Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Last., leik., us. mon. – etsi lyhenneluettelosta!

Sanakirjojen lyhennemaailma avautuu ennen kaikkea niiden lyhenneluetteloista. Esimerkiksi yksikielisten sanakirjojen, kuten Nykysuomen sanakirjan (joka kuvaa 1900-luvun alkupuolen kieltä) ja Kielitoimiston sanakirjan, lyhenneluetteloissa on sekä yleisesti käytettäviä että sanakirjakäyttöön rajoittuvia lyhenteitä. Kaikki on esitetty yhdessä aakkosellisessa listassa. Siinä on esimerkiksi tällaisia lyhenteitä:

– erikoisaloihin liittyviä: biol. = biologia, biologinen; kuvat. = kuvataiteet; teol. = teologia, teologinen

– tyylilajeihin, käyttöaloihin tai kielimuotoihin liittyviä: alat. = alatyylissä; halv. = halventava, halventavasti; kuv. = kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva; last. = lastenkielessä, lapsille puhuttavassa kielessä; leik. = leikillinen, leikillisesti; slg. = slangissa

– kielioppiin liittyviä: mon. = monikko, monikossa; pron. = pronomini; taipum. = taipumaton

– lähteisiin tms. liittyviä: SL = sananlasku; UT = Uusi testamentti

– muita: em. = edellä mainittu; engl. = englantilainen.

Pronominien joku ja jokin sekä niiden taivutusmuotojen lyhenteet vaativat niin tekijöiltä kuin lukijoiltakin lehmän hermoja. Kielitoimiston sanakirjassa joku (jolla viitataan ihmisiin) lyhennetään ”jku” ja jokin (jolla viitataan eläimiin, esineisiin tai asioihin) lyhennetään ”jk”. Kun mukaan lasketaan näiden pronominien taivutusmuodot, pronominit valtaavat 20 lyhenneluettelon riviä. Itse tekstissä lyhennejonot ovat omanlaistaan luettavaa

Tuntea mielenkiintoa jhk t. jkhun, jtak t. jkta kohtaan [= johonkin tai johonkuhun, jotakin tai jotakuta kohtaan].

Tv:hen vai tv:seen?

Hakusanoina lyhenteitä on yksikielisissä suomen kielen sanakirjoissa niukasti; ne eivät ole kuuluneet täkäläiseen sanakirjaperinteeseen. Tottumaton sanakirjankäyttäjä saattaakin etsiä monia lyhenteitä turhaan, koska ne ovat ikään kuin piilossa lyhenneluettelossa.


Kielitoimiston sanakirjassa
hakusanoina on kuitenkin viitisenkymmentä lyh.-lyhenteellä (!) varustettua sanaa, esimerkiksi aids ~ AIDS, dna ~ DNA, epo ~ EPO, hifi, opo, Supo, tupo ja WC ~ wc. Sanakirjan uudessa nettiversiossa, joka ilmestyy vuoden 2012 alkupuolella, uusia lyhenteitä ovat mm. AVI ~  avi ja ELY ~ ely. Uudessa versiossa näkyviin saa myös lyhennesanojen taivutuskaavat.  Esimerkiksi sanan tv ~ TV taivutus on esitetty näin:

yks. nom. tv
yks. gen. tv:n
yks. part. tv:tä
yks. ill. tv:hen, tv:seen
mon. nom. tv:t
mon. gen. tv:iden, tv:itten
mon. nom. tv:itä
mon. ill. tv:ihin, tv:isiin.

Millainen olisikaan sanakirjojen ja lyhenteiden välinen toimiva suhde? Pitäisikö yksikielisissä sanakirjoissa olla enemmän lyhenteitä hakusanoina? Entä olisiko sähköisissä sanakirjoissa luovuttava selitetekstien lyhenteistä kokonaan ja avattava ne helpommin luettaviksi sanoiksi? Mahtuuhan bittiavaruuteen rajattomasti tavaraa.

LEENA JOKI

Kielikuulumisten 5/2011 etusivulle