Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Meitsi näyttämöllä

Vaikka meitsi on eteläisen Suomen nuorten kielessä tavallisempi kuin muualla Suomessa, ei se ole yksinomainen. Helsingin suomea -hankkeen osana havaittiin, että itähelsinkiläisellä nuorisotalolla meitsiä käytti vain osa nuorista. Osa käytti sanaa meikä ja osa ei kumpaakaan. Meitsiä näyttivätkin suosivan ennen kaikkea ne nuoret, jotka pitävät räpistä ja hiphopista. Sanan käyttäminen voi siis esimerkiksi vihjata siitä, että puhuja on helsinkiläinen hoppari. Mutta se kertoo muustakin.

Meitsiä ei nimittäin käytetä missä tahansa tilanteissa vaan tyypillisesti silloin, kun omalle toiminnalle haetaan muiden huomiota. Meitsi-sanan käyttäminen voikin kertoa siitä, että puhuja haluaa asettaa oman toimintansa ikään kuin näyttämölle, muiden katseiden kohteeksi. muuttuu meitsiksi, kun peleissä tai urheiltaessa esitetään muille jotain (meitsi näyttää, meitsi osaa).

Itähelsinkiläisellä nuorisotalolla pojat käyttivät meitsiä esimerkiksi pelatessaan tietokonepelejä ja kommentoidessaan muille oman pelihahmonsa toimintaa ruudulla: ”Meitsi kaataa ton.” Itseen viitattiin meitsi-sanalla myös silloin, kun biljardipelissä haluttiin kiinnittää muiden huomio omaan onnistuneeseen lyöntiin: ”Kato, meitsi täs vaan pussittaa palloi.”

Meitsiä käytetään myös kertomuksissa, varsinkin sankaritarinoissa. Samalla kun itseen viitataan meitsi-sanalla, myös kertomisen aikamuotoa voidaan vaihtaa menneestä preesensiin. Tällä tavoin kertomuksen tapahtumat ikään kuin tuodaan nykyhetkeen, näyttämölle yleisön eteen: ”Kuuntele, täs oli pallo. Kivi oli tuol. Meitsi keskittyy – –, lyä vähä alapalloo, tuff, nousee pallo, pum...”

Kuuluuko meitsi tai meikä sinun sanavarastoosi? Milloin käytät niitä?

LIISA RAEVAARA


Kirjallisuutta:

Sorjonen, Marja-Leena, Rouhikoski, Anu ja Lehtonen, Heini (toim.) (tulossa). Helsingissä puhuttavat suomet. Kielen indeksisyys ja sosiaaliset identiteetit.


Kielikuulumisten 1/2013 etusivulle