Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

24.9.2012 10.00
Vesa Heikkinen

Tuunata, harvinaisen tyhmä sana?

Nimimerkki ”pekka välieurooppa” ehdotti aihetta.

Tuunata on nimimerkki ”pekka välieuroopan” mielestä ”harvinaisen tyhmä uudempi sana”. Se ei ”osu omaan suuhuni”. Näin hän jatkaa:

Aikaisemmin puhuttiin duunaamisesta Hesan seuduilla tarkoittaen jotain tekemistä. Kaipa se on nyt sitten väännetty kovempaan tuunaamiseen, että sopii härmänkieleen niin kuin olumppialaiset.

Jos tuunaaminen tarkoittaa virittämistä, siihenkään se ei mielestäni sovi hyvin. Mikä on tuon sanahirviön oikea merkitys?


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa | Keskustele

24.9.2012 10.58
Tuunaaja
Tuunata, harvinaisen kätevä sana
Kuinkas sattuikaan, juuri kirjoitin opetusmateriaaliin tuunaamisesta. Näppärä sana, joka sanoo juuri sen, mitä haluan sanoa. Esimerkiksi ”virittää” tai ”viritellä” olisi liian etäinen, ”muokata” mitäänsanomaton ja ”tweakata” liiaksi slangia.

Lievä arkisävyisyys vain pitää oppilaat hereillä. Tosin valitettavasti arkisävy haihtuu sanoista, kun ne yleistyvät.

Mainittakoon ”pekka välieuroopalle”, että sanan todellinen alkuperä olisi selvinnyt melko helposti:
http://lmgtfy.com/?q=tuunata
24.9.2012 13.23
Johanna Laakso
Facebookin "Helmut opettaa sinulle saksaa" -ryhmässä joku uskoi sanan olevan peräisin saksan tun-verbistä ('tehdä'), ja aika moni ilmeisesti tosiaankin yhdistää verbin stadin slangissa vanhastaan tunnettuun duunaamiseen. Englannin "tune (up)" ei monellekaan tunnu heti tulevan mieleen.

En hirveästi tykkää tuunata-verbistä, kun se (ehkä tämän melkein homonyymisen "duunaamisen" vaikutuksesta) tuntuu leviävän vaikka minkälaisiin käyttöihin. Mutta vielä enemmän minua rasittaa tämä keskustelu verbin alkuperästä ja siitä, mitä sen pitäisi "oikeasti" merkitä. Juu juu, etymologialla on väliä.
24.9.2012 13.33
Taneli
Tuunata,
ei harvinaisen tyhmä sana, vaan tyhmin sana ikinä! ;)
24.9.2012 14.23
...
...
Kylläpäs keskustelun aloituksessa ja viimeisessä kommentissa heitetään alakoululaisten välituntiväittelytasoista argumentointia: "harvinaisen tyhmä" "-ei kun tyhmin ikinä!"

Isänne oli..

Kai se nyt vähän perusteluja vaatisi, miksi yksi suomenkieleen hyvin taipuva sana on niin tyhmä.
24.9.2012 16.47
Erkki (eka)
Tuunaset
Entäs sukunimi Tuunanen? Mikä lienee sen etymologia?

Kuka muistaa vielä sanonnan "tehdään tuunaset"?
24.9.2012 18.04
Tuunailija
Hupsuinta ikinä?
Hiukkasen hupaisalta vaikuttaa, että tuunata-sanaa vastaan hyökätään ilmeisesti siksi, että se on lainattu englannista, ja samalla harrastetaan sellaista rakenteellista englannin matkimista kuin ”tyhmin sana ikinä”.

Englannissahan voi toki sanoa ”the most stupid word ever”. Suomen kielessä ei ole ollut tapana adverbia tuollaisena jälkimääritteenä, vaan on sanottu genetiivimääritettä käyttäen esimerkiksi ”kaikkien aikojen tyhmin sana”.

Suomen kielen vanhan ilmaisutavan etuna on, että sitä ei tule käyttäneeksi yhtä helposti kuin englannin mukaista ikinä-liioittelua.

Siivilöidään siis hyttysiä (yksittäisiä lainasanoja) mutta niellään kameli (vieraan kielen rapauttava vaikutus oman kielen rakenteeseen).
25.9.2012 11.49
Urpu
No en nyt tiedä, on niitä tyhmempiäkin. Otetaan vaikka "velloa", tosi typerä, ja "paituli", vähänkö hei infantiili.
25.9.2012 12.50
Mää
Ja vielä

Mutta "pirtsakka" se vasta typerä sana on.
25.9.2012 13.46
Urpu
No on!
"Pirtsakan värinen kännykkä", ääliömäisyyden huippu.

Ja "pikantti", sekin tekee pahaa.
25.9.2012 14.12
Vesa Heikkinen
Hm, toisaalta voi ajatella, että kaikki kielessä on jossain mielessä tai jollekulle tarkoituksenmukaista… Se, mikä ärsyttää yhtä, tuo toiselle nautintoa jne. Mutta kiinnostava aihehan tämä toki on, kieleen liittyvät suuremmat ja pienemmät tunteet ynnä asenteet.

Raija Moilanen kertoo Kotuksen sivuilla Helsingin kirjamessuilla tehdystä kyselystä. Ärsyttäviksi osoittautuivat joidenkin mielestä mm. sanat elikkä, niinku, tota, vittu, tötterö, räkä, paituli, reipas, kernaasti, uraohjus ja palaveri. Ks. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2545

Piia Jorosen pro gradu -tutkielmassa ”Ärsyttävä kieli. Puhekieleen kohdistuvat affektiset kannanotot Ilta-Sanomien verkkokeskusteluissa” osoitetaan, että kielessä ärsyttävät monentasoiset asiat: sellaiset sanat kuin niinku ja elikkä; muoti-ilmaukset (esim. pitkässä juoksussa ja aikuisten oikeesti); yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö ja ketä-nominatiivi; englannin vaikutus suomen kieleen; radion ja television puhekieli.
Ks. http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090061/URN_NBN_fi_joy-20090061.pdf

Jorosen tutkimuksesta ks. myös Kielikukkasen ja Iltasanomien jutut:

http://www.kielikukkanen.fi/2008/puhekielen_tilkesanat_ja_muoti-ilmaukset_nostavat_artymyksen_pintaan_0908_01.html

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338270523.html
4.11.2012 20.01
duunari
Totuttelua
Nykykieli tuo toinen toistaan kummallisia sanoja puhekieleen. Näiden sanojen ymmärtäminen on joskus vaikeaa kuten tämä tuunata. Itse olen ymmärtänyt, että kyse on vanhan uudistamisesta. Liekö näin? Jos näin on, niin suomenlielestä löytyy vastine eli uudistaa.
Mutta tarkoittaako uudistaa perimmältää samaa kuin tuunata? Omassa merkitysmaailmassani tuunata kuitenkin antaa paremman kuvan tekemisestä kuin perinteiset termit. Eli ei niin paha.
Täytynee hyväksyä, että myös kieli muuttuu kaiken muun muutoksen keskellä.
7.11.2012 1.02
Maahinen
Painokone voi tuunata
Aika monelle tulee mieleen sanasta tuunaus ensimmäisenä autojen virittäminen/säätäminen. Itse asiassa tuunaus on vanha kirjapainotermi, jo ajalta ennen kuin autoja keksittiinkään viritellä. Tuunaus sanan merkitys: Paperi heilahtaa painossa ja tulee ikään kuin tuplajälki, esim. harmaalla aivan mustan viereen. Jos painettaessa tapahtuu tuunausta, niin silloin painojäljestä tulee epätarkka ja suttuinen.

Kirjapaino ympäristössä olen kuullut käytettävän mm. muotoja tuunaus, tuunaa ja tuunaaminen.

Mielestäni voisi sanoa, että sana on ryöstetty, murhattu ja otettu väärään käyttöön. Minulle oli iso yllätys, että en edes löytänyt suomenkielen sanakirjasta tuunaa sanaa alkuperäisessä merkityksessään. Tuunaus sana löytyy joistakin kirjapaino- ja graafisen alan sanastoista. Verkon kirjapainosanastot on suunniteltu pääasiassa asiakkaiden käyttöön ja ne ovat jonkun verran suppeampia, niistä ei löydy sanaa tuunaus. Haluavatkohan kirjapainot välttää sanan käyttöä sen takia, että tuunaus sanan käyttö saattaisi aiheuttaa liikaa sekaannusta?