Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjojen esittelyt ja pääsy verkkosanakirjoihin.

Muita suomen sukukielten sanakirjoja

Tällä sivuilla on tietoa aunuksenkarjalaismurteen, liivin, lyydiläismurteiden, mansin (vogulin), marin (tšeremissin), mordvan, inkeroismurteiden ja vatjan sanakirjoista.

Inkeroismurteet

Inkeroismurteiden käänteissanasto

Raimo Jussilan laatima Inkeroismurteiden käänteissanasto ilmestyi vuonna 1986 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisuna. Käänteissanastossa sanat on aakkostettu takaperin. Sanasto perustuu R. E. Nirvin Inkeroismurteiden sanakirjaan, joka ilmestyi vuonna 1971.

Inkeroinen on suomen lähin sukukieli. Inkerinmaalla puhuttiin inkeroisen lisäksi myös suomen kaakkoismurteisiin kuuluvaa murretta. Sanakirjansa johdannossa Nirvi selventää asian näin: ”Inkeroismurteita puhuvat inkeroiset eli inkerikot (ven. ižortsy) ovat Inkerissä asuvia entisiä ortodokseja. He ovat paitsi kieleltään, myös tavoiltaan, etenkin vaateparreltaan, erottautuneet muista alueen suomenheimoisista, sekä ortodoksisista vatjalaisista että luterilaisista suomalaisista, äyrämöisistä ja savakoista.”

Karjala

Impilahden karjalan sanakirja

Sanakirja kuvaa Impilahdella puhuttua aunuksenkarjalaismurretta, ja sen on toimittanut Matti Punttila. Sanakirja syntyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen, Pääkaupungin Impilahtelaisten, Impiranta-Säätiön, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteistyönä. Teos julkaistiin vuonna 1998.

Lyydiläismurteet

Lyydiläismurteiden käänteissanasto

Lyydiläismurteiden käänteissanaston ovat toimittaneet Jarmo Elomaa ja Johanna Laakso. Sanasto perustuu Juho Kujolan vuonna 1944 julkaisemaan Lyydiläismurteiden sanakirjaan sekä Pertti Virtarannan lyydiläissanastoa sisältäviin julkaisuihin. Käänteissanastossa sanat on aakkostettuina takaperin. Sanasto on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisu ja ilmestyi vuonna 1986.

Lyydiläismurteet ovat hyvin lähellä karjalan kieltä, ja ne lasketaan toisinaan kuuluviksi karjalan kieleen. Lyydin puhuma-alue sijaitsee Petroskoin ympäristössä ja etelämpänä Äänisen rannalla.

Vatja

Vatjan käänteissanasto

Vatjan käänteissanasto perustuu kahdeksaan vatjan kielen sanastolähteeseen. Sanat luetellaan käänteisesti eli takaperin aakkostettuina. Käänteissanasto ilmestyi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisuna vuonna 1989. Sanaston  on toimittanut Johanna Laakso.

Vatjan kielen Kukkosin murteen sanakirja

Vatjan kielen Kukkosin murteen sanakirja on ilmestynyt vuonna 1980 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteisjulkaisuna. Sanakirja perustuu Lauri Postin vuosina 1931 ja 1932 keräämiin kieliaineksiin. Kukkosin kylä (venäjäksi Куровицы) sijaitsee Laukaanjoen (venäjäksi  Луга) rannalla Viron Narvasta pohjoiseen.

Vatjan kielen Joenperän murteen sanasto

Sanakirja perustuu Dmitri Tsvetkovin (1890–1930) keräämiin noin 20 000 sanalippuun. Tsvetkov laati sanaliput oman muistinsa pohjalta. Sanakirja perustuu siis yhden henkilön sanavarantoon. 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteistyönä sanakirja ilmestyi vuonna 1995 ja on Johanna Laakson toimittamana. Laakso on laatinut julkaisun liitteeksi myös käänteissanaston ja suomenkielisen hakemiston.

Sanasto perustuu Joenperän murteeseen. Joenperän kylä (venäjäksi Краколье) sijaitsee Laukaanjoen (venäjäksi Луга) suusta hieman ylävirtaan.

Liivi

Rückläufiges Wörterbuch des Livischen

Rückläufiges Wörterbuch des Livischen on Johanna Laakson vuonna 1988 julkaisema liivin kielen käänteissanakirja. Käänteissanakirja perustuu Lauri Kettusen vuonna 1939 julkaiseman liivin kielen sanakirjan (Livisches Wörterbuch) hakusanoihin. Kettusen sanakirja on liivin kielen keskeinen sanastolähde.

Käänteissanakirjassa sanat on aakkostettu takaperoisesti. Teos on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen  Seuran yhteisjulkaisu. Suomen lähisukukieltä liiviä puhuttiin Kuurinmaan rannoilla sekä myös Riianlahden itäpuolella Riian pohjoispuolella.

Mordva

H. Paasonens mordwinisches Wörterbuch

Sanakirja ilmestyi kuudessa osassa 1990–1999. Teos perustuu Heikki Paasosen (1865-1919) keräämiin materiaaleihin. Teoksen kielinä ovat saksa, venäjä ja mordva. Kotimaisten kielten keskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran yhteistyönä sanakirjasta laadittu sähköinen versio. Kyse on raakaversiosta, joka soveltuu lähinnä asiantuntijoiden käytettäväksi.

H. Paasonens Mordwinisches Wörterbuch verkossa

Mari (tšeremissi) 

Tscheremissisches Wörterbuch

Sanakirjassa esitellään kaikki marin kielen eli tšeremissin neljä päämurretta: itämurre, niittymurre, luoteismurre ja länsimurre. Suurin osa marilaisista puhuu toisiaan melko lähellä olevia itäisiä murteita, joita ovat niittymari ja tasavallan itäpuolinen itämari. Näiden puhujien on vaikeampi ymmärtää läntisiä vuorimarin puhujia, joita on marilaisista noin 5 %. Omaksi murteekseen voidaan laskea myös luoteismari, vaikka se usein luetaankin vuorimariin kuuluvaksi.

Itämurteen sanamuotoja on saatu viideltä informantilta, niittymurteen seitsemältä, luoteismurteen yhdeltä ja länsimurteen sanamuotoja kahdelta informantilta. Sanakirjan aineisto esitetään etymologisen periaatteen mukaisesti sanueittain, eli kaikki samakantaiset johdokset kuuluvat samaan sana-artikkeliin. Sanaston käyttöä valaistaan esimerkkilauseiden avulla. Hakusanoina käytetään ensi sijassa itäisen, toissijaisesti läntisen kirjakielen muotoja.

Tutkimusmatkailijat Volmari Porkka ja Arvid Genetz keräsivät sanastoa tšeremissin murteista jo 1880-luvulla. Laajimman murremateriaalin kokosi Yrjö Wichmann vuosina 1905–1912. Aineistoa keräsi 1915–17 myös Martti Räsänen, josta myöhemmin tuli varsin tunnettu turkologi. Uusimman aineiston saivat T. E. Uotila ja Erkki Itkonen vuosina 1942–43 tšeremissiläisiltä sotavangeilla.

Tšeremissin murresanakirja tuo nämä vanhat murrekokoelmat tieteen ja asianharrastajien käyttöön. Tšeremissistä on nykyään käytössä nimitys mari tai marin kieli.

Mansi (voguli)

Wogulisches Wörterbuch

Vogulin (mansin) sanakirja ilmestyi 2014. Se perustuu Artturi Kanniston vuosina 1901–1906 keräämään noin 30 000 sanalippua käsittävään kokoelmaan, joka sisältää sanastoa kaikkiaan 11 vogulimurteesta.

Sanakirjaa toimitettiin ns. etymologisen periaatteen mukaisesti, ts. yhteen sana-artikkeliin kootaan etymologisesti yhteen kuuluvat sanat johdoksineen sekä yhdyssanat osiensa mukaan ryhmiteltyinä.

Murreaines esitetään kielihistoriallisesti ja kielimaantieteellisesti järjestettynä siten, että hakusanaksi tulee varsinkin vokaalistoltaan konservatiivisen etelämurteen eli Tavdan murteen muoto, josta siirrytään itämurteen eli Kondan murteen ja länsimurteitten kautta pohjoismurteisiin. Selityskieli on saksa.

Sanakirja parantaa mahdollisuuksia etymologiseen tutkimukseen ja kielihistoriallisen, erityisesti vähän tutkitun obinugrilaisen konsonanttihistorian selvittelyyn.