Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

25.9.2012 11.12
Vesa Heikkinen

Tekstejä teksteistä, jotka kertovat teksteistä, jotka…

”Huuhaa-Nobel” raportteja raporteista suoltavalle virastolle.

Helsingin Sanomien tiedesivuilla oli kiinnostava uutinen (25.9.2012) vuosittain jaettavista ”huuhaa-Nobeleista”.  Fysiikan palkinto myönnettiin tutkijaryhmälle, joka perehtyi poninhännän käyttäytymiseen. Psykologian palkinto meni tutkijoille, jotka selvittivät kokeellisesti, että vasemmalle kallistuminen saa Eiffel-tornin näyttämään pienemmältä.

Hassua. Mutta kiinnostavin – ja merkittävin – palkinnoista oli mielestäni kirjallisuuden ”Nobel”.  Se myönnettiin tällä kertaa Yhdysvaltain kongressin alaiselle tilintarkastusvirastolle. Kuten Hesari asian ilmaisee, virasto julkaisi ”raportteja käsittelevistä raporteista raportin, joka suosittelee valmistelemaan raporttia raportista, joka käsittelee raporttien raportteja”.

Intertekstuaalisuus on kaikkien tekstien ominaisuus: teksteillä on monenlaisia suhteita toisiin teksteihin. Laskin eräässä tutkimuksessani, että yhdessä opetuslautakunnan esityslistassa mainitaan 60 muuta tekstiä. Näistä suurin osa on muita virkatekstejä. (Ks. teosta Teksti työnä, virka kielenä.) Vastaavanlainen tekstien maailma avautuu myös lakiteksteistä (kuten osoitan Hanna Hämäläisen kanssa Kielikellon artikkelissa 4/2011).

Puhun esityslistatutkimuksessani tekstuaalisesta pirunnyrkistä. Virkatyön maailma näyttää tekstien hallitsemisen maailmalta, jossa vallitsee järjestys. Mutta, ja siteeraan tässä itseäni, kun ”järjestyksen pintaa raaputtaa, alta paljastuu tekstien ja diskurssien vyyhti, jonka hallitsemiseen ja selvittämiseen on välineitä vain byrokratiaan vihkiytyneillä – heidän ovat tekstit, heidän ovat diskurssien avaimet, heillä on valta”.

Millaisia kokemuksia teillä mahdollisesti on näistä tekstuaalisista pirunnyrkeistä? Olisi kiinnostava kuulla.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

26.9.2012 13.12
Le Nob
Kukahan kirjaili huuhaata?
Hesarin jutun kyseinen kohta on suorahko käännös huuhaa-Nobel-komitean tekstistä: ”LITERATURE PRIZE: The US Government General Accountability Office, for issuing a report about reports about reports that recommends the preparation of a report about the report about reports about reports.”

Huuhaakomitea olisi saanut tässä tapauksessa antaa huuhaapalkintonsa ihan itselleen, koska juuri se itse tuotti tuon kirjallisen helmen.

Todellisen raportin http://www.gao.gov/products/GAO-12-480R otsikko on ”Actions Needed to Evaluate the Impact of Efforts to Estimate Costs of Reports and Studies”, ja yleisellä tasolla raportin kuvaus on selkeä ja sisältö järkevä.

Yhdysvaltain puolustusministeriö on selvittänyt raporttien ja tutkimusten tekemisen kustannuksia. Tarkastusvirasto on halunnut puuttua tähän ja nostaa esiin kysymyksen siitä, onko sellaisilla selvityksillä todellisia vaikutuksia ja millaisia. Ehkä selvitysten kustannuksiakin tarkastellaan, enemmän kuitenkin ilmeisesti niiden laskentaperusteita ym. (kuten onko otettu huomioon kaikki kustannukset – maailmassahan tehdään paljon huuhaa-arvioita, joissa esimerkiksi organisaation oman väen työlle ei anneta mitään arvoa, vaikka se olisi hallitsevassa asemassa).

Virasto osasi kuvata tämän melko sujuvasti toistamatta report-sanaa kuin nälkäinen papukaija, mutta huuhaakomitea ei osannut, ei myöskään Suomen selvästi suurin sanomalehti. Joten kenelle palkinto oikeastaan kuuluisi?
26.9.2012 13.52
Vesa Heikkinen
Le Nob, kiitos kiinnostavasta kommentistasi. Tekstuaalisten pirunnyrkkien avaaminen jatkunee. Kuka kirjoitti, mitä ja kenelle? Ketä ja miten siteerataaan, ketä ja miten referoidaan? Mitkä mahdollisesti ovat ns. omia sanojamme...