Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjojen esittelyt ja pääsy verkkosanakirjoihin.

Valmiin sana-artikkelin rakenne

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa sana-artikkelit koostuvat seuraavista osista (pakolliset, jokaiseen artikkeliin sisältyvät osiot lihavoitu):

Hakusana

  • Sanan nykykielessä käytetty tai teoreettinen nykykielistetty kirjoitusasu.

  • Hakusanan yhteydessä voi olla sulkeissa sanan variantteja eli rinnakkaisia kirjoitusasuja tai vanhoja muotoja eli aineistossa käytettyjä kirjoitusasuja sanasta, jota ei enää nykykielessä käytetä.

Sanaluokkamerkintä

  • Lyhenne s., a., num., pron., v., adv., interj., prep., postp., part.

  • Sanalla voi olla useammankin sanaluokan käyttöä.

  • Sanaluokkajako ei kaikilta osin vastaa nykyistä. Esimerkiksi verbien adjektiivisesti käytetyt  partisiippimuodot on sanakirjassa luokiteltu adjektiiveiksi.

Aikajana

  • Osoittaa 50 vuoden tarkkuudella, milloin sanaa on käytetty vanhassa kirjasuomessa.

Vanhojen sanakirjojen tiedot

  • 1600–1700-luvuilla tehdyissä suomen kielen sanakirjoissa annetut tiedot sanan merkityksestä ja käytöstä.

  • Christfrid Gananderin Nytt Finskt Lexikon (1784) on ainoa vanhan kirjasuomen aikaisista sanakirjoista, jossa on ollut myös runsaasti sitaatteja.

Selite

  • Kun sanalla on vain yhdenlaista käyttöä, selite on heti sanaluokkamerkinnän jälkeen.

  • Kun sana-artikkeli jakautuu useampaan merkitysryhmään, kunkin merkitysryhmän alussa on oma selitteensä.

  • Kun sanasta on vain tieto vanhasta sanakirjasta muttei esimerkkiä aineistosta, artikkeliin ei tule lainkaan selitettä.

Esimerkit

  • Aikajärjestyksessä etenevä sarja tekstinkatkelmia, joissa hakusana (tai sen variantti tai vanha muoto) esiintyy.

  • Kunkin esimerkin alussa on lähdekoodi, joka ilmaisee, mistä teoksesta esimerkki on otettu.

  • Esimerkki voi sisältää myös nykykielisen selityksen hakasulkeissa.

  • Kun esimerkki on tekstistä, josta tunnetaan vanhan kirjasuomen ajalta useita versioita (yleensä eri-ikäisiä suomennoksia), esimerkin yhteydessä on tekstivertailu, jossa käydään läpi hakusanan vastineet tekstin eri versioissa.

Merkitysryhmät

  • Kun sanalla on vanhassa kirjasuomessa useampia merkityksiä, esimerkit jaetaan merkitysten mukaisiin numeroituihin ryhmiin. Tällöin kunkin merkitysryhmän alkuun tulee oma selitteensä.

Käyttöalaryhmät

  • Kun hakusanalla on peruskäytöstään poikkeavaa, esimerkiksi johonkin erikoisalaan liittyvää käyttöä, tämä käyttö merkitään käyttöalaryhmäksi, joka saa oman selitteensä ja hakusanansa. Esimerkiksi merkitä-artikkelissa lak. (=lakikielessä) kiinnittää, pantata.

Alihakusanat

  • Kun hakusanaa esiintyy osana kiinteää, vakiintunutta sanontatapaa eli idiomia, tämä sanonta merkitään alihakusanaksi, joka saa oman selitteensä ja esimerkkisarjansa. Esimerkiksi maskeerata-artikkelissa maskeerattu baali naamiaiset.


Yhdyssanalista

  • Luettelo yhdyssanoista, joissa hakusana on jälkiosana.

  • Sanakirjan valmistuttua luettelosta pääsee kunkin yhdyssanan omaan artikkeliin.