Suomen kielen lautakunnan suosituksia, nimistönsuunnittelun ohjeita ja virkakieliohjeita, tietoa Kielitoimiston kieli- ja nimiohjeista, testejä.

Kadunnimien suunnittelu

Kun kunnassa on nimettävä uudelleen teitä ja katuja tai kun tarvitaan nimiä uusille kohteille, nimien suunnittelija joutuu harkitsemaan ratkaisuaan monelta kannalta. Paikkakunnan ominaispiirteet otetaan tarkasti huomioon, mutta hyvä on tuntea myös nimistönsuunnittelun yleisiä periaatteita. Nimet luodaan pysyviksi, tulevienkin sukupolvien käyttöön, eikä noudateta hetkellisiä muotivirtauksia.

Tien- ja kadunnimien tehtävät

Nimet opastavat käyttäjiä oikeisiin paikkoihin. Tämä tien- ja kadunnimien tärkein tehtävä ei saa päästä unohtumaan.

Nimillä on samalla muitakin tehtäviä: ne säilyttävät paikallista kieltä ja kulttuuria, auttavat hahmottamaan ja jäsentämään ympäristöä ja kuvastavat kerrostuneisuudellaan yhteisön ja yhteiskunnan muuttumista.

Näkökohtia nimistönsuunnitteluun

Nimien suunnittelussa tarvitaan monen alan asiantuntemusta. On tunnettava tarkoin alueen perinteinen ja käytössä oleva paikannimistö. Lisäksi on tunnettava kunnan ja kunnan kaavoituksen historiaa ja niiden lisäksi paikallista kulttuuria, sekä vanhaa maanviljelysperinnettä että uudempaa kulttuuria. Tarvitaan tietoa paikannimistä, niiden rakenteesta, perinteisistä nimijärjestelmistä, oman alueen murteesta sekä nimien oikeinkirjoituksesta. Kaksikielisillä ja kieliraja-alueilla on otettava huomioon myös ruotsin kieli tai vastaavasti saamelaiskielet.

Yleissivistys on välttämätön pohja, jolta rakennetaan uutta nimistöä. Nimistöntutkimusta ja -huoltoa on syytä hyödyntää.

Mistä aineksia tien- ja kadunnimiin?

Perinteinen paikannimistö

Luonnollinen lähtökohta on seudun perinteinen paikannimistö, joka on jo entuudestaan tuttu ja luo omaleimaisuutta. Paikkakunnan kanta-asukkaita haastattelemalla saa kerätyksi muistitietoa paikoista ja niiden nimistä. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmat ja vastaavat ruotsinkielisen nimistön kokoelmat sisältävät nimistöä, jota on kerätty kaikista Suomen kunnista paikallisia asukkaita haastattelemalla. Tähän aineistoon voi tutustua Nimiarkistossa ja sitä voi myös tilata kuntien käyttöön. Paikallista nimistöä soveltamalla perinteiset nimeämisperusteet ja nimenmuodostustavat tulevat itsestään käyttöön.

Vanhojen karttojen ja asiakirjojen nimistö

Paikkakunnan historiaan voi tutustua myös vanhojen karttojen ja asiakirjojen avulla. Niistä voi löytyä käyttökelpoista nimistöä, joka ei enää elä muistitietona. Jos vanhaa asiakirjanimistöä käytetään, siihen sovelletaan nykykielen mukaista oikeinkirjoitusta.

Nimenaihe ympäristöstä

Silloin, kun perinteiset paikannimet eivät enää riitä, aiheen nimeen voi tarjota itse ympäristö. Rakennukset, sillat, rautatiet; mäet, joet, niityt, lakeudet, kivet ja puut ja yleensä mikä tahansa ympäristöstä erottuva kohta voi antaa aiheen uuteen nimeen, esimerkiksi  Riippusillankuja, Raviradantie.

Nimiaihepiiri

Joskus nimenaiheista voi koostua kadunnimistöön hyvinkin laaja aihepiiri. Myös aihepiirinimien pitää perustua paikan historiaan, elinkeinoihin (esimerkiksi Miilutie, Junamiehenkuja, Kisällintie, Savottatie) tai muihin paikallisiin ominaispiirteisiin, sillä niiden kautta nimet muistetaan. Samalla paikallista perinnettä saadaan näkyviin myös niitä varten, jotka eivät siitä ennestään tiedä. Aihepiiri voi saada alkunsa jostakin paikkaan liittyvästä (esim. paikan historia, elinkeinot, rakennukset, luonto, ihmiset). Sen sijaan on syytä välttää jo monessa paikassa käytettyjä aihepiirejä, kuten Kalevala tai Seitsemän veljestä, sillä niillä luodaan turhaa päällekkäisyyttä. Mielikuvituksenkin varassa luoduilla uusilla nimillä olisi oltava jokin ymmärrettävä kytkös paikkaan ja sen ihmisiin.

Muistonimet

Oman kunnan historian on syytä näkyä myös ns. muistonimissä. Muistonimillä tarkoitetaan nimiä, jotka on tietoisesti annettu henkilön, tapahtuman tai muun seikan muiston kunnioittamiseksi. Niitä on annettava harkiten: muistonimen aiheen on mieluiten oltava paikallinen, juuri kyseiseen alueeseen liittyvä. Muistonimillä voidaan kunnioittaa esimerkiksi merkittäviä, seudulla pitkään asuneita ja positiivisesti vaikuttaneita henkilöitä. Yrityksen tai yhteisönkin muistaminen kadunnimessä voi olla luontevaa silloin, kun se on samannimisenä toiminut usean sukupolven ajan samalla paikalla ja sillä on ollut suuri paikallinen merkitys.

YK:n paikannimiasiantuntijaryhmä on korostanut suosituksessaan, että paikkojen nimeämistä elossa olevien henkilöiden mukaan tulisi välttää. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta on laatinut omaan toimintaansa ohjeet, jotka perustuvat YK:n suositukseen. Sen mukaan muistonimen antamista harkitaan vasta, kun henkilön kuolemasta on kulunut vähintään viisi vuotta.

Nimien oikeinkirjoitus

Julkisessa käytössä olevien paikannimien kirjoitusasut noudattavat yleisiä oikeinkirjoitusohjeita. Esim. peruskarttojen nimistön kirjoitusasut tarkistetaan Kotimaisten kielten keskuksessa. Myös tien- ja kadunnimien oikeinkirjoitus määräytyy samojen ohjeiden mukaan. Esim. Ali-Jaakkolan tie, Vanha Lahdentie, Juho Rissasen katu, Jaakonmäenaukio.

Murresanat ja -piirteet

Tien- ja kadunnimiin sisältyvissä perinteisissä paikannimissä on usein paikallisia murresanoja ja muitakin murrepiirteitä. Esim. Koivulaksontie sisältää maastonimen Koivulakso, jonka loppuosana on laaksoa merkitsevä murresana lakso. Joissakin tapauksissa yleiskielestä poikkeava murrepiirre ilmenee vain taivutuksessa. Esim. jos lampi-loppuinen nimi taipuu paikkakunnalla i-vartaloisena (-lammin), myös tien- tai kadunnimi muodostetaan sen mukaan (Ukonlamminkuja).

Murresanoja ja -piirteitä voi sisällyttää harkiten myös ympäristöstä saadun nimenaiheen mukaan muodostettuihin tiennimiin. Esim. Kennääntie (paikallinen murresana kennäs ’kumpu’), Larvakuja ('latva' murteessa larva). Vieraita murresanoja ei nimiin saa tulla. Nimenantajan on tunnettava paikallinen murre hyvin.

Nimen loppuosa

Tiennimen loppuosana tie on tavallisin ja hyvin monenlaisiin paikkoihin sopiva. Esim. Kasakkaniemeen vievälle tielle on luontevaa antaa nimi Kasakkaniementie. Jos tie ei ole kovin pitkä, tiennimenä voi olla myös pelkkä Kasakkaniemi. Etenkin taajamissa voi olla aiheellista käyttää kohteen luonteen mukaan muitakin sanoja tien- tai kadunnimen loppuosana (kuja, katu, kaari, väylä ym.). Nimen loppuosa voi kuvata myös maaston luonnetta, esim. Jokitörmä joelle vievän jyrkkänousuisen tien nimenä.

Nimien sijoittaminen

Samanalkuiset nimet sijoitetaan lähekkäin, teiden suuruuden ja ajoyhteyden mukaan. Esim. pidemmästä Palomäentiestä voi erota Palomäenkuja tai Palomäenpolku. Samanalkuisia nimiä ei pidä antaa liian monta.

Samaan aihepiiriin kuuluvat nimet sijoitetaan lähelle toisiaan, ei hajalleen eri puolille kuntaa. Siten tietyntyyppinen nimi auttaa paikantamaan kadun alueelle, jolla on muitakin samansisältöisiä nimiä.