Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tutkijat Kielikellossa: Puhutun ja kirjoitetun kielen raja hämärtyy

8.10.2013


Kielikello 3/2013

Tekstiviestit, verkko keskustelupalstoineen ja muut nykyaikaiset viestintävälineet häivyttävät puheen ja kirjoituksen rajaa. Kulttuurin ja viestintätapojen muuttuminen ei kuitenkaan tarkoita kielen turmeltumista. Näin toteavat suomen kielen tutkijat Jenni Viinikka ja Eero Voutilainen uudessa Kielikellossa.

Puheen ja kirjoituksen suhde on klassinen aihe kieltä koskevassa keskustelussa. Niiden välisistä eroista on puhuttu paljon, mutta ne eivät kuitenkaan ole jyrkkärajaisia ilmiöitä.

Puhe ja kirjoitus, selvästi erilaisia?

Periaatteessa puheen ja kirjoituksen ero on selvä, sillä puhe on ajassa etenevää toimintaa ja kirjoitus silmin havaittava esine. Tutkijat luettelevat monia seikkoja, joilla eroa on tähdennetty: Puhutun ja kirjoitetun kielen tuottaminen ja vastaanotto poikkeavat toisistaan. Ne opitaan kieliyhteisössä eri tavoin. Niitä käytetään erilaisissa tilanteissa. Niiden kieliopissa on havaittu monenlaisia eroja.

Toisaalta ei ole vain yhdenlaista puhetta ja yhdenlaista kirjoitusta. ”Kumpaakin käytetään tarkoituksesta riippuen lukuisin tavoin, joista jotkin ovat ominaisuuksiltaan lähempänä ja toiset kauempana toisiaan.”

Tutkijoiden mukaan puheen ja kirjoituksen vastakkainasettelua olennaisempaa onkin usein muun kielellisen vaihtelun havaitseminen. Tällainen vaihtelu voi perustua esimerkiksi tekstilajiin tai tyyliin.

Monologia ei ole olemassakaan?

Puheen ja kirjoituksen vastakkainasettelua korostavassa keskustelussa on väitetty, että puhe olisi dialogia ja kirjoitus monologia. Näin ajatellen vain puhe olisi todellista vuorovaikutusta.

”Lähemmin tarkasteltuna kaikki kielenkäyttö on kuitenkin vuorovaikutusta. Kirjoituskin on dialogista, koska se olettaa aina vähintään yhden vastaanottajan, jolle viesti laaditaan”, huomattavat Viinikka ja Voutilainen.

Heidän mukaansa varsinaista monologia ei siis oikeastaan ole olemassakaan. ”Jopa päiväkirjan kirjoittaja olettaa tekstilleen kirjoitushetkellä jonkun lukijan, yleensä tulevan itsensä.”

Viinikan ja Voutilaisen mukaan raja puhutun ja kirjoitetun kielenkäytön välillä hämärtyy entisestään, kun tarkastellaan erilaisia välimuotoja, joissa vuorovaikutuksen kanavat yhdistyvät. Esimerkiksi lääkärin sanelusta kirjoitettava potilaskertomus puhutaan kirjoitettavaksi. Oman erityisryhmänsä muodostavat esimerkiksi sellaiset eduskunnan täysistuntopuheet, jotka ensin kirjoitetaan puhuttavaksi ja sitten puhutaan pöytäkirjaan kirjoitettavaksi.

Kielikello-lehdestä Kotuksen sivuilla

Teksti: Vesa Heikkinen

Lähde: Jenni Viinikka ja Eero Voutilainen: Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla – puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta, Kielikello 3/2013

Kuva: Kielikellon 3/2013 kansi