Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Julkishallinnon erisnimet ja niiden suunnittelu

Suomen kielen lautakunnan ja ruotsin kielen lautakunnan kannanotto 11.11.2009

Suomessa on meneillään useita hallinnollisia muutoksia, joissa lakkautetaan aiempia viranomaisia ja hallintoalueita ja muodostetaan uusia. Uusille alueille ja viranomaisille annetaan myös nimet. Muutokset ja uudistukset koskevat koko maata ja vaikuttavat siten sekä alueellisesti että valtakunnallisesti ja koskettavat lopulta kaikkia kansalaisia.

Muutosten seurauksena maahan on syntynyt useita erilaisia viranomaisia, laitoksia ja aluejakoja. Samarajaisillakin alueilla on eri nimiä, ja jotkin nimistä ovat sellaisia, että niillä vakiintuneesti tarkoitetaan aivan eri paikkaa. Tuore esimerkki tästä on aluehallintovirastojen (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) muodostaminen. Asetusluonnoksessa ei esimerkiksi ole luettu Lappia mukaan Pohjois-Suomeen, vaan Lapin aluehallintoviraston toimialueen eteläpuolella sijaitsee Pohjois-Suomen aluehallintovirastoksi nimetty virasto, jonka toimialueeseen kuuluvat Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat.

Valtioneuvoston viime vuoden alussa vahvistamassa sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa (Kaste) on puolestaan nimetty vain Lounais-Suomea tarkoittava alue Länsi-Suomeksi ja Rannikko-Pohjanmaalta Päijät-Hämeen maakuntaan ulottuva alue Väli-Suomeksi.

Valtionhallinnon nimet ovat usein niin pitkiä, että niitä joudutaan lyhentämään. Nimet saatetaan laatia vain suomeksi ja niiden suomenkielisiä lyhenteitä tarjotaan myös ruotsinkieliseen käyttöön, vaikka lyhennenimien sisältöä on äidinkielisenkin vaikea ymmärtää.

Aluehallintovirastoja koskevasta asetusluonnoksesta ei käy ilmi, millä nimityksellä alueita kutsutaan, kun sana lääni  poistetaan käytöstä. Tuleeko nimitykseksi aluehallintovirastojen toimialuejako vai aluehallintovirastoaluejako? Lyhyttä ja täsmällistä aluejakosysteemin nimitystä (vrt. läänijako, maakuntajako) tarvitaan monissa yhteyksissä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Aluehallinnon uudistusta suunniteltaessa otettiin yhteyttä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistönhuoltajiin vasta, kun asetusluonnokseen tarvittiin nimille ruotsinkieliset käännökset.  Tutkimuskeskus pyysi kirjeessään 13.10.2009 (liitteenä) valtiovarainministeriötä  ja työ- ja elinkeinoministeriötä kiinnittämään huomiota alueille suunniteltujen nimien puutteisiin ja esitti samalla aluehallintoviraston toimialueesta käytettäväksi lyhyttä ja tuttua lääni-sanaa, joka muuten poistuu käytöstä.

Nimien suunnittelussa on käännyttävä ajoissa eli jo suunnitteluvaiheessa kielen ja nimistön asiantuntijoiden puoleen. Tämä merkitsee lausuntomenettelyn ulottamista luonnollisena osana suunnitelmiin, joihin sisältyy julkiseen käyttöön tulevaa nimistöä.

Julkisen nimistön keskitetyn ja kattavan, kielellisesti ja sisällöllisesti korrektin suunnittelun takaamiseksi olisi syytä harkita erityisen nimistöasiantuntijaelimen perustamista esimerkiksi säädöskieltä huoltavien elinten yhteyteen valtioneuvoston kansliaan tai oikeus- tai sisäasiainministeriöön. Valtionhallinnon kaikkien aluejakojen karttoineen, nimineen ja muutostietoineen olisi oltava myös keskitetysti ja julkisesti saatavilla yhdessä yhteisessä helppokäyttöisessä rekisterissä.

Nimistönsuunnittelu ja -huolto on saatettava Suomessakin juridisesti kansainväliset mitat täyttävälle tasolle. Koska paikannimillä on huomattava merkitys suomalaisille kulttuurille, esitämme ajanmukaisen julkista nimistöä koskevan säännöstön laatimista nimiasioita käsittelevien ministeriöiden kanssa. Aloitteen tästä on tehnyt viimeksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus opetusministeriölle vuonna 1997.

Hallintolain 9. pykälän mukaan viranomaisten on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Kielilain 35. pykälän mukaan ”viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielten käyttämistä”. Suomen kielen ja ruotsin kielen lautakunnat ovat vakavasti huolestuneita julkisen nimistön suunnittelussa esiintyvistä puutteista ja siitä, että uudistuksia suunniteltaessa ei ole käytetty kieli- ja nimistöasiantuntemusta, vaikka valtiolla on siihen oma laitoskin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Hyvään ja selkeään virkakieleen kuuluvat myös nimet, niiden valinta, suunnittelu, paikantavuus ja kielellinen korrektius.