Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

13.4.2011 15.25

Virheen pelko

Mistä se kumpuaa? Eikö erehtyminen olekaan inhimillistä?

Paninpa pilkun väärään väliin. Tulipa sanotuksi sopimaton sana.  Taivutinpa toistaitoisesti. Virhe, virhe, virhe!

Kotus-blogin kohta kaksivuotisen historian aikana keskustelu on kääntynyt toisinaan joko bloggaajien tai keskustelukumppaneiden tekemiin virheisiin.  Joidenkin mielestä on aiheellista huomauttaa aina, jos toisen kielenkäyttö ei mene prikulleen oikeinkirjoitussääntöjen tai muiden yleiskielen normien mukaisesti. Jotkut pitävät virheitä erityisen raskauttavina siksi, että ne on tehty "kielenhuoltolaitoksen" ylläpitämällä sivustolla.

Joskus sitä jää miettimään, mistähän tämä ylenmääräinen ja kohtuuton virhepelkomme ja -kammomme oikein kumpuaa. Yksikin harha-askel ja olet tuomittu! Viaton horjahdus ja makaat rotkon pohjalla!

Kysymys tuli mieleen, kun selailin kirjaa Kun lapset tekevät virheitä (Karisto 1953). Tällaisten kirjasten opeilla on valistettu vielä minun vanhempieni sukupolvea. Perusviesti on, että virheiden tekeminen, vaikka inhimillistä ehkä onkin,  on ennen kaikkea turmiollista.

Kirja alkaa karmaisevilla kuvauksilla parista virheestä. Veturinkuljettaja ei huomaa varoitusmerkkiä, ja juna törmää toiseen tuhoisin seurauksin. Sairas pienokainen kamppailee kuolemaa vastaan, ja lääke vain pahentaa tilannetta, koska lääkkeen valmistaja on annostellut lääkkeen väärin (häneltä jäi huomaamatta pilkku numeroiden välissä).

Kirjailija Arthur Wieland jyrisee: ”Virheellä on jokapäiväisessä elämässä niin suuria vaikutuksia, että sitä ei saa sivuuttaa pikkuseikkana koulussa eikä kotona. Se ei ole väheksyttävä asia, vaan sitä vastaan on mitä ankarimmin taisteltava sekä koulussa että kotona.”

Kirjailija antaa useita esimerkkejä myös lasten tekemistä kielivirheistä. Voivoi, kun Matti kirjoitti puuhassa vaikka piti kirjoittaa puunhaarassa. Eino taas meni kirjoittamaan Niitty oli vihreä., vaikka opettaja saneli Niitty oli vihertävä.

Kirjanen on ilmestynyt sarjassa Kansantajuisia kasvatuskirjasia. Takakansitekstin mukaan sarja on ainoalaatuinen Suomessa ja siitä saa neuvoja mitä erilaisimpiin kasvatusvaikeuksiin. Niin: Virheet on kitkettävä. Vanhemmuus on ankaraa puutarhurointia!


Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa | Keskustele

13.4.2011 17.37
Erkki
Virheitä ja rikkeitä
Kumpuaisiko kielivirheiden pelko meillä siitä, että suomen kirjakieli on vielä melko nuori ja sillä on ollut ankaria puutarhureita, joiden vaikutus elää yhä?

Mutta kyllä kielivirheillä ja vaikkapa liikennerikkeillä on vissi ero. Jos ajaessasi puhut kännykkään, voit saada sakot tai huonossa lykyssä päätyä rotkon pohjalle – ihan konkreettisesti.
14.4.2011 8.22
olli löytty
Rakkaudestako
Kenties suuri into vahtia julkista kielenkäyttöä ja osoitella kielivirheitä kumpuaa yksinkertaisesti intohimoisesta rakkaudesta kieltä kohtaan. Kuten hyvin tiedetään, rakkaus voi joskus saada vainoharhaisia piirteitä.
14.4.2011 11.44
Vesa Heikkinen
Erkki, ankarat puutarhurit ovat aina keskellämme, sekä menneet että elävät! Ja jokaisessa meissä kai asuu se ankaruuskin jossain sopukassa. Niin, varmasti virheitä on monenlaisia, mutta tuossa kirjassa on kiinostavaa se, kuinka fataaleina pienetkin virheet esitetään. Lähtökohtana täytyy olla jonkinlainen idealistinen ajatus "virheettömästä ihmisestä", aika ahistavaa.

Olli, varmasti moni puristi on intohimoinen kielitunteissaan. Mutta on yksi asia rakastaa itse tietyllä tavalla ja toinen asia olettaa tai jopa edellyttää, että kaikki muut rakastavat samalla tavalla?
14.4.2011 14.00
Erkki
Virheiden fataalisuus
Tuo Vesan mainitsema 1950-luvun kasvatuskirja vaikuttaa kiintoisalta. Ensi kuulemalta kummastuttaa, että ihmisten henkeen ja terveyteen vaikuttavat virheteot rinnastetaan kielenkäytön huolimattomuuksiin. Mutta voisiko niillä sittenkin olla yhteyttä?

Tällä vuosituhannella kulttuurin ja elinympäristön teknologisoituminen on lisännyt fataalien käyttövirheiden mahdollisuutta, automaattisesta valvonnasta huolimatta. Ajatellaan nyt vaikka maa- ja lentoliikennettä, tietotekniikkaa, energiataloutta, ydinvoimaa... Ilman hyvää luku- ja kirjoitustaitoa ei nykymaailmassa selvitä.

Myös kulttuurien välisessä viestinnässä voi sattua pahoja törmäyksiä, jos kieleen – sananvalintaan ja tyyliin – ei osata, haluta tai viitsitä kiinnittää tarpeeksi huomiota. Nykyään jokainen saa mielipiteensä näkyviin tietoverkoissa. Netiketin vaaliminen lienee siinä ympäristössä ohittanut tärkeysjärjestyksessä perinteisen kielenhuollon.
14.4.2011 20.22
Koskela
Ei kaikki pelota
Eivät kielivirheet kaikkia pelota. Enempää en sano Julkisuuslain sen ja sen yms. vuoksi.

Fataaleja ne voivat kyllä olla. Että ollaanko 8000 levelillä jaloissa vai metreissä... Ja onko nopeus 860 mailia vai km tunnissa... Ja muutenkin. Voi tulla ällän sijasta i.
15.4.2011 16.02
Piet
Jos on saanut itse piiskaa
Usein ne, jotka ovat saaneet lapsena piiskaa, piiskaavat aikuisina omia lapsiaan (tai heidän mielestään piiskata pitäisi).

Jos siis jotakuta on aikanaan piiskattu koulussa, kun on sanonut ”tippua”, kun olisi pitänyt sanoa ”pudota”, niin nyt hän saa suurta mielihyvää siitä, kun voi itse tilaisuuden tullen tarttua siihen vitsaan - kun joku kirjoittaa vaikkapa ”aprilliä”.
15.4.2011 20.10
Viraton hojahdus
Hauska oivallus Ollilta!

Kaikein sydäntäraastavinta on, kun Kotus-blogistit, joiden kielitajuun haluaisimme luottaa kuin kallioon, itse tekevät tajuttomia kielivirheitä, joita ei mitenkään voi panna huolimattomuuden piikkiin. Eihän kukaan sano vahingossa "seuraavaa" tai tee "montaa" virhettä vain epähuomiossa.
15.4.2011 20.34
Aprillia!
Näin on. Tunnen surua siitä, että kouluaikanani opettajat piiskasivat pikku räkänokasta murteen pois, ja tätä henkistä vauriota pyrin kompensoimaan tarttumalla tässä blogissa tääräävien suomenkielenkäytön ammattilaisten virheisiin.Vaikka kaikkihan sen tiedämme, että se joka toisesta sanoo, on ite.
Y-hyy, y-hyy. Tämänkinasian tajuaminen ja pois itkeminen lisää itsetuntemustani ja mahdollisesti kasvattaa minua paremmaksi ihmiseksi.
Kiitokset tästä!
16.4.2011 16.16
Koskela
Piiskaamisesta
Sain lapsena piiskaa. Muistaakseni kerran. Omaa lastani en ole piiskannut. Nyk. voisi olla vaikeaakin, koska 24 v. tyttäreni on saanut hyvää lähitaistelukoulutusta (vähemmän kyllä kuin isänsä, jolla tästä asiasta kokemusta).

Että kyllä se sukupolvien ketju katkeaa, toisinaan. Sama pätee ns. kielivirheisiin. Panen ne hyväntuulisenä merkille ja vaikuttavat pistemäärään. Ei sen kummenmpaa. This is not personal, this is censor work.

Jk It was Barzini all the time.
17.4.2011 13.16
minävaan
Mutta eihän virheitä edes ole. Sallivuus kunniaan ja ei niin montaa sääntöä, kiitos. Tiukka pipot kuuluvat menneeseenmaailmaan ja alkavat ärsyttämään meitä postmoderneja kieltäuusintavien ilmaisujen airueita, jotka ymmärrämme, että tärkeämpää kuin ahdas mielinen muoto poliisina toimiminen on ilmaisu voimainen aatoksenlento.