Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lapa jäähän ja nimi lehteen!

Tärkeän pelin jännitys saa pelaajat joskus pelaamaan hermostuneesti ja tekemään helppoja virheitä. Kun pelistä puuttuu rentous, sanotaan, että pelaajat puristavat mailaa. Osumia tavallisesti liukuhihnalta mättävällä maaliruiskullakin on kuiva kausi eli pitkä maaliton jakso. Hänellä taitaa olla melkoinen apina niskassaan, ts. tuskia onnistumisten puuttumisesta.

Jääkiekkopelissä ensimmäinen maali on joskus todella tiukassa eikä kiekkoa saada reppuun eli maaliin millään ilveellä, vaikka osuma tuntuu roikkuvan ilmassa. Kun kuparinen viimein rikkoutuu, aukeavat maalihanat usein oikein toden teolla.

Varjojen mailla vaeltanut maalitykkikin saa ravistettua apinan selästään ja ketsuppipullonsa auki. Hän kiertää vastustajan hitaan puolustajan kuin reimarin, hassuttaa kassarin (= maalivahdin) ovelalla vartaloharhautuksella ja sijoittaa pikkumustan eli kiekon tarkasti ylämummoon, siis maalin ylänurkkaan. Seuraavan kassinsa (= maalinsa) pelaaja namuttelee hölmistyneen veskarin längistä eli jalkojen välistä.

Kiihkeässä ottelussa laidat ryskyvät, kun pelaajat panevat kroppaa peliin. Reiluja pusuja eli taklauksia vaihdetaan puolin ja toisin, mutta välillä tunteet kuohahtavat yli ja tuloksena saattaa olla kunnon mylly (= tappelu). Tuomari panee ilmaa pilliin ja passittaa riitapukarit askista eli kaukalosta jäähyboksin puolelle.

Joskus joukkueiden voimasuhteet ovat epätasaiset. Alakynteen jäänyt porukka on toiselle pelkkä vastaantulija. Niskan päällä olevan joukkueen ykkösnyrkki vie vastustajan jarrukenttää kuin litranmittaa tai kuoriämpäriä. Heikomman joukkueen puolustus tuntuu muuttuneen reikäjuustoksi, kun pakki toisensa jälkeen viedään kahville – tai Antero Mertarannan sanoin kebabkioskille.

Ovatko jääkiekon kielikuvat sinusta osuvia?

RIINA KLEMETTINEN

Kielikuulumisten 1/2011 etusivulle