savolaisuus, mutta se on levinnyt tavattoman laajalle. Se onkin lähes poikkeuksetta korvannut alkuperäiset teemme-, menemme-muodot sellaisissa konteksteissa, joissa kielenkäytölle sallitaan pieni epämuodollisuus tai puhekielisyys.

Yleisyytensä vuoksi me mennään -rakenne opetetaan myös suomea vieraana ja toisena kielenä opiskeleville, jotta heidän olisi helpompi ymmärtää ja käyttää tavallista puhekieltä. Yleiskieltä vaativissa viestintätilanteissa, kuten asiateksteissä ja virallisissa tilaisuuksissa, me menemme -muoto on kuitenkin edelleen paikallaan.


TEIJO KEMPPAINEN
Kirjoittaja on Kielitoimistossa korkeakouluharjoittelijana

Lue lisää:

Kielikello 2/2016: Kolme juoksijaa keskeytti vai keskeyttivät kisan?
Kielikello 3/2016: Muistatteko vai oletteko unohtanut?
Kielikello 3/2000: Kielellistä passiivisuutta: miksi me mennään?

Talkoot jatkuvat

Yleiskielen seurantatalkoot jatkuvat. Kaikki havainnot ovat hyödyllisiä, myös uudet havainnot tässä tekstissä mainituista piirteistä. Havaintoja voi lähettää lomakkeella, johon on linkki alla.

Osallistu yleiskielen seurantatalkoisiin -lomake
Yleiskielen seuranta

Lue myös aiempia talkoohavaintoja (1–11).