Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

31.8.2016 13.55
Vesa Heikkinen

Siltä toiselta tohelolta

Kekkoselta, tarinoiden Urkilta.

Urho Kaleva Kekkosesta kerrotaan monia tarinoita. Yksi tutuimmista on tällainen:

Kekkonen oli vierailulla Sallan Naruskalla. Kahvittelun lomassa presidentti läikäytti kahvia pöytäliinalle, mutta emäntä ei ollut moksiskaan. Hetken kuluttua samanlainen vahinko kävi isännälle: ”Siinä meillä toinen tohelo”, emäntä kommentoi.

Kekkonen lähti, mutta posti toi tullessaan paketin. Siinä oli uusi hieno pellavaliina ja tervehdys: ”Siltä toiselta tohelolta.” Myöhemmin posti kantoi Naruskalle myös kutsun linnan juhliin.

Tohelo-tarina muunnelmineen on levinnyt moniaalle. Mutta missä tohelointi oikeastaan tapahtui ja miten? Mainittua Naruska-versiota levittää muun muassa Yleisradio eräässä vuoden 2015 verkkoartikkelissaan.

Aika hyvä juttu, mutta tuskin on totta. Näinhän trubaduuri Mikko Perkoilakin taisi laulussaan tuumailla jostain toisesta tarinasta.

Niin, mikä on totuus toheloista? Tarinaa kertoo myös presidentti itse kirjassa Matkakuvia Kainuusta ja Lapista (1977, Otava):

Vielä eräs tarina. Hirvaskairassa kierrellessämme lokakuun alkupuolella poikkesimme Onni Mukkalan kanssa Tarsa-Pekan luona. Tähän patikkareissuun liittyy kuuluisa kertomus ”toisesta tohelosta”. (...)

Istuimme kahvipöydässä ja minä läikytin vahingossa kahvia pöytäliinalle. Emäntä lohdutteli, ettei sellaisesta kannata välittää, sattuuhan sitä... Mutta kun isännälle tuli sama vahinko, niin jo emäntä torui: ”No, niinä on mulla kans toinen tohelo!”

Jouluna laitoin Tarsarantaan paketin, jossa oli tusinan verran kahvikuppeja. Tervehdyksessä luki: ”Siltä toiselta tohelolta.”

Tosiaankin: totuus. Kenen ja millainen?

Toheloitiinko Naruskalla vai Hirvaskairassa? Vai molemmissa? Toheloitiinko kummassakaan?

Tarinoissa kieli on voimakkaimmillaan. Hyvät tarinat tuntuvat luissa ja ytimissä, munaskuita myöten.

Saattaa jopa olla niin, että tarinagenreen, tarinan tekstilajiin, kuuluu kertojan ja kuuntelijoiden yhteinen sopimus: Ei sillä totuudella niin väliä. Kunhan on hyvä tarina.

Urho Kekkonen vuonna 1956. Kuva: Yle Elävä arkisto.
Urho Kekkonen tarinoimassa radiossa 1956. Kuva: Yle.



Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

4.9.2016 21.40
PeeWee
Ilmaisutarkkuutta!
Kekkosen saatteessa luki kylläkin: "Siltä ensimmäiseltä tohelolta". Toinen tohelohan oli isäntä. Tuohon aikaan jaettiin kaksi vielä ensimmäiseen ja toiseen, eikä kahteen toiseen, kuten jopa dosentti Heikkinenkin näyttää nykymuodin mukaan tekevän.
5.9.2016 9.56
Vesa Heikkinen
Siteeraus
Yritin olla tarkka. Siteerasin sitä, mitä Kekkonen oli kirjaansa kirjoittanut (tai mitä hänen nimissään oli kirjoitettu), kuten tekstistäni selvästi käy ilmi.
5.9.2016 15.45
PeeWee
Kahdessa olkoon vain yksi toinen
Selitys käyköön, vaikka en löydä jutusta Kekkosen suoraa siteerausta enkä mainintaa siitä. Juttu on sitä paitsi hauska.

Kekkosen lainauksen laatu onkin tässä sivuseikka. Tartuin sanan "toinen" käyttöön puhuttaessa kahdesta ja käytettäessä sitä tarkoittamaan kumpaakin. Ilmiö on huomioni mukaan melko uusi. Se vaikeuttaa kerronnan ymmärtämistä ja kuulostaa ainakin minun korvissani sivistymättömältä. Germaanista kieltä äidinkielenään puhuvalta se vaatii tarkkaa pohdintaa siitä, kumpaa kahdesta tarkoitetaan, sillä hänen äidinkielessään kahdessa on ehdottomasti yksi ja toinen.
5.9.2016 16.00
Vesa Heikkinen
Kiinnostavaa
Alkuperäisessä tekstissäni siis siteeraan Kekkosen nimiin pantua kirjaa. Sitaatti (tekstissäni sisennyttynä) alkaa tämän virkkeen jälkeen: Tarinaa kertoo myös presidentti itse kirjassa Matkakuvia Kainuusta ja Lapista (1977, Otava):

***

Toisesta, mielenkiintoinen juttu. Jo 1950-luvun alkupuolen kieltä kuvaava Nykysuomen sanakirja tuntee rakenteen "toinen - toinen". Sanakirjassa on tästä monia esimerkkejä, esim. Veljeksistä toinen oli rikas, toinen köyhä. Vikana on toiselta puolelta laiskuus, toiselta puolelta varojen puute. Toinen suuttuu helposti, toinen pysyy aina tyynenä. Toisille se oli toisena näyttäytynyt, toisille taas toisena (Kianto).

5.9.2016 22.13
Timothée
Toinen – toinen
Rakenne "toinen – toinen" ei nimenomaan ole uusi ensinkään, vaan sitä on kahdesta puhuttaessa nimenomaisesti suositeltu aidompana suomena. Usein tiukan puristisena pidetty E. A. Saarimaa sanoo Kielenoppaassaan (3. p. 1955), että »[k]un on kahdesta kysymys, niin suomessa sanotaan toinen — toinen eikä yksi — toinen».

Mutta ehkä PeeWee ajattelee selvää järjestystä, jolloin voitaneen tarvittaessa kirjoittaa "ensimmäinen – toinen" – mutta melko harvoin se lienee tarpeen. Viimeistään Kekkosen kirjoittaessa kirjettään järjestys oli menettänyt merkityksensä. Ja itse asiassa jo emännän kommentti "siinä meillä toinen tohelo" (tai "no, niinä on mulla kans toinen tohelo!") tarkoittaa vain, että nyt toheloja on kaksi.
6.9.2016 10.03
PeeWee
Kiitoksia selityksistä!
Olen taas kerran valistetumpi kielemme käyttöohjeiden osalta, mutta en voi ymmärtää, miksi ilmaisua toinen - toinen käytetään. Se häiritsee minua, vaikka puhun suomea äidinkielenäni, ja sekoittaa joskus syntaksin, ellen tarkkaan mieti, kummasta on kyse. Mielestäni on hyvin ilmaistu, kun sanotaan "yksille tämä ja toisille tuo" tai "yhdet näin ja toiset noin".
7.9.2016 10.59
Timothée
Toiset – toiset – toiset?
Sukua rakenteelle toinen – toinen lienee toisaalta – toisaalta. Sen rinnalle on jo useita vuosikymmeniä sitten hiipinyt yhtäältä – toisaalta, joka on hyväksyttävää kielenkäyttöä, joskaan ei arvioni mukaan yhtään niin yleinen kuin vanha toisaalta – toisaalta.

Aivan taannoin jäin pohtimaan, kuinka kolmeen epämääräisen suuruiseen ryhmään viitataan hyvällä suomen kielellä. »Palvelijoista toiset kaatoivat viiniä, toiset pyyhkivät pöydät ja toiset leikkasivat lihaa.» Näinkö se on?