Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

10.10.2011

Ohjeita sukunimien taivutukseen


Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on avannut verkkopalvelussaan sukunimien taivutusluettelon. Luettelossa on yli 1 500 sukunimeä, joiden taivutus ei aina ole itsestään selvää. Luetteloa täydennetään tarpeen mukaan.

Monet sukunimien taivutusluetteloon valitut nimet ovat rakenteeltaan erikoisia (esimerkiksi Louet : Loukeen : Louetta), mutta tavallisiakin sanoja sisältävien sukunimien taivutus tuottaa joskus ongelmia (esimerkiksi Järventaka : Järventaan, Raitis : Raittiin). Mukana on myös joitakin Suomen ruotsinkielisiä sukunimiä (Kallis, Pulkkis, Mörne) ja Suomessa käytössä olevia vieraskielisiä sukunimiä (Essayah), joiden taivutukseen on kaivattu nimistönhuollon ohjeita.

Sukunimien taivutusohjeet perustuvat nimien kansanomaiseen käyttöön. Pääperiaate on, että sukunimiä taivutetaan samoin kuin vastaavia yleissanoja, esimerkiksi Kirves : Kirveen, Varis : Variksen. Jos paikannimilähtöisissä sukunimissä on säilynyt vanhoja, käytöstä jääneitä muotoja, nimiä taivutetaan kuten vastaavaa tai vastaavanrakenteista nykyistä yleissanaa: esimerkiksi Halmet ja Vuollet taipuvat kuten sanat halme ja vuolle eli Halmeen ja Vuolteen. Yleiskielinen taivutus ei koskaan ole väärin. Julkisessa viestinnässä ei siis tarvitse noudattaa vakiintuneesta poikkeavaa sukunimen taivutustapaa, jota yksittäinen nimenkantaja mahdollisesti käyttää.

On kuitenkin joukko nimiä, johon yleissääntöä ei voi soveltaa tai joiden taivutuksessa on muuten epäselvyyttä. Jos nimi ei sisällä tunnistettavaa suomen kielen sanaa, voi nimeä useimmiten taivuttaa kuten vastaavanrakenteista yleissanaa, esimerkiksi Arkko : Arkon (vrt. harkko : harkon), Kanko: Kangon (vrt. tanko : tangon). Osa johtimettomista keinotekoisista uudisnimistä taipuu muuntumatta, kuten Erti : Ertin; Lerto : Lerton.

Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteellista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä: Närhi : Närhen tai Närhin; Lampi : Lammen tai Lammin.

Monista vokaali + s -loppuisista nimistä esitetään kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen, esimerkiksi Hirvas : Hirvaan tai Hirvaksen; Köngäs : Könkään tai Köngäksen. Yksinomaan -ks-vartaloisiksi on vakiintunut etenkin harvinaisen sanan sisältäviä sukunimiä, joista monet on otettu nimenmuutoissa ja joiden aineksia esiintyy lähinnä paikannimissä (Airas : Airaksen; Havas : Havaksen; Suvas : Suvaksen; Vannas : Vannaksen).

Sukunimien taivutusluettelo on osoitteessa http://kaino.kotus.fi/sukunimientaivutus.

Lisätietoja:
erikoistutkija Sirkka Paikkala, puh. 020 781 3268, sirkka.paikkala[ät]kotus.fi.