Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kotuksen kevätkimara

Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat vuosien varrella kirjoittaneet monenlaisista pääsiäiseen ja vappuun sekä yleisemmin kevääseen liittyvistä asioista. Tässä joitakin poimintoja verkkosisällöistämme.

Pisaroita kuusen oksilla. Kuva: Vesa Heikkinen.

Mistä tai mihin päästään?

Arvoitus: ”On suo seitsentä virstaa, silta suon päässä, patsas sillan päässä ja patsaan päässä kultainen omena.” Arvoituksen ”seitsentä virstaa” viittaa laskiaisen ja pääsiäisen väliseen seitsemän viikon ajanjaksoon, paastonaikaan. Sana paasto on lainattu suomeen joko muinaisruotsista tai muinaisvenäjästä.

Usein ajatellaan, että pääsiäisenä päästään siitä, mihin laskiaisena on laskeuduttu. Laskiaisena laskeudutaan ainakin paastoon ja pääsiäisenä paastosta taas päästään.

Mämmikouria, simasuita

Nykyään mämmi kuuluu pääsiäisajan ruokapöytään kaikkialla Suomessa. Sata vuotta sitten mämmiä syötiin lähinnä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Hämeessä, jotka olivat keskiajalla katolisen kirkon aluetta. Mutta miten mämmiin liittyvät rotso ja muikuri? Entä millainen on mämmikoura?

Kevät on myös siman aikaa. Vanhimmat sanakirjat antavat sanalle sima vain merkitykset ’kukkien makea neste, hunaja’. Kukkien nesteestä tai hunajasta juomaksi sima näyttää muuttuneen Elias Lönnrotin päätelmien johdosta. Entä se simasuu?

Ruokasanasto kaikessa kansainvälisyydessään kiinnostaa monia. Kielikellon arkistossa on paljon vapaasti luettavissa olevia ruoka-aiheisia juttuja. Tutustu erityisesti ”Ruokakelloihin” eli Kielikellon ruokia käsitteleviin erikoisnumeroihin: 2/1983, 4/1997 ja 1/2007.

Kuplivaa kevättä. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Onhan täs ollu noita-akkakii tos

Pääsiäisen aikaan on tarkkailtu taivasta. Lentävätkö noidat?

Noitiin liittyy paljon uskomuksia ja sananparsia. Hausjärvellä on sanottu, että ”nokastaan noita tunnetaan ja liikkuvasta nenästään” (O. Sirpoma, 1936–1937). Isossakyrössä on sanottu, että ”kiärtää kun noita kirkommaata” (H. Liimakka, 1934). Kivennavalla on sanottu, että ”vieras on noita talos” (A. Paavolainen, 1932).

Noita näkyy myös nimistössämme. Iittiläinen Adolf Nyström (s. 1872) kertoi kesäkuussa 1960 haastattelija Aino Vallille tarinan Noidanniemen nimen synnystä. Verkkovuoren noita väistyi toisen noidan tieltä, lohkaisi Sääsniemen kärjen kalliosta suuren kiven ja seilasi sillä Noidanniemeen. Kivi on vielä Noidanniemessä Iitin kirkonkylässä.

”Onhan täs, onhan täs, ollu noita-akkakii tos. Ja se suurel kivel – se ol vissii, se ov vissii jotai kolomem metrii kanttihii, ja noim paksu – otti tost Sääsniämen kärest ja men Noilanniämee. Ja Noilanniäntä kuttutaa noilan, sit vast ku sin-, siäl ol se noita joka läks täält. Ens se ol täs Verkkovuares mut siit tähä Verkkovuareh tul toinen noita ja, niillet tul riita, se men siit Sääsniämen kärkee. Ja sit se otti kiven siält jolla se men Noilanniämee. Ja, ja se on, se on nii suur kappale ja se on mitattu se on, Sääsniämen käröst kalliost pois se om mitattuj ja, se oj justii siihis sopiva, se kiv ja siäl on mitattu. Että mikäs sen sinne olis viäny ja siint on matkaa.”

Muitakin mysteerejä pääsiäisen aikaan liittyy, esimerkiksi palmut. Ruovedellä on sanottu, että ”Kissojahan paju kasvaa, tai palmuiks niitä kyllä kans sanotaan”. Sanan juuret ovat vanhassa latinassa, jossa palma on viitannut myös kämmeneen, kuten esimerkiksi Suomen sanojen alkuperä -teos kertoo.

Palmusunnuntain kirkollinen perusta on evankeliumiteksteissä, jotka kertovat Jeesuksen viimeisestä saapumisesta Jerusalemiin. Kansa tervehti häntä palmunoksin. Suomeen palmu on tullut ruotsin kautta ja säilynyt monin paikoin tarkoittamassa joko pajunoksaa, pajua tai pajun kukintosilmua.


Keväinen järvenselkä. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Vappu tulee vasta kainalossa?

Kevään merkkipäiviin liittyy monia sananparsia. Kiuruvedellä on sanottu, että ”vappu tulee vasta kainalossa”  (A. Niskanen, 1932). Tyrväällä on sanottu, että kun on ”pirtti pääsiäinen, nin on nahka helluntai”  (H. Eskola, 1933).

Mutta pitäisikö sananparsia päivittää esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia? Riistavedellä on sanottu näin:

Jos ei piäsiäiessä tuule ei tuiskuva, on hyvä kevväen virka. (Jos ei pääsiäisenä tuule ei tuiskua, on hyvä kevään virka. Riistavesi, A. Ihalainen, 1932.)

Miten voisi tuiskuta, kun ei ole lunta? Mitenkähän tätä sanapartta muuttaisi, jotta se vastaisi nykyisiä sääoloja...

Kansanperinteessä vappuun on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Vappuna pyrittiin aloittamaan kevätkylvöt ja päästämään karja laitumille. Tehtiin myös taikoja, jotta petoeläimet eivät verottaisi karjaa.

Osa kansanperinteen viisauksista on tulkittavissa kaksimielisiksi. Saimaalla on valistettu kansaa näin: ”Kun sa kuulet kullin iänen, älä mene järven jiälle.” Kulli viittaa ainakin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa kuoviin, ehkä kuikkaankin. Kulli on kullittaja, joka ääntelee jotensakin ”kulliit, kulliit, kulliit” tai ”kuuli, kuuli, kuuli”.

Suomen murteiden sanakirjaan on merkitty muistiin tällainenkin lausahdus: ”Siit tulloo kesä ko kulli laulaa.” Kun kullin huuto kuuluu keväiseltä järvenselältä, on paras pysyä poissa jäiltä.

Työnsä näköinen mies

Hauskoilta saattavat kuulostaa myös vanhat vappumarssien iskulauseet:

”Suomen kansan puolesta – SKP!”

”USA ja Nato – rauhan perikato!”

Vappu on perinteisesti työläisten juhla. Aineistopalvelumme sananparret kertovat työmiehistä tähän tapaan:

Työmies on työnsä näköinen. (Eno, J. Tolonen)

Hyvä työmies haisee aina paskalle. (Hailuoto, P. Henttu, 1933)

Maanantaina sitten taas, sano työmies, kun lauvantaina loppu tilin sai. (Hausjärvi, J. Sillanpää, 1936–1937)

Pilvi nousee, sano työmies, kun pomon tulevan näki. (Hausjärvi, J. Sillanpää, 1936–1937)

Akka-aura. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.