Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ymmärtävätkö kaikki ismoa IRL?

Suuri osa puhekielisistä lyhenteistä tulee englannista. Suomenkielisistä sanoista muodostettuja lyhenteitä on vain muutamia, esim. ismo ’ihan sama mulle oikeesti’. Lyhenteille on tyypillistä se, että niiden avulla ilmaistaan reaktiota johonkin edellä sanottuun tai tapahtuneeseen. Esimerkiksi TMI ’too much information’ tai EVVK ’ei voisi vähempää kiinnostaa’ ilmaisevat, että toinen puhuja on kertonut kuulijalle liian arkaluontoisia asioita tai sanonut jotain turhaa.

Usein lyhenteet kuvaavat jotain ei-kielellistä toimintaa: lol ’laughing out loud’ ilmaisee naurua, samoin kuin ROTFL ’rolling on the floor laughing’. Lyhenteen käyttö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puhuja välttämättä nauraisi oikeasti. Lisäksi lyhenteissä on paljon alatyylisiä haistatteluja.

Puheessa lyhenteitä sanotaan ääneen kahdella tavalla. Ne äännetään  joko kirjain kirjaimelta, esim. HBD ’happy birthday’, BRB ’be right back’ tai TMI ’too much information’ (kirjoituksessa tällainen lyhenne merkitään isoin kirjaimin) tai lausutaan sanana, esim. nimby ’not in my backyard’, imo ’in my opinion’ tai asap ’as soon as possible’ (kirjoitusasu on näissä tavallisesti pienikirjaiminen, joskin isojakin käytetään: lol ~ LOL). Ääntämistapaan vaikuttaa se, kuinka paljon konsonantteja lyhenteessä on peräkkäin ja onko sitä mahdollista sanoa sanana.

Internetin reaaliaikaisissa keskusteluissa ja tekstiviesteissä kirjoitustahti on nopea eikä tilaa aina ole paljon; lyhenteiden käyttö onkin tällöin kätevä tapa säästää aikaa ja tilaa. Muunlaisessa kirjoitetussa kielessä monet lyhenteet eivät ole välttämättä tyylikkäitä, ne sopivatkin vain harvoihin tekstilajeihin ja yhteyksiin. Kuitenkin sellaiset lyhenteet kuin esim. ’esimerkiksi’, mm. ’muun muassa’, jne. ’ja niin edelleen’, yms. ’ynnä muuta sellaista’ ja tms. ’tai muuta sellaista’ ovat toki harvakseen ja harkiten käytettyinä neutraalissa asiatyylissäkin mahdollisia.

Lyhenteisiin liittyy joka tapauksessa tulkitsemisen ongelma: lukijan tai kuulijan täytyy aina ”avata” lyhenne voidakseen tulkita kokonaisilmauksen oikein. IRL (’in real life’) lyhenteitä käyttämällä voi sulkea myös tarkoituksella toisia viestinsä ulkopuolelle, niin kirjoituksessa kuin puheessakin.

LAURA PAANANEN

Kielikuulumisten 5/2011 etusivulle