Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kompaktit käännökset

Audiovisuaalinen eli av-kääntäminen tarkoittaa kaikkea sellaista kääntämistä, jossa on sanallisen tekstin lisäksi mukana ääni (auditiivinen = a) ja kuva (visuaalinen = v). Av-kääntäjät suomentavat esim. televisio-ohjelmia, mainoksia ja elokuvia niin valkokankaalle kuin dvd:llekin. Myös moniin oopperoihin ja näytelmiin tarvitaan tekstitys, joka on yksi av-kääntämisen osa-alueista.

Av-kääntämisessä olennaista on tiivistäminen ja rytmittäminen. Esimerkiksi ruututekstejä tekevän kääntäjän on mahdutettava repliikit yhdelle tai kahdelle riville, jottei kuva peity liiaksi tekstin alle ja jotta katsoja ehtii lukea repliikit. Av-kääntäjän työtä säätelevät siis niin kuva, ääni, tila kuin aikakin – melkoista palapelin kokoamista!

Silloin tällöin vaikkapa englannin- tai ruotsinkielistä elokuvaa katsellessa voi huomata, että jokin sana tai ilmaus on jätetty kääntämättä. Onkohan kääntäjä ollut huolimaton? Yleensä ei, sillä tilan ja ajan rajallisuuden vuoksi on harvoin edes tarkoituksenmukaista kääntää sanatarkasti. Kääntäjän täytyy pohtia, mikä puheessa on keskeisintä ymmärrettävyyden ja juonen kannalta, ja tiivistää se ruutuun sopivaan helppotajuiseen muotoon. Toki elävä kuvakin puhuu osin puolestaan.

Kielitajua ja kulttuurintuntemusta

Suurella osalla ammattitaitoisista kääntäjistä on yliopistokoulutus. Kielten (sekä äidinkielen että vieraiden kielten) opiskelun ohella kulttuuriin tutustuminen on erittäin tärkeää, eikä hyvä yleissivistyskään ole haitaksi. Käännettäväksi saattaa tulla kaikkea linnustuksesta tosi-tv-draamaan. Käännettävät ohjelmat sisältävätkin monenmoista sanastoa, jonka suomentamiseen kääntäjä saa apua esimerkiksi ottamalla yhteyttä alan asiantuntijoihin tai järjestämällä aiheesta pienen kyselyn somessa. Myös tiedonhakutaito on siis valttia kääntäjän työssä.

Vaikka olisi millainen käännösguru tahansa, tulee eteen tilanteita, joissa sormi siirtyy näppäimistöltä suuhun. Kulttuurierot voivat aiheuttaa hankaluuksia: esimerkiksi paikallinen julkisuuden henkilö tai ilmiö voi olla meillä päin täysin vieras. Silloin täytyy jotakin mukauttaa, jotakin ohittaa, jotta käännös sopisi suomalaiseen tv-ruutuun tai valkokankaalle. Myös lähtökielen sanaleikit haastavat usein kääntäjän kielitaidon. Eräs Sinkkuelämää-tv-sarjan käännöksiä kommentoinut katsoja kehui seuraavaa kohtausta, jossa leikitellään sanojen ääntämyksen samankaltaisuudella (kohtauksessa naiselta kysytään, onko hänellä lapsia):

– No, I’m a nun.        – Ei, olen nunna.

– You have none?      – Ei ollunna?

Monesti katsoja ei edes kiinnitä huomiota tekstitykseen ennen kuin silmään osuu kömmähdys tai hauskasti käännetty sanaleikki. Onnistuneen tekstityksen sanotaankin olevan hajuton ja mauton, siis tavallaan huomaamaton.

Piilo-oppimista parhaimmillaan

Sillä, millaista suomea av-käännöksissä käytetään, on suuri merkitys, koska monet lukevat ruututekstejä enemmän kuin mitään muita tekstejä. Nekin, jotka väittävät, etteivät lue mitään, yleensä lukevat ruututekstejä – ja paljon. Tekstityksen arvellaan myös vaikuttavan myönteisesti suomalaislasten lukutaitoon.

Lisäksi vieraita kieliäkin oppii kuin huomaamatta ulkomaisista ohjelmista. Tämän tekstin kirjoittaja osaa yllättävän paljon sairaalasanastoa englanniksi, kiitos esim. Teho-osaston ja Greyn anatomian ääressä vietettyjen tv-iltojen!

HENNA LESKELÄ

Tekstissä on hyödynnetty seuraavia lähteitä:


Oittinen, Riitta & Tuominen, Tiina (toim.) 2007: Olennaisen äärellä. Johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen. Tampere University Press.

Suomen av-kääntäjien nettisivut: www.av-kaantajat.fi

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton nettisivut: www.sktl.fi

Oletko bongannut jostain erittäin hyvän käännöksen? Käy kehumassa av-kääntäjien nettisivulla osoitteessa www.av-kaantajat.fi/katsojalle/kehu_kaannosta.

Kielikuulumisten 2/2014 etusivulle