Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Sanoja odotushuoneessa ja ohituskaistalla

Sanakirjantekijöiltä kysytään usein, miten sanat pääsevät sanakirjaan, onko sana jo ”hyväksytty” sinne tai onko sana jo ”virallisesti hyväksytty”. Sanakirja ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttyjen sanojen lista. Sanojen valintaan vaikuttavat muut syyt.

Kielitoimistossa kerätään arkistoon tietoa uusista sanoista sekä vanhojen sanojen uusista merkityksistä ja käyttötavoista. Arkistoon kertyvistä sanoista vain pieni osa päätyy Kielitoimiston sanakirjaan. Siihen pyritään ottamaan keskeiset yleiskieleen tai muutoin yleiseen kielenkäyttöön vakiintuneet sanat.

Kaikkein uusimpia sanoja ei sanakirjassa yleensä olekaan, koska jonkin aikaa on seurattava, vakiintuuko sana yleiseen käyttöön. Kun tehtiin vuonna 2008 ilmestynyttä sanakirjan versiota, ”odotushuoneeseen” jäivät seurattaviksi esim. korvamato, pissis ja talviterassi. Seuraavaan, vuonna 2012 ilmestyneeseen versioon ne tulivat mukaan, koska ne olivat edelleen yleisessä käytössä.

Jotkin sanat otetaan sanakirjaan nopeastikin. Jos jostakin asiasta säädetään laissa tai sillä on muuten virallinen asema yhteiskunnassa, asiaa kuvaavan käsitteenkin tiedetään olevan pysyvä, ainakin toistaiseksi. Niinpä esimerkiksi kansalaisaloite ja aluehallintovirasto pääsivät sanakirjaan ohituskaistaa pitkin ilman viivytyksiä.

Sanakirjan uudet ja ”uudet”

Joskus myös yleisenä puheenaiheena olevat ”ajan sanat” voivat päätyä sanakirjaan nopeasti. Viimeisimmän sanakirjaversion tekovaiheessa tällaisia puheenaiheita olivat mm. jytky ja ilmaveivi. Ne eivät tosin kumpikaan olleet uusia: jytky on vanha murresana ja ilmaveivikin oli tuttu urheilua harrastaville, mutta tuli sitten yhdellä kiepautuksella muidenkin tietoon.

Se, että jotakin sanaa ei ole sanakirjassa, ei tarkoita, ettei sitä ole haluttu ottaa mukaan tai ettei sitä ole ”hyväksytty” kieleen. Sana voi puuttua, koska se ei ole vielä ehtinyt mukaan tai se on voinut yksinkertaisesti jäädä huomaamatta pois. Uuteen sanakirjaversioon lisätyissä sanoissa onkin aina paljon myös sellaisia vanhoja sanoja, joiden on huomattu vain syystä tai toisesta puuttuneen aikaisemmista versioista. Esimerkiksi vuoden 2012 versioon lisättiin niinkin vanhat sanat kuin häävalssi ja hääkakku. Kaikkiaan uusia ja vähemmän uusia hakusanoja lisättiin tuolloin noin 2 000.

Viriiliä kansalaiskeskustelua?

Sanakirjaan lisätään paitsi uusia sanoja myös uusia merkityksiä, joita vanhoille sanoille syntyy. Sellaisia ovat olleet mm. kirjanmerkin uusi merkitys it-alan terminä (’käyttäjän selaimeen tallettama verkko-osoite’) ja normi-sanan arkinen käyttö yhdyssanojen alkuosana merkityksessä ’normaali’ (normitulos, normipäivä). Sanat saavat myös kuvallisia merkityksiä: esim. kädetön voi tarkoittaa myös ’avutonta, kyvytöntä, neuvotonta’.

Ei ole kuitenkaan helppoa sanoa, milloin uusi merkitys on otettava sanakirjaan. Sanoja käytetään toisinaan entisestä poikkeavassa merkityksessä, kun vaikkapa läheisesti toisiaan muistuttavat sanat sekoittuvat keskenään. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että tämä ”väärä käyttö” on sanan uusi merkitys? Kun esimerkiksi viriili-sanaa näkee nykyisin käytettävän vireä-sanan merkityksessä, pitäisikö tämä merkitys ottaa jo sanakirjaan sanan toiseksi merkitykseksi? Mukaanotto ja poisjättö tulkitaan molemmat kannanotoiksi – ja kummallakin kannalla tuntuu olevan kannattajansa ja vastustajansa sanakirjan käyttäjien joukossa.

EIJA-RIITTA GRÖNROOS

Kielikuulumisten 3/2013 etusivulle