Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Yhdistyvien kuntien nimet

Suomen kielen lautakunnan suositus 13.2.2006

Suomen kielen lautakunta on 13.2.2006 antanut suosituksen yhdistyvien kuntien nimistä.

1. Tavoite on, että tuttu nimistö säilyisi käytössä mahdollisimman laajasti, mm. niin, että entiset, kunnanniminä käytöstä pois jäävät nimet pysyisivät kunnan osien, esimerkiksi taajamien tai kaupunginosien, niminä. Tällaisesta käytännöstä mainittakoon Lauritsala, joka on yksi Lappeenrannan kaupunginosista.

 2. Olisi suotavaa, että kunnat voisivat sopia, että jokin yhdistyvien kuntien nimistä tulisi uuden kunnan nimeksi. Esimerkiksi sopivat jo tehdyt liitokset, joissa yhteiseksi nimeksi on otettu yhden liittyvän kunnan nimi, vaakunaksi toisen liitoskumppanin vaakuna. Esimerkiksi Haminan ja Vehkalahden liitoksessa kaupungin nimeksi jäi Hamina, mutta sen vaakunaksi hyväksyttiin Vehkalahden vaakuna. Oma ryhmänsä ovat tapaukset, joissa suuren kaupungin ympäristökunnat sulautuvat kaupunkikeskukseen. Silloin uuden kunnan nimeksi tulee ilman muuta keskuskaupungin nimi. Näin on käynyt, kun Helsinki, Turku, Tampere ja Kuopio ovat laajentuneet ympäryskuntien liitoksissa.

 3. Jos yhteen liittyvät kunnat ovat aiemmin kuuluneet samaan kirkkopitäjään tai kuntaan, uudeksi nimeksi sopisi ottaa vanha yhteinen nimi. Esimerkiksi kun Värtsilä liittyi takaisin Tohmajärveen, nimeksi jäi Tohmajärvi; kun Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan, tuli niistä jälleen Parikkalan kunnan osia.

 4. Alueen historiasta tai ympäristöstä voi löytyä nimi, joka kuntaliitoksessa voisi saada uuden tarkoitteen. Esimerkiksi Sodankylä, Pelkosenniemi ja Savukoski voisivat herättää eloon vanhan Sompion käräjäkunnan nimen, Länsi-Uudenmaan kuntien yhteinen nimi voisi olla Raasepori, joka oli alkuaan linnalääni. Näin voisi toimia ainakin silloin, jos kaikki liitokseen osallistuvat kunnat ovat olleet tuon historiallisen alueen osia. Myös jokin suureksi ja tunnetuksi kasvanut kylä voisi tulla koko uuden kunnan nimeksi. Näin kävi, kun Revonlahti ja Paavola yhtyivät ja kunnan nimeksi otettiin Ruukki, yhden Paavolan kylän nimi. (Ruukki on sittemmin liittynyt Siikajokeen.)

 5. Uudisnimiä harkittaessa käytetään alueelle tunnusomaisia nimimalleja, mm. asutusnimien sanastoa. Esimerkiksi Pieksämäen mlk., Virtasalmi ja Jäppilä keksivät vuonna 2004 yhteisen nimen Pieksänmaa. (Kunta liittyi Pieksämäkeen 1.1.2007, ja nimi jäi pois käytöstä.)

 6. Jo nimeä suunniteltaessa on mietittävä, mikä olisi tarvittaessa sen ruotsinkielinen vastine. Odotettavissa on, että liitosten jälkeen kunnissa kielisuhteet saattavat muuttua ja ruotsinkielisiä nimivastineita tarvitaan.

 7. On syytä välttää

– kaksoisnimiä, kuten Nummi-Pusula tai Helsinki-Vantaa, koska niiden oikeinkirjoitus ja taivutus tuottavat jatkuvia vaikeuksia

– sanaliittoja kuten, Perämeren kaupunki, joka on ollut ehdolla Perämeren tuntumassa olevien kaupunkien mahdolliseksi yhteiseksi nimeksi

– sekaannusten estämiseksi maakuntien tai niiden osien nimiä, kuten Ylä-Savo, Vakka-Suomi ja Siikalatva, seutukuntien nimiä ja 2000-luvun alussa keksittyjen aluekeskusten nimiä, kuten Etelä-Karjala, Kemi-Tornio, Rovaseutu

– alueen nimistölle epätyypillisiä sanoja, esim. vaara Lounais- ja Etelä-Suomessa tai nummi Itä- ja Pohjois-Suomessa

– vakiinnuttamasta hallinnon työkaluina käytettyjä tilapäisiä nimiä, jotka usein ovat leikittelynimiä, lyhennesanoja tai vieraskielisiä sanoja, kuten Pogostan kunta, Rajupusu tai Kuuma, jopa Air Port City.

Suomen kuntien toimintaa ja taloutta on vuodesta 1993 alkaen pyritty tehostamaan luomalla lain edellyttämiä seutukuntia kuntien yhteistyön tiivistymisen toivossa. Niitä oli  vuonna 2006 yhteensä 77, ja niille kaikille on annettu nimet, esimerkiksi Härmänmaa, Kehys-Kainuu, Keski-Karjala, Koillismaa, Luoteis-Pirkanmaa, Siikalatva, Sisä-Savo, Tunturi-Lappi. Tämän kaltaisia nimiä ei pitäisi valita kunnannimeksi.

Yhdistipä voimansa nyt kaksi tai jopa lähes parikymmentä nykyistä kuntaa, uudelle kunnalle on valittava nimi, mikä ei aina ole aivan helppo tehtävä. Kyseessä on tärkeä ihmisten identiteettiin ja koko kielelliseen kansallismaisemaan vaikuttava asia; vanhat perinteiset nimet tulisi saada säilymään käytössä, ja uudisnimiäkin luotaessa olisi otettava huomioon paikallinen nimitraditio ja nimien sopivuus suomen oikeinkirjoitukseen.

Kunnan nimestä päättää kunnan valtuusto, ja yhteen liittyvien kuntien uusi nimi on hyväksyttävä kaikkien mukana olevien kuntien valtuustoissa. Säännös uuden kunnan nimestä sisältyy kuntajakolain (1997/1196) pykälään 28. Jos uudelle kunnalle ei haluta antaa minkään liitoksessa mukana olevan kunnan nimeä, on uudesta nimestä pyydettävä lausunto Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta. Valtioneuvosto vahvistaa kuntien nimet. Jos kunnat eivät pääse sopimukseen yhteisestä nimestä, ratkaisee valtioneuvosto asian.