Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

26.3.2013 15.09
Vesa Heikkinen

Tutkimusta murtaen

Saamelaisen interhverenssivaikutuksen merkitys kantinuavissiin kielliin ominaispiirtteihen kehityksessä.

Helsingin yliopistossa on hyväksytty murteella kirjoitettu kandidaatintutkielma. Jani Koskisen kirjoittaman tutkielman nimi on ”Saamelaisen interhverenssivaikutuksen merkitys kantinuavissiin kielliin ominaispiirtteihen kehityksessä: Jurij Kusmenkon Der Samische Einfluss auf die Skandinavischen Sprachen riittisessä tarkastelussa”.

Lienee harvinaista, että 22-sivuinen kandidaattitason opinnäyte ylittää Yleisradion uutiskynnyksen. Tuskin se aiheensa puolesta olisikaan ylittänyt. Teoksesta tekee yleisesti kiinnostavan lähinnä kielimuodon valinta. Uutisen mukaan tutkielma on kirjoitettu Keski-Karjalassa käytettävällä savolaismurteella.

Ylen mukaan Jani Koskinen päätyi kirjoittamaan tutkielmansa murteella näyttääkseen, että murteita voitaisiin käyttää myös nykyistä virallisemmissa yhteyksissä. Näin Koskinen Ylelle: ”Suomen kirjakielj ei ou millään laila paremppoo tahe oikkiimppoo kieltä kunj mikkään murre, ja mikä tahhaa murre soppii mihen tahhaa käyttöyhteytteen. Tätä vuan ei tiijosteta, koska meilä on niin vahva perinne kirjuttoo kaikki normitetula kirjakielelä.”

”Kantituatintutkiilma” on Helsingin yliopiston ”suomalais-ukrilaisen kielentutkimuksen” opinnäyte. Laitoksen professori Janne Saarikivi arvelee mainitussa Ylen jutussa, että murre taittuu myös tieteelliseen kirjoittamiseen. Jutun mukaan hän ei näe estettä sille, että myös väitöstutkimukset kirjoitettaisiin murteella.

Mitähän tästä oikein pitäisi ajatella, se minulle nyt kertokaa. Kotuksen julkaisemasta kielipoliittisesta toimintaohjelmasta en löydä kohtaa, jossa pohdittaisiin murteiden käyttöä tieteellisissä yhteyksissä. Lähinnä mietitään tästä näkökulmasta suomen ja ruotsin suhdetta englantiin.

Olen siis aitona kysymysmerkkinä koko ukkeli: Mahtavaa, että murteet porskuttavat eri yhteyksissä ja monilla elämänalueilla? Harmillista, että kaikille yhteiseksi tarkoitetun yleiskielen käyttöala kaventuu tältäkin reunalta? Outoa, että tiede-englannin ylivaltaa protestoidaan murresuomella? Rohkea teko?

Ylen uutinen

Puheena oleva opinnäyte

Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen toimintaohjelma.

Tietoa tutkielmista Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan sivuilla


Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa | Keskustele

26.3.2013 18.34
ukko Savosta
On se
rohkea teko rohvessor Saarikiveltä. Alakaspa Ualto-yliopiston kaappakorkeakoulu kouluttoo maesterloeta savoks! Ee maha rohkeos riittee.
27.3.2013 8.14
Laura Kataja
Mutrhela
Kuka se aikoinaan yritti saada aikaan meilla kahta kirjakieltä, suomen ja savon.

Joten eikös tämä graduntekijä tässä yritä elvyttää uudelleen vanhaa perinnettä.

Voisi tietysti kysyä norjalaisilta, miten heillä sujuu kahden erilaisen kirjakielistandardin kanssa.

Ja otsikko oli sitten kirjoitettu peräpohojolaisela murthela, ei milhän meänkelelä.

(ja toivottavasti tuo meni oikein kun en lapsuusympäristöni kielimuotoa ole aikoihin käyttänyt)
27.3.2013 10.22
Vesa Heikkinen
Murrebuumi jatkuu
Iltalehdessä on menossa äänestys siitä, mikä on Suomen kaunein murre. Jutussa haastatellaan Kotuksen tutkijaa Heikki Hurttaa, jonka mukaan näyttää siltä, että murrebuumi jatkuu: "murreharrastus ei ole laantumassa".
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013032616834170_uu.shtml.

Näinä päivinä ilmestyy myös Kotuksesta eläköityneiden ansioituneiden kielentutkijoiden Erkki Lyytikäisen, Jorma Rekusen ja Jaakko Yli-Paavolan toimittama Suomen murrekirja, ks. http://www.gaudeamus.fi/lyytikainen-suomen-murrekirja/.
27.3.2013 11.12
Utu
Kuriositeetti
Rohkea? No, jaa. Kandityö sentään vain.

Murteiden lukeminen on vaikeaa ja hidasta, kun melkein jokainen sana pitää mielessään ääntää, että sen ymmärtää.

Kirjakielisen sanan hahmottaa kokonaisuutena, lukematta kirjain kirjaimelta, ääntämättä.

Minulle murteet ovat puhekieliä. Kirjoittakaamme mieluummin yleiskieltä.

Tosin sen verran antaisin jo periksi, että "kirjoittakaamme" voisi olla myös "kirjoitetaan". Itsensä käskeminen joukon osana on aika keinotekoista.
27.3.2013 11.46
Murre, hau, hau
Murrekirja vai murre'kirja
"Murrekirja" kuulostaa tahattoman hauskasti koirakirjalta. Murteellisessa kirjoituksessa loppukahdennus kirjoitetaan realistisemmin.
27.3.2013 11.51
SK
-
Sinänsä vähän ongelmallinen juttu, että tieteentekoon kuuluu standardien noudattaminen, eikä murteiden kirjoitusasua vielä määrää mitkään säännöt joiden myötä tästä murteesta saataisiin tieteentekoon riittävä kieli. Toki joku kandintyö nyt ei mitään maailmoja mullista uusilla näkökulmillaan, mutta kyse on tässä kohtaa periaatteesta.

"Suomen kirjakielj ei ou millään laila paremppoo tahe oikkiimppoo kieltä kunj mikkään murre" tässä olen myös eri mieltä, kirjakieli nimenomaan on se parempi ja oikeampi kieli virallisiin yhteyksiin, koska niissä on tärkeintä välittää informaatiota selkeästi ja suurelle yleisölle. Näitä tavoitteita ei murrekieli (välttämättä) täytä. Kapulakieli on sitten asia erikseen, ja siitä nyt pitääkin päästä eroon.
27.3.2013 19.44
paukkis
Suattaap käyä
nii, jotta kun tarkastaja joutuup käyttämmää enemmän työtä murteen tarkistuksee ku sisällön, nii männöö läp tieteellisesti heikompihi tekele...
28.3.2013 16.18
Erkki Lyytikäinen
Murre on puhekieltä
Kyllä tämä oli murremiehelle kevään uutinen. Onnittelen yliopistoa rohkeudesta, että se on antanut tilaa tämmöiselle kielimuodolle. Jani Koskista onnittelen kauniista murteenkäytöstä. Nähdäkseni hänen kantituatintutkiilmansa on äänne- ja muotopiirteiltään tyylikästä Pohjois-Karjalan savolaismurretta. Jo vain murteen käyttöala laajenee.

Mutta entäs sitten? Kyllä muutama tutkiilma menee kuriositeettina vaikka millä murteella, ehkä jopa muutama roo ruatu -työkin. Mutta lähdetäänkö oikeasti tälle tielle? Noin 200 vuotta sitten mm. C.A.Gottlund oli sitä mieltä, että lähdetään. Kirjoittakoon kukin niin kuin puhuu, kyllä siitä selvä saadaan. Muut perustajaisät olivat toista mieltä, sitä, että luodaan kaikille yhteinen kirjakieli. Heidän kantansa voitti, ja niin sitten itse kukin on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan tätä yhteistä kieltä.

Murteen lukeminen on tosi vaikeaa. Olen lukenut Koskisen tutkiilman, ja kyllä siihen aikaa meni. Tottumattomuutta minulta. Siinä hikoillessa tulee kysyneeksi, mitä tällä voitetaan kirjakieliseen esitykseen verrattuna. Lukijan kannalta ei mitään. Äänne- ja muotopiirteitä lukuun ottamatta Koskinen noudattaa tekstissään kirjakielen rakenteita ja käytänteitä, hänen esityksensä ei siis tuo mitään puhekielen elementtien mahdollistamia teho- tai havainnollistamiskeinoja vastaanottajan avuksi. Teksti on eräänlainen hybridi: kirjakieltä murteen valekaavussa.

Murre on ennen kaikkea puhekieltä, puhuttua kieltä, kasvokkaiskieltä. Kasvokkaisuus mahdollistaa keinot, joihin kirjakielellä ei ole pääsyä: eleet, ilmeet, hymyilyn, naurun, jäljittelyn. Näistä syistä esityksen rakenne eroaa radikaalisti kirjakielisen esityksen rakenteesta.

Suomen murrekirja - kiitos maininnasta, Vesa! - on kyllä kirjoitettua murretta, mutta se olisi torso ilman ääntä. Kirjoitettu versio on vain tulkinta siitä, mitä puhuja sanoo. Lukija voi ja hänen kannattaa ehdottomasti kuunnella, mikä on totuus.

Jos murteen tai ylipäänsä puhekielen käyttöä halutaan yhteiskunnassamme lisätä (ja minusta sitä pitäisi lisätä), kannattaa keskittyä sinne, missä murteen voima on suurin: suulliseen esitykseen. Puhujalavoilta ja viestimistä kuulee niin paljon - sanon suoraan, ellei sitten moderaattori sensuroi - paskantärkeätä kirjakielistä, tajutonta puhetta, että ihan yököttää. Jos puhuja esittäisi saman asian kotimurteellaan, sen ymmärtäisi kuka hyvänsä kuulija - jos vain puhuja itse on asiastaan selvillä.

Yhtä vielä ihmettelen Koskisen tutkiilmasta. Miksi hän on luopunut suomen murteiden vakiintuneesta taksonomiasta ja nimittää käyttämäänsä kielimuotoa Keski-Karjalan murteeksi? Termi vie helposti ajatukset karjalan kieleen, varsinkin kun oppiaineena ovat suomalais-ugrilaiset kielet. Havaitakseni Koskinen käyttää tekstissään Pohjois-Karjalan savolaismurteen eteläosan äänne- ja muotopiirteitä.
28.3.2013 16.46
Vesa Heikkinen
Kiitos, valaisevasta puheenvuorosta, Erkki!

Ostan, kuten nykyään kuuluvat sanovan, näkemyksesi. :)

Täytyy tunnustaa, että itse pelkästään silmäilin mainittua tutkielmaa. Lukemaan ryhtyminen tuntui kovin työläältä.
28.3.2013 18.19
Erkki (eka)
Suattaapa olla...
"Puhujalavoilta ja viestimistä kuulee niin paljon – – paskantärkeätä kirjakielistä, tajutonta puhetta, että ihan yököttää. Jos puhuja esittäisi saman asian kotimurteellaan, sen ymmärtäisi kuka hyvänsä kuulija - jos vain puhuja itse on asiastaan selvillä." (Etunimikaema tuossa eillä.)

Siittä vuan Jyrki Kattaenen ja Jutta Urpilaenen! Vuan on aeka paha tuo kaeman viimenen ehto...

Ite en oo puolesta enkä vastaan vuan pikemminnii päevvaston.
28.3.2013 23.16
Jani Koskinen
Murttiin nimityksestä
Oun piätynä käyttämmään tiijotusvälineissä nimitystä "Keski-Karjalan savolaismurre", koska se on mielestänj kätevämpi ja lyhhyympi nimitys kunj "Pohjos-Karjalan eteläosan savolaismurre". Keski-Karjala on lisäks kysseiselä seuvula asuvilen ihelleen tuttu ja luontova nimitys. Se, jotta käytän sannoo "savolaismurre", käsittääksenj estää sekkautumisen mahollisuuven karjalan kielleen.

Sanon vielä sen verran, jotta oun kommentoina usseita tässäkkii keskustelussa essiin nousseita aihheita YLE:n uutisen keskusteluketjussa.
28.3.2013 23.30
Jani Koskinen
Lissee kommenttiloita
No opinnäytetyö murttiila kirjuttamala voitettaan ainassii se, jotta suahhaan nostanneeks murtteihen arvvuu ja mahollisesti niihen huastajjiin ihetunttuu sillä laila jotta huastajat uskalttaat huastoo (ja kirjuttoo) murrettaan entistä rohkiimmin, kun huomovvaat jotta nyt kieltä käytettään jopa yljopistossa.

Erkki esittää saman näkemyksen, jonka oun jo ussiilta kuullunna, jotta murtteita kyllä voitassiin käyttee nykkyistä enemmän, mutta lähinnä suullisesti. Tässä näkemyksessä on mielestänj sellanen vakava ristiriita, jotta murttiit eivät yksinkertasesti säily hengissä (eis huastettuna), jollei niilä aleta kirjuttookkii nykystä huomattavasti luajemmassa mittakuavassa. Kun lapset oppiit koulussa lukemmaan ja kirjuttammaan kirjakieltä ja metijasta kuullaan lähinnä Helsingin puhekieltä, muilen murtteilen ja kieljmuotoloilen jiäpi yksinkertasesti niin vähän aikkoo ja tilloo immeissiin arkipäivässä, jotta lopulta ne hävijjäät käytännössä kokonnaan jättäin jälelen vuan rippeitä männeestä.
29.3.2013 12.28
Erkki (eka)
Murteihen taestelu
Eikös se ite Ukko Lenruutti panna merkillej jotta Savor rahvaan olj vaekeempi suaha tolokkua kirjutetusta murteesta kuv vanahasta piplijasuomesta? Vaekka hiännii olj jossaev vaeheessa aika laella kallellaan ittääm päen siinä sovassa...
31.3.2013 17.01
Hämy
Vedätystä vai parodiaa?
Kyllä tämä haiskahtaa vedätykseltä: tavoitellaan julkisuutta, ja kun tutkielman asiasisällöstä ponnistamalla sitä ei mitenkään saavuta, pelleillään kielellä.

Mitähän muuten tarkoittaa ”tiede-englannin ylivaltaa protestoidaan murresuomella”? En edes ymmärrä sitä kielellisesti. Vekselin voi protestoida, mutta muuten kai protestoidaan jotain vastaan. Asiallisesti taas kai suomen murteen käyttö on vaihtoehto suomen yleiskielen käytölle. Paitsi jos kyseessä onkin parodia tai salaiva: havainnollistetaan, miten mieletöntä on kirjoittaa kirjoittaa kielellä, jota ymmärtää tiedeyhteisöstä vain pieni tai erittäin pieni osa.

Looginen jatko tälle olisi, että tutkielma kirjoitettaisiin sen tekijän idiolektilla eli yksilöllisellä kielellä, johon otetaan mahdollisimman paljon kummallisuuksia. No ihan tuo ei ehkä menisi läpi, mutta miten olisi työn tekijän ja ohjaajan keskenään sopima erikoiskieli? Käytännössähän työtä eivät juuri muut lue, joten miksi heidän pitäisi sitä ymmärtää? ☺
3.4.2013 8.15
Laura Kataja
Murthela eeskahtaalle
Murteen kirjoittamisessa on juuri se ongelma, että vakiintunutta oikeinkirjoitusta ei ole, ja - tietenkin vähän murteesta riippuen - joitakin äänteitä, painotuksia, pittuutta on jopa hankala ilmaista. Tuloksena on teksti jota on vaikea hahmottaa, mahdollisesti on jopa luettava ääneen, jotta tekstistä ylipäänsä saisi selvää. Ja tämä sillä edellytyksellä että käytetty murre on lukijalle edes jotenkin tuttu.

Murteen, ja samalla puhekielen kirjoittamisesta tulee mieleen eräät vuosien takaiset Helsingin yliopiston avajaiset, oissa pidetyt kolme puhetta oli sellaisenaan painettu Yliopistolehteen. Yksi niistä oli puhekieltä. Sitä oli rasittava lukea, mutta epäilenpä (en ollut ollut paikalla) että puheena se oli niistä kolmesta ylivoimaisesti paras ja miellyttävin kuunnella.
3.4.2013 12.23
Erkki (eka)
Koskisen ”itiolekti”
Jos Ylen uutinen ”Kantituatintutkiilma kirjutettu savolaismurttiilla” (22.3.2013) olisi julkaistu reilu viikko myöhemmin, sitä olisi pidetty mojovana aprillipilana.

Ylen murrekeskustelua ja Jani Koskisen kommentteja silmäiltyäni tuli mieleen, mitähän suomen murteiden edesmenneet tutkijasuuruudet – Kettunen, Rapola, Virtaranta, Turunen, Räisänen ym. – mahtaisivat ajatella nykyisestä ”murrebuumista”, jos tieto siitä kantautuisi heidän henkensä nykyisille asuinsijoille.

Voittiko C. A. Gottlund sittenkin murteiden taistelun ohjelmallaan, jonka hän julisti Otawassa 1831: ”Kirjuta niin kuin puhutaan! Ja puhu niin kuin hoastetaan!”
3.4.2013 16.00
Erkki (eka)
Kandidaatintutkinnon kypsyysnäyte
Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatintutkintoon kuuluu opinnäytetyönä kandidaatintutkielma. Sen yhteydessä kirjoitetaan tiivistelmä, joka arvioidaan kypsyysnäytteenä. Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa perehtyneisyytensä opinnäytteen alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. (http://www.helsinki.fi/hum/tutkinnot/kypsyysnayte.htm)

Helsingissä toimii epävirallinen heimo- ja edunvalvontajärjestö Savon Mafia. Sen lobbarit ovat tiettävästi ottaneet yhteyttä tiedekuntaan ja esittäneet, että kypsyysnäytettä koskeva kielitaitovaatimus muutettaisiin seuraavanlaiseksi: ”Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa – – suomen tai ruotsin kielen tahi oman itiolektin taitoa.”