Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä
Elämän ja kuoleman
tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä / toim. Ulla Tiililä ja Kati
Karvinen. - Helsinki : Kotimaisten kielten keskus, 2017. - PDF 203 s.
(Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja. ISSN 1796-041X ; 50)
URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. URN:ISBN 978-952-5446-90-6. Julkaistu
verkossa 13.10.2017.
Sosiaali- ja hoitotyö on kirjoittamisen täyttämää
Kokoelmassa pureudutaan julkisten hyvinvointialojen työtekstien kieleen sekä tekstityön taustoihin ja vaikutuksiin. Sosiaali- ja hoitotyön arki on kirjoittamisen, kirjaamisen ja dokumentoinnin täyttämää silloinkin, kun kyse on niin sanotusta ihmistyöstä. Jopa päiväkodeissa neljännes työntekijöistä käyttää kirjoittamiseen ja kirjaamisen vähintään päivän viikossa.
Teksteillä on sosiaali- ja hoitotyössä laajempi rooli kuin vain tallentaa ammatillista toimintaa. Tekstit sitovat resursseja ja ohjaavat työntekijöiden arkea ja ammatillista ajattelua. Teksteillä on merkittävä rooli esimerkiksi siinä, miten palveluja toteutetaan ja millaista hoitoa ihmisille tarjotaan.
Tietojärjestelmät tekstityön apuna ja haittana
Lisääntyvän tekstimassan tuottamisesta ei selvitä ilman tietojärjestelmiä. Pientietokoneet alkoivat Suomessa yleistyä ja levitä julkishallinnon laitoksiin 1970-luvun loppupuolella. Henkilökohtaisten mikrotietokoneiden levitys esimerkiksi Helsingin sosiaalivirastossa alkoi 1990-luvulla.
Tietokoneet- ja järjestelmät ovat tehokkaan työn edellytys, mutta niihin liittyy myös ongelmia, etenkin jos uusia järjestelmiä otetaan käyttöön keskeneräisinä. Ongelmat voivat olla kohtalokkaitakin, jos vaikkapa lastensuojelussa tietojärjestelmät näyttelevät pikemminkin isännän kuin rengin roolia.
Tietojärjestelmät vaikuttavat myös tekstien kieleen. Tekstit tehdään (puoli)automaattisesti koostaen valmiista mallikatkelmista. Vaikka nämä katkelmat itsessään olisivat korrektia kieltä, niistä syntyneitä tekstikokonaisuuksia voi vaivata esimerkiksi vaikeaselkoinen informaatiorakenne.
Asiakaslähtöisyys ja arviointi – kielenkäytön kysymyksiä
Sosiaali- ja hoitoaloilla tehdään satoja erilaisia tekstejä. Tekstien tekeminen ei ole vapaavalintaista vaan yleensä lakisääteistä. Tekstien tarkoitus on palvella työtä ja tiedonkulkua, ja niille asetetaan monenlaisia vaatimuksia, jotka toteutuvat kielenkäytön yksityiskohdissa.
Niinpä esimerkiksi kotihoidon työntekijä joutuu pohtimaan, miten viitata itseensä tai asiakkaaseen tai miten kirjata tilanne, jossa asiakas on ollut hankala tai uhkaava. Miten arvioida arvostelematta? Entä miten tiedotteen lukijaa voi ja kannattaa ohjailla, jotta lopputulos olisi sekä selvä että kohtelias?
Monet kieleen ja kirjoittamiseen liittyvät seikat vaatisivat pysähtymisen hetkeä: Millainen on säädöksissä vaadittu ”yleisesti tunnettu ja hyväksytty” lyhenne tai millaiset ovat selvät perustelut? Tuottaako päiväkodin laadunhallintasuunnitelma ”laatua” vai vain yhden asiakirjan lisää?
Kielen ja työn suhde eri näkökulmista
Kokoelmassa on 18 artikkelia, ja sen kirjoittajina 15 kieli- ja yhteiskuntatieteilijää sekä virastojen työntekijöitä. Teos on suunnattu yhteiskunta- ja sosiaalitieteilijöille avauksena kielen maailmaan. Kielentutkijoille se taas osoittaa kielen kytkökset arkiseen viranomaistyöhön ja erilaisiin säädöksiin. Artikkeleiden lisäksi teoksessa on 9 tietolaatikkoa, joilla avataan joitakin kielen ilmiöitä.
Kirja koostuu johdannon lisäksi neljästä osiosta: Ensimmäisessä esitellään kirjoittamisen puitteita ja vaikutuksia sosiaali- ja hoitotyössä. Toisessa käsitellään elämän alkupuolen eli päivähoidon tekstimaailma, kolmannessa tekstejä sosiaalityössä ja neljännessä kotihoidon tekstit. Lopuksi suljetaan elämän esirippu ja käsitellään kuolintodistuksia. Kirjan ovat toimittaneet Ulla Tiililä ja Kati Karvinen.
