Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

12.3.2011 9.37

Sanoja, joita en olisi halunnut oppia

Keulavisiiri, tsunami, magnitudi.

Hiljaiseksi vetää. Kuvat ja sanat vyöryvät yli.

En olisi halunnut kuulla keulavisiiristä enkä tsunamista. En olisi halunnut kuulla magnitudista.

Paine puhua on kuitenkin valtava. Asiantuntijoiden erikoiskieli etsii paikkaansa yleiskielisistä teksteistä.

Tuovatko sanat lohtua. Järjestystä. Osanottoa. Myötäelämistä. Onko niistä mihinkään.


Palaa otsikoihin | 40 puheenvuoroa | Keskustele

12.3.2011 22.38
Yx mutsi
Kiitos! Hieno kuin haiku!
13.3.2011 10.24
Lainaa?
Ope
Idea tuntuu tutulta. Onko siinä lainattu jotakuta?
14.3.2011 9.38
Vesa Heikkinen
Varmasti on lainattu, sanat ja ajatukset vaeltavat. Minä lainasin ajatusta "sanoista, joita en halunnut oppia" vaimoltani. Käytin lainausta eräässä lehtitekstissäni ja myöhemmin kirjassani Kielen voima.

Toistanpa tuon kohdan vielä tässäkin:

"Pohdin, miten kirjoittaa, kun kieli tuntuu kadottaneen merkityksensä. Miten olla samaan aikaan tutkija ja tuntija, analyyttinen ja myötäelävä. Kirjoittaa ja olla kirjoittamatta. Ajattelin, että puhuttelevin kielijuttu olisi nyt sellainen, jossa olisi vain otsikko. Tai vain tyhjää tilaa, harmaanvalkoista pintaa. 'Keulavisiiri ja tsunami, niitä sanoja en olisi halunnut oppia', sanoi vaimoni."

18.3.2011 23.25
Siis?
Mikä tämän jutun tarkoitus on, jos sama idea on käytetty jo aiemmin? Esteettinen?
19.3.2011 7.44
Vesa Heikkinen
Jaa-a, jonkinlaista itseilmaisua ja -korostusta varmaan tämäkin teksti on :) Sillähän ei ole mitään tekemistä kielen kanssa, mihin sanat riittävät, eihän? Tai sillä, mikä on erikoiskielen ja yleiskielen suhde?

Jännää, että jokaiselle tekstinpätkälle pitäisi löytyä jokin hyötymotiivi. On mahotonta niuhottamista minun mielestäni se semmoinen jäkätys.

19.3.2011 9.37
Kriittisiä kysymyksiä
Tämä on rakennettu näyttämään aika vahvalta tunteenilmaisulta mutta kun kuulee, että sama idea on jo käytetty ei voi kuin ihmetellä onko tunne aito. Tuleeko joka katastrofin yhteydessä aina samat sanat mieleen ja samat ajatukset? Ja miten ymmärtämisen tutkija voi ihmetellä ja hermostua siitä, että joku miettii blogin tarkoitusta? Siteeraan erästä kirjaa: "Kuka tahansa voi mitä tahansa lukiessaan esittää tällaisia kysymyksiä: Mikä teksti tämä on? Miksi tämä teksti on? -- Millaisen roolin kirjoittaja ottaa? -- Mitä toisia tekstejä teksti muistuttaa? --- Mitä tarkoituksia teksti palvelee?" (Heikkinen, Kielen voima, 171). Ovatko nämä kysymykset jäkättämistä hyötymotiivista silloin, kun kyseessä on kysyjän oma teksti?
19.3.2011 10.05
Vesa Heikkinen
Niin, olisi miellyttävämpi keskustella, jos tietäisi, kenen kanssa keskustelee. Nyt täytyy tyytyä tulkintoihin vuorovaikutusrooleista... Blogimerkinnän kirjoittajan rooliksi annetaan aika usein syytetyn tai ainakin moititun ja siten velvoitetun rooli.

Olen tässä miettinyt laajemminkin tätä blogikommentointia ja sen ns. tasoa. Voisikohan sitä yrittää nostaa esimerkiksi niin, jos jokainen esiintyisi omalla nimellään. Ehkä silloin puhuttaisiin enemmän siitä, mihin sormella osoitetaan (ns. asiasta), ja vähemmän siitä, millainen sormi on (kirjoittajasta ja hänen tyylistään tms.). Vaikka kyllähän metafunktiot tietysti kietoutuvat toisiinsa, ja joskus jokainen sortuu puhumaan enemmän keskustelukumppanistaan kuin keskustelun aiheesta.

19.3.2011 10.05
Ja lisäksi: esteettisessä tarkoituksessa ei kai ole mitään pahaa, vai mikä ylipäänsä on kaunokirjallisen tekstin tarkoitus? Hyötymotiivi kuulostaa hirveän negatiiviselta.
19.3.2011 11.59
Erika Meri
Kun kirjoittaa blogia ymmärtämisen ja kielitietoisuuden tutkijan ominaisuudessa, altistaa väistämättä itsestä lukijoiden kommentoinnille. Blogin lukijat, blogin lukijan roolissaan, saattavat esittää kysymyksiä blogikirjoitusten merkityksestä ja tarkoituksesta. Ei kysymys ole syyte eikä moite, ja on yllättävää, että blogisti reagoi nousemalla takajaloilleen ja herkeämällä puolustuskannalle.

Kun lukija lukijan roolissaan kysyy tekstin tarkoitusta, siihen voi tietysti vastata kysymällä, että ainako tässä pitää jokin hyötymotiivi olla, tai vihjaamalla kommentoinnin olevan matalatasoista, mutta se on aika ylimielistä lukijaa kohtaan!

Ja lopuksi, kun kysytään tekstin tarkoitusta, silloin kysytään "siitä, mihin ja miksi sormella osoitetaan". Minusta tällaiseen kysymykseen pitäisi voida olla mahdollista vastata rauhallisesti, kirjoituksensa takana seisten.
19.3.2011 13.22
Vesa Heikkinen
Nimimerkille "Erika Meri", jospa minä kuitenkin itse päätän, kuinka rauhallinen olen ja miten seison kirjoitusteni takana :) Samoin olisin mielissäni siitä, jos saisin itse päättää sen, missä "ominaisuudessa" milloinkin tekstejäni raapustan. Tuo "ymmärtämisen ja kielitietoisuuden tutkijan" kaapu on vain yksi monista vaatteistani, postmoderni renessanssinero kun olen.
19.3.2011 13.33
Peilille käyttöä
Nyt en ymmärrä, miten nimettömyys laski kommenttini tasoa, kun katsotaan, mitä täällä yleisesti joko nimimerkillä tai nimellä puhutaan: aivan samaa on usein kysytty nimelläkin.
Ihmettelen näitten blogien ja vastausten tasoa: näissähän nimeltä haukutaan ihmisiä ja minun kommenttiani syytettiin aivan välittömästi jäkättämiseksi. Sitten ruvettiinkin jo käyttämään ammattislangia. Näinkö valtion virastossa kohdellaan ihmisiä ja kysyjiä?
19.3.2011 13.52
Erika Meri
Niin, koska olisi miellyttävämpää keskustella, jos tietäisi kenen kanssa keskustelee, eikä täytyisi tyytyä tulkintoihin vuorovaikutusrooleista, niin kerro toki, missä monista postmodernin renessanssineron kaavuistasi nyt esiinnyt!
19.3.2011 16.01
Vesa Heikkinen
Joo, pyydän anteeksi aiheuttamaani mielipahaa ja yritän parantaa tapani. Samalla toivon, että kommentoijat pystyisivät esiintymään omalla nimellään varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa viesti käsittelee toista kirjoittajaa eikä niinkään tämän tekstiä.

Näissä keskusteluissa on ehkä ongelmana sekin, että toinen osapuoli saa olla kuinka epäasiallinen ja piikittelevä tahansa, mutta toisen pitäisi kaikissa tilanteissa säilyttää mielenmalttinsa. Ehkä pitää tehdä sellainenkin linjaus, että jätetään kokonaan julkaisematta sellaiset keskustelupuheenvuorot, joissa päähuomio kiinnitetään muuhun kuin puheena olevaan asiaan.

Vaikeitahan nämä linjanvedot ovat, mutta täytyy yrittää skarpata tässäkin. Niin ja omien tuntemusten ilmaisemisessa vallankin. Ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan. Tai jotain.
21.3.2011 14.11
Kielimies
Stressiä testistä
Listaan voisi lisätä myös "stressitestin". Se tosin on paljon epämääräisempi kuin "tsunami". Viitataanko ihmiseen vai johonkin järjestelmään tms.? "Stressitesti" on liian mekaaninen käännös eräästä kielestä.

Äsken jopa ministeri Pekkarinen sanoi radiossa, että "stressitesti" on hieman huono sana (ydinvoimaloiden yhteydessä). Niin on, kun tarjolla olisi kontekstin mukaan esim. "riskitesti", "vakavaraisuustesti", "kestävyystesti", "rasituskoe" tms.
21.3.2011 16.50
Ilkka L
Ei stressitesti kovin huono sana ole
Kielimiehen edellä esittämiin sanoihin verrattuna "stressitestillä" on se hyvä puoli, ettei se tarkoita mitään muuta kuin järjestelmän kokonaisvakauden tai turvallisuuden selvittämistä.

Noista esitetyistä vaihtoehdoista esim. rasituskokeista voisi sanoa, että niiden tulokset voivat olla osa stressitestiä, niillä kun selvitetään esim. sillan, putkiston tms. rakenteen vahvuutta. Koko voimalan tai pankkilaitoksen turvallisuutta ja toimintakykyä se ei kuitenkaan kuvaa.

Suomeen nyt vain on tullut uusi sana viime vuosina. Miksi sitä vierastamaan.
21.3.2011 16.53
Ilkka L
Vähän taisi mennä viesti väärin
Ei kun kyllähän sillä stressitestillä varmaan on myös ihmisen terveydentilan mittaamiseen liittyvä merkitys. Mutta muuten olen samaa mieltä kuin edellisessä viestissäni.
21.3.2011 21.23
Jukka K. Korpela
Vähän sekavaa
Yleisesti olen sitä mieltä, että aikuiset ihmiset kirjoittavat julkisuuteen omalla nimellään, jos kirjoittavat, paitsi jos on todellinen tarve suojella muita ihmisiä. Mutta kummastelen kuitenkin sekä puuttumista nimimerkin käyttöön että nimimerkkikirjoittajien hiukan outoja kommentteja.

Alkuperäinen kirjoitus oli puhutteleva, vaikkakin loppuosaltaan naiivi. Kun ilmaistaan tuntemuksia ja kokemuksia, pitää sallia paljon enemmän kielenkäytönkin vapauksia kuin silloin, kun esitetään tosiasiaväitteitä, vaatimuksia, arvoarvostelmia tms.

Jos sitä kuitenkin halutaan kritisoida, niin en pidä suurena ongelma, jos esitetään asialliseen tyyliin kritiikkiä (vaikkakin ehkä sellaista, jota vastaan voisi hyvin argumentoida) – kun foorumi on sellainen, jossa erityisesti kysytään nimimerkkiä, ei nimeä, niin että omalla nimellään esiintyvä on täällä vähän outo lintu.

Kielelliseltä kannalta tekee mieli huomauttaa, että sanaa ”magnitudi” on ns. tiedotusvälineissä (oik. mediateollisuudessa) käytetty raskaasti väärin. Magnitudi on suureen nimi, ei yksikkö, ja jos asiantuntijatkin on saatu käyttämään sitä muka yksikkönä, sen pahempi asiantuntemukselle. Lisäksi maanjäristyksen magnitudi ilmaistaan usealla eri asteikolla, joiden erot ovat olennaisia, toisin kuin sanomalehdissä väitetään. Puhe niin-ja-niin monen magnitudin järistyksistä olisi yhtä hölmöä kuin olisi puhua niin-ja-niin monen temperatuurin lämpötiloista, ellei se olisi niin paljon hölmömpää.

Eihän tähän puuttuminen yhtään ihmishenkeä pelastaisi, mutta jos asioita halutaan tarkastella kielelliseltä kannalta, niin tässäpä olisi konkreettinen kohde. Erikoiskielet eivät itsekseen tule yleiskieleen, vaan jotkut tuovat niiden aineksia yleiskieleen. Silloin ehkä olennaista on, kuinka paljon asioita sotketaan. Yhteisen kansan tietämättömyys fysiikan asioista on jo ihan tarpeeksi suuri, sitä ei tarvitsisi lisätä sillä tavoin aktiivisesti kuin magnitudisotkulla tehdään.
23.3.2011 17.43
Kielimies
"Stressitesti" johtaa harhaan
"Suomeen nyt vain on tullut uusi sana viime vuosina. Miksi sitä vierastamaan."

Siksi, että "stressitestin" merkitysala on kovasti laventumassa aiemmin hyvin tarkkarajaisesta englannin mallin mukaisesti hyvin laajaksi ja siten epämääräiseksi. Ydinvoimaloidenkin "stressitestit" ovat suomeksi "turvallisuusselvityksiä", jota radion uutistenlukijakin äsken käytti. "Stressitesti" taas toisi mieleen paljon äärimmäisempää kestävyyden tms. koettelua kuin pelkät turvallisuusselvitykset.

Miksi yksinkertainen asia pitäisi verhota anglistisen liioittelevaan asuun? Viestin ymmärrettävyys ja tehokkuus tuskin kärsivät, jos käytetään yksiselitteisiä ja -ymmärteisiä termejä. Ihmisten "stressitestit" ovat asia erikseen, koska suomen kielessä "stressi" tuo -ainakin vielä - ensimmäisenä mieleen 'ihmisen henkisen rasituksen ja paineen'.
23.3.2011 20.25
Kielinainen
Stressitesti tai turvallisuustesti, sama tuo miksi sitä kutsutaan. Mutta mikä se on?
23.3.2011 22.44
Jukka K. Korpela
”Stressitesti” on tosi kummallinen
Puolustin hiljattain eräällä keskustelufoorumilla sitä, että ”stress test” suomennetaan sanalla ”stressitesti”, koska tämä on nähdäkseni ainoa tapa siirtää lähtötekstin sisältö. Hämäryydet käännettäköön hämäryyksillä.

Vanhastaan ”stress test”, suomeksi lähinnä ”rasituskoe”, tarkoittaa todellista testaamista, jossa kohde (ihminen, tuote, järjestelmä) altistetaan rasitukselle niin, että mennään normaalien tilanteiden äärirajoille ja ylikin. Mutta nykyisin ”stress test” on ruvennut tarkoittamaan hämärästi erilaisia selvityksiä, joissa vain arvioidaan kykyä sietää rasituksia tai vain normaaleiksi arvioitavia ongelmia.

Miksi meidän pitäisi kehittää suomen kieleen ilmaus, joka kattaa ilmauksen ”stress test” kaikki merkitykset epämääräisyydessään ja höttöisyydessään? Ongelma ei ole sanassa vaan siinä, mitä sillä tarkoitetaan.

Tässä on tietysti kyse myös sumutuksesta kuten yleensä hämärässä kielenkäytössä. Käyttämällä nimitystä ”stress test” luodaan turvallisuuden tunnetta, ikään kuin olisi oikeasti tehty rasituskoe, jossa todella testataan, miten esimerkiksi ydinvoimala kestää poikkeuksellisia oloja ja rasitusta.
24.3.2011 10.57
Kielinainen
Ja voihan stressitestin tulos olla sekin, että todetaan, että jos tapahtuisi sellainen tai tällainen jysähdys, mitään ei olisi tehtävissä, mutta koska moisen jysähdyksen todennäkösyys on lähes olematon, laitos läpäisi testin.
24.3.2011 11.03
Kielinainen
Eli itseasiasiassa: sanat, jotka olisimme halunneet oppia jo kauan sitten, ovat juuri tsunami ja magnitudi! Olisimme halunneet tietää, että jos tulisi maanjäristys ja vielä sen perään tsunami, ainakin ydinturvallisuusviranomaiset olisivat jo valmiiksi varautuneet niihin.

Sana, jota emme halunneet oppia, on "stressitesti", jos se tarkoittaa sitä, että nyt aletaan katastrofin jälkeen miettiä, mihin kaikkeen muuhun ei ole varauduttu. Oho.
24.3.2011 11.30
Kielimies
Kääntämiseen ei päde a = b
"Puolustin hiljattain eräällä keskustelufoorumilla sitä, että ”stress test” suomennetaan sanalla ”stressitesti”, koska tämä on nähdäkseni ainoa tapa siirtää lähtötekstin sisältö. Hämäryydet käännettäköön hämäryyksillä."


Saman periaatteen mukaisesti esim. "challenging" käännettäisiin "haastavaksi", vaikka kyse on 'hankalasta, vaativasta tai vaikeasta'. "Hämäryydet käännettäköön hämäryyksillä" kertoo, että arvoisa kirjoittaja ei ole kääntämisen ammattilainen, vaan käännösteoreettisten kysymysten kotipohdiskelija.

Miksi kääntämistä opiskeltaisiin vuosikausia yliopistossa, jos kerran kaikki "stressitestit" pitäisi "kääntää" sellaisinaan? Kääntäjän pitää ottaa huomioon kohderyhmä, ja keskimäärin kohderyhmä kiittää (ainakin hiljaa mielessään) hyvää käännöslaatua. Se syntyy vain, jos kääntäjä tietää luulevansa - eikä luule tietävänsä - ja uskaltaa toisaalta tehdä rohkeitakin (muokkaus)ratkaisuja.

24.3.2011 11.47
Kielimies
Näsäviisastelijoille:
"Haastava" on kyllä suomea, mutta ei kielteisessä merkityksessä 'vaikea', 'hankala' tai 'vaativa', vaan 'kiehtovan vaativa' eli myönteisen vaativa (tehtävä tai tavoite). Absurdeinta olisi ja valitettavasti on puhua esim. "maatalouden haasteista", kun kuitenkin tarkoitetaan "maatalouden ongelmia".
24.3.2011 14.39
kielinainen
Miksi kääntämistä opiskeltaisiin vuosikausia yliopistossa, ellei tunnistamaan tapauksia, joissa lähtökielinen ilmaus on tarkoituksella niin laajamerkityksien ja epäselvä, että se kannattaa "kääntää" sellaisenaan (kuten kielimies asian ilmaisi). Mikä tahansa muu suomennos, erityisesti "tiedän luulevani" -periaatteella laadittu, saattaisi olisi hyvinkin harhaanjohtava.
24.3.2011 14.55
Kielipoeka
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia
"Miksi meidän pitäisi kehittää suomen kieleen ilmaus, joka kattaa ilmauksen 'stress test' kaikki merkitykset epämääräisyydessään ja höttöisyydessään? Ongelma ei ole sanassa vaan siinä, mitä sillä tarkoitetaan."

Ei kai sellaista tarvitse erikseen kehittää, vaan voi käyttää olemassa olevia ilmauksia - asiayhteyden mukaan. Pikemminkin on käynyt niin, että vanhojen hyvien ilmausten yleisilmaukseksi on raahattu englannista sellainen hirvitys kuin "stressitesti". Pitäisikö se lausua sitten suomalaisittain "ressitesti". Vaan kaikki uusihan on hienoa ja entistä parempaa, vallankin kun se tuodaan englannin kielestä.

Tämä viestiketju suorastaan huutaa huipennuksekseen "Kyllästyneen" nasevaa kannanottoa!


24.3.2011 18.58
Kiäntäjä
Kielinaiselle
Toki kaikenlaiset tapaukset pitää tunnistaa ja ottaa huomioon. Silti etenkin englannista suomeen käännettäessä tulee vastaan paljon enemmän mukautusta vaativia kuin suorasukaisesti siirrettäviä tapauksia. Tällöin melkein mikä tahansa muu käypä suomennos kuin suora käännös johtaa asian ytimeen. Kaikenlaisia "vääriä ystäviä" on käännösmaailma valitettavasti pullollaan. Niissä suora käännös on johtanut pahasti harhaan.

"Stressitesti" jää johonkin välimaastoon. Se ei johda varsinaisesti harhaan, mutta eipä johda asian ytimeenkään. Kääntäjälle sana tuo heti mieleen anglistisen alkuasunsa. Jos kääntäjä tietää asiayhteyden tai oman selvityksensä perusteella, että "stressitesti" tarkoittaa varmasti esim. turvallisuusselvitystä, vain ammatillisesti täysin omanarvontunnoton kääntäjä sortuu käyttämään "stressitestiä". Eri asia tietenkin, jos asiakas näin vaatii, vaikka olisikin väärässä.

"Tietää luulevansa" tarkoittaa, että kääntäjä on puntaroinut eri vaihtoehtoja ja päätynyt parhaimmaksi katsomaansa ratkaisuun. Sen sijaan "luulee tietävänsä" kuvaa lähinnä maallikkokääntäjiä, jotka huomaavat kyllä selvät "käännöskukkaset", mutta eivät osaa analysoida vivahde-eroja, saati syvärakennetta.
24.3.2011 20.50
Kyllästynyt
Raha ja laiskuus...
Nykypäivän ongelma on, että lähes jokainen kuvittelee osaavansa englantia, joten mitäpä sitä turhaan kallista ammattikääntäjää vaivaamaan....

Jos nyt yleensä viitsitään edes kääntää, sillä kaikkihan ymmärtävät englantia.
24.3.2011 21.07
Kielinainen
Kiäntäjälle
Olen kyllä ymmärtänyt, että hyvän suomennoksen voi tuottaa ainoastaan, jos ymmärtää lähdekielisen tekstin merkityksen. Ja teksti, kuten tiedämme, koostuu erilaisista kielellisitä elementeistä, joiden tekstuaalisia funktioita hyvä kääntäjä osaa analysoida, jotta hän voi tuottaa lopulta vastaavan tekstin kohdekielellä.

Kysymys kuuluu: mikä on ilmauksen "stressitesti" funktio tekstissä (puhutussa tai kirjoitetussa), kun kukaan ei vielä tiedä, mitä stressitesti käytännössä tarkoittaa. Siis kun ei ole sitä "asian ydintä", johon sen hyvä käännös johtaisi.

Ammattikääntäjän pitää kai uskaltaa myös toistaa alkukielisen puhujan sumutuselementit. En sano, etteikö "turvallisuusselvitys" tässä yhteydessä olisi ihan yhtä hämärä ja merkitykseltään epäselvä käsite, mutta kuten jo aiemmin sanoin, ihan sama miksi "sitä jotain, joka jonkun pitäisi tässä lähiaikoina suorittaa, jotta voisimme todeta ydinvoimaloinen olevan riittävän riskittömiä" kutsutaan.
25.3.2011 6.15
Ilkka L
Kielinaisille ja -miehille
Stressitestissä kyseessä ei ole "se jokin joka jonkun pitäisi suorittaa" vaan "se kaikki mikä pitäisi ottaa huomioon ja arvioida".

Sitä varten täytyy tuntea järjestelmän ja sen osien tekniikka, ominaisuudet ja käyttö, sekä kaikki mahdolliset riskit mitä niihin liittyy. Nämä riskit ja niiden yhteisvaikutukset arvioidaan ja siten saadaan kuva siitä miten vakaalla alueella toimitaan.

Tuotakin tehtävää varten on asiaan perehtynyttä henkilöstöä. Aiheesta riippuen esim. insinöörejä tai kauppatieteilijöitä. Koko teemassa pienimpiä kysymyksiä on se, jos kielimiehet tai -naiset vierastavat prosessin nimeä, kun se "kuulostaa liian englantilaiselta".

Olkaa vain hyvät ja kehittäkää uusi nimi. Tosin kyllä sillä telefoonillakin olisi varmasti aikanaan viestintä hoitunut. Tai kahvelilla saatu pihvi lautaselta suuhun.
25.3.2011 8.10
Kyllästynyt
Miksi pilata ...
...sinällään hyvä toimenpide typerällä (ja sitähän kaikki vähänkin englannilta kalskahtava on) nimellä?
25.3.2011 12.08
Kielinainen
Ilkkaälleille
Lauseessa "se kaikki joka jonkun pitäisi suorittaa" sana "se" tarkoitti tietenkin "sen kaiken huomioonottamista ja arviointia".

Komission lakimiehet kutsuvat "sen kaiken huomioonottamista ja arviointia, joka jonkun pitäisi suorittaa, "stressitestiksi". Näppärää. Aivan kuten sinusta, minustakin pulmista pienin on se, minkä nimen suomalaiset kääntäjät harjoitteelle antavat.

Minä muuten käytän posti- pankki- ja kioskipalveluita samoin kuin insinööritaidon tuloksia harva se päivä, ja minulle on tärkeitä, että näillä palveluilla on jokin ymmärrettävä sisältö, puuttumatta siihen, onko esim "insinööri" sinään kiva sana vai ei.
25.3.2011 14.10
Kielinaiselle
Töitä riittää teillekin
Voisitte sitten, te kieli-ihmiset muiden kiireiden puuttuessa myös kehittää suomenkieliset nimitykset vaikka insinööreille, tohtoreille, professoreille, arkkitehdeille, arkkiatreille ja gynekologeille. Niin ei tartte ottaa ongelmia noista ahdistavista vierasperäisistä sanoista.
25.3.2011 17.31
Kieliukkeli
Lopuksi
"Koko teemassa pienimpiä kysymyksiä on se, jos kielimiehet tai -naiset vierastavat prosessin nimeä, kun se 'kuulostaa liian englantilaiselta'."

Kummasti ministeri Pekkarinenkin pitää "stressitestiä" huonona terminä. Samoin jos pengotte keskustelupalstoja, huomaatte, että sangen moni tavallinen tallaaja irvailee moiselle stressisanalle. Kumman hän ymmärtää paremmin, anglistisen epämääräisen "stressitestin" vai edes jotenkuten todellista merkitystä kuvaavan suomenkielisen sanan?

"Olkaa vain hyvät ja kehittäkää uusi nimi."

Ei tarvitse, sillä voi valita jonkin edellä esitetyistä vaihtoehdoista tai muista käytössä olevista sanoista. Pikemminkin pitäisi ymmärtää, että "stressitestillä" ei tarkoiteta mitään uutta ja mullistavaa.
25.3.2011 19.09
Kielinainen
Ja ihan lopuksi
Niinpä. Termi "stressitesti" on huono, ja sen huonous paljastui viimeistään silloin, kun se piti kääntää muille kielille. Ilmauksenhan voi kääntää vain, jos sen voi ymmärtää, eli jos se tarkoittaa jotain, ja tarkoitteelle löytyy luonteva ilmaus kohdekielessä. Stressitestille ei löytynyt, ja siksi ainoa pätevä käännös oli juuri stressitesti, suoraan esikuvansa mukaisesti. Sitä kuuluukin pitää typeränä ja naurettavana, koska se on sellainen. Ei kääntäjä voi sitä korvata järkevällä ilmauksella, tai muuten hän johtaa pahan kerran lukijan harhaan.

Fakta kuitenkin on, että tätä ilmiselvää asia (tai mitään muutakaan) on tietenkin turha yrittää tällä, tai millään muullakaan foorumilla selittää.
25.3.2011 20.01
Jukka K. Korpela
Kielimies on oikeassa ja väärässä
Kukaan ei kai ole väittänyt, että kääntämiseen pätisi a = b, eikä ”stress” edes ole sama kuin ”stressi”, vastaava sana vain.

Kukaan ei aiemmin puhunut sanasta ”challenging”, eikä siinä ole englannin kielessä mitään erityisen hämärää. Tämä kai ammattikääntäjänä esiintyvän pitäisi tietää, ainakin jos poimii sanan erityiseksi esimerkiksi.

Kaikkien ”stressitestien” kääntäminen sellaisenaan on ”Kielimiehen” oma keksintö eli niin sanottu olkiukko. Mutta jos nimenomaan sanaa ”stress test” rupeaa jollain muulla kääntämään (vaikka ”Kielimies” ei sanonut millä), niin silloin tekstiin tulee kääntäjän ajatus, ei alkutekstin.

Henkilökohtaisuuksista sopii keskustella henkilökohtaisesti, jos molemmilla osapuolilla on siihen kiinnostusta. Julkisessa keskustelussa henkiökohtaisuudet, varsinkin nimimerkin takaa lauotut, ovat silkkaa moukkamaisuutta.
26.3.2011 16.13
Kielimies
Yleisön pyynnöstä
Kyllähän tässä "rasituskoetta" on yksi jos toinenkin jo tapaillut. Se sekä välittäisi "stress testin" epämääräisen selvitys- ja arviointimerkityksen (joka ei siis liity terveydentilaan) että erottuisi ainakin hieman selvemmin terveydentilan tutkimisesta kuin paljonpuhuttu "stressitesti". (Pelkällä sanatasolla "rasituskoe" vie voiton siinä missä "tietotekniikka" anglistisesta "informaatioteknologiasta".)

Toivottavasti kehittävät IATE-tietokantaan jonkin järkevän suomenkielisen vastineen. Silloin EU-käännöksissä suorastaan pitäisi käyttää kyseistä vastinetta, olipa se eräiden mielestä kuinka "väärä" tahansa.

"Täältä tähän."
26.3.2011 16.46
Kielimies
PS
En myöskään menisi julistamaan, että kaikki hämäryydet on käännettävä hämäryyksillä. Se on vain yksi mahdollinen käännösstrategia. Monia muitakin voi soveltaa lukuisten näkökohtien mukaan.

Itse asiassa yksi käännösuniversaaleista on eksplisiittistyminen. Sen mukaan käännöksissä esiintyy yleismaailmallinen pyrkimys implisiittisyyden eli hämäryyden vähentämiseen.
26.3.2011 18.43
Ai no siiiinä tapauksekssa... Kivaa, kohta tiedetään, mitä sekin sana tarkoittaa. (Mitä tässä odottelemaan, että testien tekijät ensin itse kehittäisivät sanalle sisällön ja tarkoitteen.)
28.3.2011 12.28
Ykä
Tää nyt on tätä nykyaikaa
Ennen: hyökyaalto
Nyt: tsunami

Ennen: kulkutauti
Nyt: pandemia

Ennen: riskiselvitys (tms.)
Nyt: stressitesti

Ennen: vaikea (vaativa)
Nyt: haastava

Ja uutta pukkaa...