Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Vuori ja vuorillinen

Suomen kielen lautakunnan suositus 31.1.2014

Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 31. tammikuuta 2014 sanan vuori taivutusta.

Suomessa on kaksi eri vuori-sanaa, jotka taipuvat eri tavoin: korkeaa mäkeä yms. tarkoittava vuori, joka taipuu vuori, vuoren, vuorta, adjektiivi on vuoreton. Merkityksessä ’pukineen tms. sisäpuolta verhoava kangas’ sana vuori on lainaa ruotsista ja taipuu vanhan suosituksen mukaan vuorin, vuoria; adjektiivit ovat vuoriton, vuorillinen. Tässä merkityksessä käytettyä vuori-sanaa taivutetaan kuitenkin yleisesti myös e:llisenä, esimerkiksi ”Sama takki käy ilman vuorta syystakkina ja vuoren kanssa talvitakkina.”

Murteissa on joukko sanoja, jotka taipuvat kahdella tavalla, kuten teeri : teeren tai teerin. Yleiskielessäkin tällaisia sanoja on joitakin, esimerkiksi kasvinnimet alpi ja helpi taipuvat joko alpi : alven tai alpin ja helpi : helven tai helpin.

Suomen kielen lautakunta totesi, että vaikka vuori-sana merkityksessä ’pukineen tms. sisäpuolta verhoava kangas’ taipuu vakiintuneesti i:llisenä erikoisalalla mm. käsityöterminä, ei kahtalaisesta taivutustavasta ole yleiskielessä haittaa. Samoin voidaan käyttää rinnakkain johdoksia vuorillinen ja vuorellinen sekä vuoriton ja vuoreton.