Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

20.5.2011 15.33

Singaporelaiset

Miksi on yleistä yleistää? Pystymmekö olemaan yleistämättä?

Ruotsalaisilla on parempi itsetunto kuin suomalaisilla. Venäläinen nainen uskaltaa olla naisellinen. Argentiinalaiset ovat välittömiä ja perherakkaita ihmisiä.

Tällaisiin yleistyksiin törmää jatkuvasti erilaisissa teksteissä. Monesti kyse on juuri kansallisuuksiin, sukupuoliin ja "etnisiin ryhmiin" liittyvistä käsityksistä ja asenteista  sekä vastakkainasettelevista ryhmämerkityksistä. Niitä on tutkinut ideologian käsitteen kautta esimerkiksi Teun A. van Dijk (ks. esim. täältä).

Kielellisenä ilmiönä yleistäminen on mielestäni kovin kiinnostava ja käsittääkseni turhan sattumanvaraisesti tutkittu. Ns. kriittisessä lingivstiikassa ja diskurssianalyysissa asiaa toki sivutaan usein. Millaisilla kielellisillä valinnoilla yleistäviä merkityksiä saadaan aikaan: nimeämisellä, suhdelauseiden käytöllä, tietynlaisella informaatiorakenteella (mitkä asiat kielenkäytössä esitetään ikään kuin tuttuina, mitkä taas uusina) jne.?

Yleistettäessä joistakin ryhmistä ja niihin kuuluvien ominaisuuksista tulee ikään kuin itsestään selvästi totta. Tämä johtaa myös siihen, että yleistäminen on velvoittavaa: jos suomalaiset ovat rehellisiä, minunkin pitää olla. Ja toisinpäin: jos en ole rehellinen, en ole (kunnon) suomalainen?

Yleistäminen lieneekin tavanomaista niin avoimen propagandistisissa kuin piiloisemminkin vaikuttamaan pyrkivissä teksteissä. Yleistäminen kuuluu kielenkäyttöön, ja tämä on yleistys, mutta valitettavasti yleistäminen on usein myös ongelmallista, ellei suorastaan valheellista.

En esimerkiksi usko siihen, mitä Helsingin Sanomissa tänään kirjoitettiin  singaporelaisista. Tai oikeastaan en taida uskoa siihen, että kirjoitettu koskee kaikkia tai edes useimpia singaporelaisia:

Singaporelaisille viimeisimmät muotikuteet ja taulutietokoneet ovat tärkeämpiä kuin poliittiset vapaudet.

Singaporelaiset viettävät vähäisen vapaa-aikansa shoppaillen.

Yhtä vähän uskon siihen, mitä DAS IST SUOMI. FINNLAND IN BILD UND WORT. Suomi kuvina -kirjassa vuodelta 1943 (WSOY) väitetään:

Suomessa hiihtotaito on koko kansan taito.

Korpimaastossa suomalainen sotilas on voittamaton. Siellä pääsevät hänen synnynäiset eränkävijänlahjansa täysin oikeuksiinsa.

Tästä pääsemme siihen, mikä on kielellisen ilmaisun ja totuuden suhde. Mutta jääköön tuo pikkujuttu johonkin toiseen blogimerkintään...


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

20.5.2011 17.13
Hohhoijaa
Minusta on aika naurettavaa ajatella, että puhe suomalaisista koskisi jäännöksettömästi kaikkia suomalaisia, keitä nämä sitten ovatkaan. Kyllä kai taju yleistämisestä on osa lukutaitoa.
20.5.2011 17.21
Vesa Heikkinen
Hyvä, Hohhoijaa!

Varmasti on osa lukutaitoa ja varmasti on naurettavaa, joo. Mutta ei kai tätä asiaa haukotuksella haudata. Onko yleistämiselle vaihtoehtoa? Missä ovat kielellisen valinnan rajat? Ja miten suhtautua arveluttavaan yleistämiseen?

Kovasti tuntuu joillakin olevan tarvetta yleistää nimenomaan velvoittavasti ja ryhmiä sulkevasti ja rajaavasti.
20.5.2011 22.53
Ennen olikin noin.
Isäni sukupolven maalaismiehet kyllä todella olivat metsässä kotonaan. Että ei se luonnehdinta sota-ajalta pahasti pieleen mennyt. Nyt on kyllä jo tilanne toisin.
21.5.2011 19.05
-
Ennen oli ja ei ollut
Kyllä tuossa rintamamies sukupolvessakin oli jo paljon täysiä asvalttilampaitakin...