Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

23.6.2010 10.20

Valheen laji ja väri

Tahallinen, tahaton? Valkoinen, punainen, vihreä?

Valheen ja totuuden raja on tekstien virtaan piirretty viiva. Sitä ei ole.

Jos valehtelua on, sitä on monta lajia. Lajittelu ja luokittelu on vaikeaa, mutta yritetty on laittaa, niitä luokkia.

Jukka Paastelan mukaan politiikassa on ainakin kahdentoistalaista valheellista käyttäytymistä: tahallinen valhe, valheellinen lupaus, tietoinen tekopyhyys jne. Yksi mustimmista valheen elomuodoista lienee itsepetos, johon voi syyllistyä paitsi yksilö myös kokonainen kansanosa, ehkä peräti ns. kansakin.

Valhe voi olla siis musta, synkkä. Kaikille lienee tuttu valkoinen valhe, viattomaksi väitetty.

Punainen valhe on Pohto Pohjanpojan kirja suomalaisesta kommunismista, joka "hiipii, soluttaa, propagoi, vaikenee, 'unohtaa', harhaanjohtaa, joustaa, pelottelee, lupailee ja mielistelee" (1962). Vihreä valhe taas on Mikko Paunion kirja suomalaisesta vihreästä liikkeestä (1990).

Valheen värikartta avautui eteeni, kun huomasin, että kokoomus kalastelee nyt vihreillä vesillä. Aiemmin puolue jo liotti katiskojaan punaisessa meressä.

Kokoomuksen väriopissa vihreällä on "ainakin viisi miljoonaa sävyä". Miljoonaa? Sävyä?

Vihreä kelpaa myös muille. Esimerkiksi sellujätti UPM jakaa Vihreää Kultaa kaikelle kansalle televisiokanavilla.

Ehkä valheen ja totuuden välille sittenkin on vedettävissä viiva? Punainen tai minkä tahansa muun värinen?


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei kommentteja