Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

20.3.2014 10.46
Vesa Heikkinen

Voiko savotta olla pieni?

Yhdeksän puuta nurin. Kahta latvusta pienennetään.

Helsingissä kaadetaan ”raihnaisia lehmuksia”. Tästä ”metsuroinnista” kertoo Metro-lehti (20.3.2014).

Kyseessä on ”yhdeksän puun poistaminen kokonaan”. Lisäksi ”kahden latvusta pienennetään”.

”Savotta suoritetaan rakennusviraston mukaan raitioliikenteen yötauon aikana”, lehti tarkentaa. Jään tuijottaman sanaa savotta.

Näen sieluni silmin, miten nöyrät, nälkäiset miehet kumartuvat puitten juurille. Tuohon tapaan Pentti Haanpää kuvaa ankaraa savotointia Noitaympyrässään. Nyt tosin metsuroidaan Mechelininkadulla.

Kielitoimiston sanakirja tietää kertoa, että savotta on (suuri) metsätyömaa ja että sanaa käytetään myös laajemmin suuresta työmaasta, urakasta tai hankkeesta. Mutta ei pienestä. Onkohan sanan merkitys laajentumassa siten, että sitä käytetään nyt pienemmistäkin hankkeista?

Savotta-sana ehkä sopisi perinteisessä merkityksessään Ylen uutiseen, jossa kerrotaan ”hakkuista” Helsingin Kruunuvuorenrannassa (19.3.2014). Uutisen mukaan koneet aloittivat ”jylläämisen” aamuvarhaisella ja kymmeneltä ”maassa oli jo lukuisia runkoja”.

Otsikosta välittyy mielikuva, jonka mukaan kyse on suorastaan aukkohakkuusta: ”Metsä matalaksi Kruunuvuorenrannassa”. Varmasti melkoinen savotta?


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja