Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

17.6.2013 10.25
Vesa Heikkinen

Sivupaino

Suomen kieltä ei ole helppo oppia ääntämään, vaikka niin yleensä luullaan. Viljami Haakana ehdotti aihetta.

Viljami Haakana Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta pohtii suomen kielen ääntämyksen vaikeutta ja erityisesti sivupainoa. Hänen ajatuksiaan alla.

***

Vastoin yleistä käsitystä suomen kielen ääntäminen on erittäin vaikea ääntämys opittavaksi. Tiettyyn rajaan asti se on helppoa, mutta jossain vaiheessa seinä alkaa nousta yhtä jyrkästi kuin funktion y=x^x kuvaaja.

Tuskin mikään suomea lukeva puhesyntetisaattori selviäisi virkkeiden ”Ei monikaan olisi rakastunut Monikaan” ja ”Karin tutkii Karin laskinta” ääneen lukemisesta (tai jos selviäisi, moni muu menisi metsään). Sen sijaan englantia lukevat koneet usein osaavat lukea virkkeen ”I will record the attempt of a world record” oikein, eli ensimmäisessä record-sanassa paino jälkimmäisellä tavulla ja jälkimmäisessä ensimmäisellä.

Sivupainot on tässä mielessä aivan oma lukunsa. Merkityksensä auttamatta menettänyt sivupainosääntö on se, että sivupaino on kolmannella, viidennellä ja niin edelleen tavuilla, mutta jos kyseistä tavua seuraava tavu on pitkä ja kyseinen tavu itsessään lyhyt, siirtyy sivupaino pitkälle tavulle. Kuitenkin esimerkiksi sanassa alkoholisti sivupaino on yleensä ho-tavulla, vaikka edellinen ”sääntö” edellyttäisi sitä lis-tavulle.

Todellisuudessa sivupaino on aina yhdyssanan osien ensitavuilla (pääpaino toki koko sanan ensimmäisellä tavulla), ja erisnimien Mikaelasta, Viljakkala, Saarentola, Nikkarinen ja Houtskarissa sivupainojen paikan määrittäminen on aivan hirvittävän hankala, suorastaan mahdoton, tehtävä jopa minulle, vaikka äidinkieleni on suomi ja tiedän ainakin suunnilleen, mikä on sivupaino. Edellisistä esimerkeistä kaikki muut paitsi Nikkarinen ovat sellaisia, että sivupainon paikka saattaisi ehkä vaikuttaa sanojen monikon genetiivin muodostamiseen.

Osaatko sinä määrittää, mitkä seuraavista ovat oikeita Mikaela-nimen monikon genetiivejä? Vaihtoehdot: Mikaelojen, Mikaeloiden, Mikaeloitten, Mikaelain, Mikaelien. Entä Saarentola-nimestä? Saarentolojen, Saarentoloiden, Saarentoloitten, Saarentolain, Saarentolien. Houtskari? Houtskarien, Houtskareiden, Houtskareitten?

Joskus jopa sivupainon kuuleminen puheessa saattaa olla yhtä vaikeaa kuin nuotin vierestä lauletun kappaleen aiotun melodian arvaaminen. Esimerkiksi jos puhesyntetisaattori eSpeakin singaleesinkielinen ääni lukee paikannimen යක්කලමුල්ල [jakkələmullə] (Yakkalamulla meikäläisin aakkosin), pääpaino ensimmäisellä tavulla, kuulostaa siltä, että kone laittaisi sivupainon neljännelle tavulle, vaikka se omasta mielestään laittaa sen kolmannelle.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

17.6.2013 14.26
Maailmantallaaja
Mielenkiintoinen kirjoitusasu tuolla singaleesinkielisellä paikannimellä? Enpä ole ennen moista tavannut.
17.6.2013 21.08
urvun
Mikaelassa kaikki annetut vaihtoehdot ovat mahdollisia paitsi "Mikaelien", joka on monikon genetiivi Mikael-nimestä. Houtskarin monikon genetiivi on tietenkin houtskarien. (Houts-kari) Saarentoloista kelpaavat kaikki vaihtoehdot paitsi ehkä Saarentolien. Aivan samasta syystä kuin voidaan sanoa kattiloiden, kattiloitten ja kattilain.

Miksei Saarentolien? No, jos nimi käsitetään tarkoittamaan saaren tolaa, niin ehkä sitten.

18.6.2013 18.59
Epäluulon Erkki
Jotenkin oireellista, että kun kirjoittaja haluaa osoittaa suomen kielen vaikeaksi ääntää, väitettä tukeviksi perusteluiksi on löytynyt pääasiassa vierasperäisiä suomen kielen normaalista ääntämyksestä poikkeavia erisnimiä.

Mitä puhesyntetisaattoreihin tulee, tietenkin ne osaavat ääntää englantia hyvin, koska niiden kehittämiseen on käytetty erityisen paljon resursseja englannin osalta. Ei kai kirjoittajakaan tosissaan kuvittele, että jos suomi olisi maailman valtakieli ja englannilla vajaat 5 miljoonaa puhujaa, syntetisaattorit osaisivat silti ääntää englantia paremmin kuin suomea?
20.6.2013 21.35
2 maan kansalainen
En tiedä, kuuluuko tavupaino-oppi yleissivistykseen, mutta ainakin lauluntekijöiden pitäisi hallita tuo yhdyssanoja koskeva sääntö. Koko kaunis laulu menee pilalle, jos siinä puhutaan puutarhasta siten, että iskusävel pamahtaa viimeiselle tavulle.

Näin on tehty, kun riimi on rakennettu sanoista "puutarhan" ja "Jumalan".
22.6.2013 17.13
Plen
Erkin kans kaikesta samaa mieltä.
25.6.2013 0.03
Painokas
Suhteellista
Juttu on kovin sekava ja on jo johtanut kommentteihin, jotka käsittelevät ihan eri aiheita. Otsikko ei vastaa sisältöä, sillä sisältö poukkoilee asiasta toiseen ja esittää raflaavan ja hyvin kyseenalaisen väitteen. Sivupaino ei todellakaan ole suomen kielen ääntämisen keskeisiä vaikeuksia. Yrittäkääpäs saada britti tai jenkki lausumaan ”hääyöaie” sujuvasti; sivupaino-ongelma on lasten leikkiä foneettisten ja fonotaktisten vaikeuksien rinnalla.

Sivupainosta esitetään koulukieliopeissa aika lailla yksinkertaistavia väitteitä. Iso suomen kielioppi on jonkin verran realistisempi, ks.
http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=13
Todellisuus on kuitenkin monin tavoin mutkikkaampi. Yksi olennainen mutka on se, että sivupainoja on eriasteisia. Esimerkiksi sanassa ”linja-autoasema” on, ainakin selvästi äännettynä, ensisijainen sivupaino jälkimmäisen osan ”asema” ensitavulla, toissisijainen sivupaino edellisen osan ”linja-auto” jälkimmäisen osan ”auto” ensitavulla.

Ongelmissa on paljolti kyse siitä, mitkä sanat lausutaan yhdyssanoina. Tämä taas ei suinkaan aina vastaa sitä, mitkä sanat kirjoitetaan yhteen, sillä kirjoittamisessa on kyse osittain aivan mielivaltaisista säännöistä. Lisäksi sana saattaa olla alkuperältään yhdyssana, mutta muuttunut sellaiseksi, että sitä kohdellaan kuten yhdistämätöntä sanaa. Tuskinpa monikaan mieltää esimerkiksi nimeä ”Seiskari” yhdyssanaksi (vaikka alkuosa onkin lyhentymä sanasta ”seitsen-”), joten se lausutaan ilman sivupainollista tavua.

Yhdyssanahahmotuksesta johtuu myös alkoholistin ongelma, jos sitä nyt ongelmana pidetään. Sana jäsentyy alko-holisti, vaikka tämä ei vastaakaan sen etymologiaa.