Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

22.9.2015 13.49
Vesa Heikkinen

Kätevä isäntä

Käsittämättömän tärkeitä asioita on taas käsittelyssä.

”Suomalainen kädenpuristus merkitsee enemmän kuin satasivuinen juridinen sopimus”, arvelee pääministeri Juha Sipilä televisiopuheessaan. Näin puhuu insinööri, joka on tullut tunnetuksi kädentaidoistaan. Hänen kättensä töitä ovat muun muassa kakkara ja häkäpönttöauto ”El Kamina” – sekä oman pojan arkku, veneen muotoinen.

Sipilä on tullut tunnetuksi myös asioidenkäsittelytavoistaan. Avainsana on prosessikaavio. Asioiden tulee Sipilän käsityksen mukaan edetä kuin juna: jämerästi raiteellaan ja tiukasti aikataulutettuna. Ikään kuin korkeampien voimien näkymättömän käden ohjaamana.

Poliittisten vastustajien mielestä homma on karannut Sipilältä ja hallitukselta käsistä. Hallitusta on moitittu Elinkeinoelämän keskusliiton käsikassaksi. On tivattu, kenen käsialaa hallituksen leikkauspäätökset oikein ovat ja kuka tämän farssin on käsikirjoittanut. Kenen kanssa hallitus oikein käy käsikynkkää?

Käsikähmältä, -rysyltä ja -kahakalta on vältytty, käsitekähmältä ei. Joidenkin mielestä hallitus suorastaan kämmentää ja harrastaa käsitekähmintää eli salamyhkäistä valtapeliä puhuessaan Suomen edusta, tuottavuusloikasta ja yhteiskuntasopimuksesta. Hallituksen sisäiset ristiriidatkin kummastuttavat: Oikea käsi ei kuulemma tiedä, mitä vasen tekee. Ken on illalla käsilypsyllä, ken taas naapurin apajalla käestää…

Kadulta tavoittamani kansalainen Kössin on vaikea kässätä, miten Suomen vienti saadaan vetämään näppäämällä kätilöiltä lomarahat pois. ”Vähänkö kätsyy... No ei.” Kössi kätisee kännyynsä, että Sipilän tassu on duunarin taskussa. ”Käykö tässä niin, että leikkaukset onnistuvat, mutta potilas kuolee lääkärin käsiin?” kärvästää Kössi. ”Oikein isän kädestä nyt saamme.”

Puheopin professori puolestaan lausuu lehdessä, että yhteistyöpuheillaan Sipilä välttelee käsien likaamista. Mistä kansalainen Kössin mieleen juolahtaa käsien peseminen ja kättenpäällepaneminen. Ynnä Kekkosen aikainen renkutus ”Kättä päälle ja käsirahaa”.

Monenlaista kädenvääntöä yhteiskunnassamme nyt nähdään. Abstrakti talouspuhe ja ihmisten arkiset huolet käyvät käsi kädessä. Onneksi aina voidaan puhua keleistä: ”Sajettako taas käkeää…”

Myös käsityksemme suomalaisuudesta sekä ”meistä” ja ”muista” ovat koetuksella: Millä mielin käsittelemme maailman hätää? Jäämmekö toimettomina katsomaan, putoavatko kinttaat käsistämme? Onko kansan käsi enää karttuisa, jos kansa on kärttyisä?

Samaan aikaan toisaalla suurin oppositiopuolue SDP ei tyydy istumaan kädet ristissä. Se pyrkii ottamaan ohjakset käsiinsä ojentamalla auttavat kätensä hallitukselle. Demareiden käsitys auttamisesta kiteytyy ”yhteisen vastuun sopimukseen” eli ”Kättä päälle” -malliin.

Politiikan kommentoijat taputtavat tämän käsittämättömän hurlumhein keskellä karvaisia käsiään yhteen. Vaikuttaa siltä, että oppositiolle jaetaan valtapelissä parhaat mahdolliset kortit, suorastaan poliittinen täyskäsi. Mutta onko hallituksella vielä hihassaan trio ässiä? Tai peräti jotain kättä pitempää?

Huoh, kaikkea ei voi pieni ihminen käsittää eikä käsitellä. Eikä enempäänsä voi toisaalta tehdä, vaikka kuinka haluaisi ottaa tuottavuusloikkia. Kun on vain kaksi kättä ja... siinä kaikki.

Kuinka kätevää olisikaan, jos jokaisella meistä olisi ne Veikko Huovisen innovoimat lisäraajat. Välikädet.

Iso suomen kielioppi: Johtamisen periaatteista yleisesti

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

15.11.2015 19.21
Skoo
Kättä päälle
Käsitelty aihe käsi-sanan käsittämättömästä käytöstä sekavoittaa tekstin sisällön ymmärtämistä. Kirjoittajan tekstistä kaikuu henkilön oma mielipide aihetta kohtaan, vaikkakin hän käsittelee muuten aihetta neutraalisti. Tekstin ymmärtämistä hankaloittaa myös viittaukset politiikan historiaan, mistä eivät nuoremmat lukijat ole koskaan kuulleetkaan.