Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

6.3.2012 9.12

Sanasta lehteä

Hienoa, että kielestä kirjoitetaan! Mutta vaikeaa se tuntuu olevan.

Kielestä keskustellaan kiivaasti siellä ja täällä, mutta vain harvoin  kieli kelpaa ison uutisen aiheeksi. Onko syy yksinkertaisesti se, että kielestä ei oikein osata puhua?

Tämä tuli mieleen sunnuntaina (4.3.2012), kun luin Helsingin Sanomien uutissivujen pääjuttua Poliitikot puhuvat Suomesta ja hallituksesta. Jutun alaotsikon mukaan HS selvitti, mitkä ovat puoluejohtajien puheiden suosikkisanat.

Jutussa on paljon kiinnostavaa tietoa. Sen mukaan esimerkiksi pääministeri Jyrki Katainen käyttää eduskuntapuheissaan useimmin sellaisia sanoja kuin Suomi, maa, tehdä, pitää ja hallitus.  Jutussa myös tulkitaan sitä, mitä sanoilla tehdään: esimerkiksi Mari Kiviniemestä sanotaan, että hänen puheensa kohteena on usein pääministeri.

Jutussa on kuitenkin myös kielijutuille tyypillisiä ongelmia, isojakin. En tältä istumalta usko, että mainitut sanat ovat niitä, joita puoluejohtajat käyttävät useimmin.

Arvelen, että suosituimmat sanat tässäkin yhteydessä ovat olla, ja, se, ei, joka, että, tämä ja niin edelleen. Jos halutaan tehdä jako sisältösanoihin ja kieliopillisiin sanoihin, näyttää siltä, että Hesarin selvityksessä otetaan huomioon vain sisältösanat.

En myöskään usko, että yksittäisten sanojen merkityksiä ja tehtäviä olisi mahdollista tulkita yksikoikoisesti. Esimerkiksi suosikkisanaa hallitus voi käyttää monella tavalla ja monessa tarkoituksessa: hallituksen on syytä; hallitus on kertonut, että; hallituksen esityksen mukaan; Kreikan hallitus; yhtiön hallitus ja niin edelleen.

Ongelmallista on myös puhe sanojen absoluuttisista määristä, sillä kaikki puheenjohtajat eivät puhu yhtä paljon. Osuvampaa olisi siis vertailla suhteellisia osuuksia (sana/puhujan käyttämien sanojen kokonaismäärä) ja miettiä myös sitä, millaisissa yhteyksissä mitäkin sanaa käytetään. Lisäksi kyse lienee oikeastaan saneiden eli puheissa esiintyvien sananmuotojen (ns. tekstisanojen) eikä sanojen laskemisesta.

Hesarin uutinen herättää siis ristiriitaisia tuntemuksia: Mainiota, että kieli tällä tavalla nostetaan politiikkauutisen keskiöön. Sen toivoisi olevan siellä useamminkin. Onnetonta, että puhe kielestä on, no, vähän sinnepäin.

Jutussa puhutaan selvityksestä. Hyvä niin, sillä tämäntapaisia asioita tarkastellaan usein myös tutkimuksissa. Erilaisia yleisyyslistoja tuotetaan erityisesti sillä kielentutkimuksen kentällä, jota kutsutaan korpuslingvistiikaksi.

***

Aiheesta lisää esimerkiksi täällä:

Luettelo sanomalehtien yleisimmistä sanoista
Laskelmia uudenvuodenpuheista
Yleisyyslistoja
Lingvististen korpusten esittelyä
Tekstien kvantitatiivisia piirteitä


Palaa otsikoihin | 41 puheenvuoroa | Keskustele

6.3.2012 22.08
Monopoliitti
Tultiinko reviirille?
No mutta. Onko Kotus-blogi ainoa paikka, jossa kielestä saa puhua ilman tieteellistä asiantuntemusta? Täällähän puhutaan mistä vain (ja välillä hädin tuskin kielelliseksi tunnistettavista aiheista) ja hyvin usein mutu-pohjalta sellaisistakin kieliasioista, joita on tutkittu. Ja näin tekevät myös blogistit. Ei nyt pidä ottaa nokkiinsa, jos kaikki eivät omia tutkimuksia tunne.
7.3.2012 8.43
U
nipotuksesta blogia
Mainiota, että politiikkauutinen nostetaan tällä tavalla kieliblogin keskiöön! Onnetonta vain, että käsittelytapa ja näkökulma kaikessa kielteisyydessään tekevät aiheesta, no, mielenkiinnottoman ja ovat omiaan paitsi kyllästyttämään lukijat myös lannistamaan mahdolliset kieliuutisten kirjoittajat.

"Vain harvoin kieli kelpaa ison uutisen aiheeksi". Ihmekö tuo, monesta syystä.

7.3.2012 9.42
Vesa Heikkinen
Nimimerkeille Monopoliitti ja U! Kiitos kommenteista!

Kotus-blogissa keskustellaan kielestä. Periaate lienee, että kaikki ovat asiantuntijoita omassa asiassaan :)

Blogimerkinnät ja blogikeskustelut ovat uutisiin verrattuina toisenlaisia tekstilajeja. Sanomalehtiuutisissa perimmäinen tarkoitus ei liene keskustella asioista. Niissä pyritään kai usein välittämään kirjoittajan mielipiteiden tms. asemesta tietoa, johon lukija voi luottaa. (Tieto voi tietysti koskea myös mielipidettä, josta uutinen on tehty. Tällöin on kuitenkin kyse mielipiteitä koskevista uutisista, ei mielipiteistä.)

Omilta toimittaja-ajoiltani muistan, että silloin korostettiin faktojen tarkistamista. Ehkä kieliasiat kuitenkin koetaan nykyään sellaisiksi, että niiden yhteydessä ei tarvitse välittää ns. tosiasioista tai edes ilmaisun tarkkuudesta. Ei edes uutisissa.
7.3.2012 11.06
Monopoliitti
"Kaikki ovat asiantuntijoita omassa asiassaan"? Minusta on aivan yhtä arveluttavaa, että runsain asiantuntijatittelein koristellut blogistit kirjoittavat mutu-juttuja tai muuten vain äärettömän köykäisiä. Eivät toimittajat voi olla kaikkien asioiden asiantuntijoita, mutta täällä esiinnytään asiantuntijoina.
7.3.2012 11.12
Vesa Heikkinen
Monopoliitti, kiitos taas mielipiteestäsi. Olen eri mieltä. Minusta ei ole ollenkaan arveluttavaa, jos ihmiset keskustelevat blogissa toistensa kanssa, nimineen, titteleineen päivineen. Kuten yritin sanoa, uutinen on mielestäni toisenlainen tekstilaji. Toimitttajien ei todellakaan tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntijoita. Silti sopii kai odottaa, että juttuihin voi jotenkin luottaa, varsinkin uutisina esitettäviin.
7.3.2012 11.26
Monopoliitti
Hesarin juttu ei ollut mikään tavanomainen uutinen, vaan siinä selvästi kerrottiin, mihin juttu pohjautuu. Lukija pystyi myös näkemään, että tuodaan sanojen kautta esille teemoja, joita poliitikot käsittelevät. Ei lehtitekstissä tarvitse kertoa sisältösanoista ja kieliopillisista sanoista. Ketä kiinnostaa ja mitä yleisesti kiinnostavaa olisi siinä, että poliitikon yleisin sana on "olla", vaikka se olisi tieteilijän mielestä se oikea totuus? Tässä käsiteltiin puheenaiheita ja sen pystyy hyvin näkemään, jos ei ärsyynny, jostakin henkilökohtaisesta syystä.
7.3.2012 11.30
Vesa Heikkinen
Monopoliitti, uutisissa mainitaan usein lähteet. Minusta olisi ollut parempi kertoa edes pienellä präntillä jossain alaviitteessä, mitkä oikeasti ovat yleisimpiä sanoja tässä aineistossa. Ei se olisi vienyt uutiselta terää; pikemminkin se olisi lisännyt lukijan luottamusta, ehkä kiinnostustakin.

7.3.2012 11.40
Monopoliitti
Vesa Heikkinen, tämä riippuu kyllä kovasti lukijasta. Veikkaan, että sellaisia lukijoita olisi ehkä yksi tai joka tapauksessa todella vähän.
7.3.2012 11.46
Vesa Heikkinen
Monopoliitti, taas olemme eri mieltä. Uskon, että totuus kiinnostaa muitakin kuin minua.
7.3.2012 12.03
Monopoliitti
Totuus on kovin suhteellinen asia. Tieteilijälle on epätotuus, jos puhutaan sanojen määrästä, mutta jätetään jotkut sanat mainitsematta. Monelle muulle se taas on toisarvoista ja nähdään, että jutussa on käsitelty sanoja tietystä näkökulmasta, puheenaiheittain. Ei lehtijutussa ole tarpeellista valita samanlaista tarkkuutta ja näkökulmaa kuin tutkimuksessa. Määrästä puhuminenkin on ilmiselvästi suhteellista ja vaihtelee sen mukaan, puhutaanko siitä jossakin tutkimuksessa vai lehtijutussa. Lehtijutussa voi mielestäni puhua sanoista. Saneet ja muut kuuluu aivan toiseen ymmpäristöön. Kumman totuus lumesta on oikea: sen jolla on sille sata sanaa vai sen, jolla on yksi?
7.3.2012 12.08
Vesa Heikkinen
Niin, minusta sanoja ovat myös olla, ei, ja yms. Aivan yleisesti näin kai ajatellaan, ei vain kielitieteessä.

7.3.2012 12.16
Monopoliitti
Tuossa lehtijutussa näkökulma oli puheenaiheissa, ja siltä pohjalta pitää tulkita, mitä siinä sanoilla tarkoitettiin. Ihan täysillä meni eikä yhtään haitannut. Niiden kieliopillisten sanojen pohjalta ei voi tehdä juttua siitä, mistä poliitikot eniten puhuu (Katainen puhuu eniten sanasta "tämä".)
7.3.2012 12.46
Monopoliitti
PS
Vähän samaan tapaan sanoja käsitellään esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen tietyissä suuntauksissa. Ei sielläkään katsota kieliopillisia sanoja.
7.3.2012 12.54
Kielimies
Osastokysymys
En olisi niin ehdoton, etteivät saneet ja vastaavat kielitieteelliset termit kuuluisi sanomalehtiin. Kyse on vain siitä, millä osastolla niiden käyttö ja ylipäätään analyyttinen kielitieteellinen tarkastelu ovat tarpeen. Tiedesivuilla kyllä, populaarisemmilla ja yleisluonteisilla osastoilla ehkeivät sentään.

Olisi toki mielenkiintoista lukea puheena oleva pääjuttu tiedeosastolla julkaistuna. Harmi vain, että pienetkin kielinurkat ja -palstat alkavat olla harvassa.
7.3.2012 13.25
Monopoliitti
En tarkoita, etteikö asioita voisi tarkastella lehdessä myös kielitieteellisestä näkökulmasta, mutta en myöskään lähtisi soimaamaan juttua, jossa näin ei ole tehty. Molemmat näkökulmat mahtuvat maailmaan.
7.3.2012 13.29
Vesa Heikkinen
Senkin kai voimme yhdessä hyväksyä, että yleisimmistä sanoista puhuminen on suorastaan virhe, jos kyse ei ole yleisimmistä sanoista.
7.3.2012 13.45
Monopoliitti
Vesa Heikkinen, en edelleenkään yhdy tuohon käsitykseen. Toisin kuin ilmeisesti sinusta, minusta sanojen merkitys täsmentyy viime kädessä käyttöyhteydessään. Tässä
juttukokonaisuus antaa taustan sanojen tulkinnalle. Hesarin jutussa aiheena on se, mistä poliitikot puhuvat ja sen mukaan katsotaan sanoja. Tähän näkökulmaan ei yksinkertaisesti kuulu se, että kerrottaisiin poliitikon puhuneen sanasta "olla" ja "ja". Tässä lehtijutussa keskiössä ovat puheenaiheet, ei kieli, ja sanojen laskeminen palvelee tätä jutun tarkoitusta.
7.3.2012 15.17
Vesa Heikkinen
No, ainakin olisi voitu sanoa, mitä sanalla tässä tarkoitetaan, varsinkin kun muutenkin kerrotaan, miten esiteltävät tiedot on hankittu. Jutun lukijoille ei oikein anneta muuta tulkintamahdollisuutta kuin se, mikä on sanan sana yleiskielisestäkin käytöstä tuttu.
7.3.2012 15.58
Tarmoerkale
Vähän niin ja näin
Minusta se, että tutkimus julkaistaan sanomalehdessä, ei ole mikään syy harjoittaa leväperäisyyttä menetelmien ja tulosten esittämisen tarkkuudessa. Jossain määrin kyllä hyväksyisin em. lehtiartikkelin popularismin. Jutun oli kai tarkoituskin olla nopea ja kevyt katsaus eturivin poliitikkojen kieleen.
7.3.2012 17.44
U
Voimme kai yhdessä hyväksyä, että...
Kuten Monopoliitti on yrittänyt tässä rautalangasta vääntää useampaankin otteeseen, jokainen normaaliälyinen lukija ymmärtää tekstiyhteydestä, että jutussa puhuttii poliitikkojen yleisimmin käyttämistä sisältösanoista!

Vesa Heikkisen täytyy ymmärtämistä ja kielitietoisuutta tutkivana henkilönä tietää, että kerkivertolukijalla on kyky tulkita tekstejä niin sanotusti parhain päin kussakin kielenkäyttötilanteessa. En usko, että yksikään lukija jäi aprikoimaan, etteikö sentään Kataisen vokabuläärin yleisin sana olisi ollut 'joo', 'että' tai 'olla'. Paitsi jos vasiten halusi lukea juttua kuin piru raamattua.
7.3.2012 18.06
Vesa Heikkinen
Onneksi rautalankaa meillä riittää!

Onko todellakin niin, että enemmistö lukijoista ymmärsi, että nämä yleisimmiksi sanoiksi mainitut sanat eivät olekaan yleisimpiä sanoja? Mihikähän Monopoliitti ja U perustavat käsityksensä?
7.3.2012 20.33
Ville E.
Korruptoitunut
Lienen pahan kielitieteen uhri, mutta ihmettelin työnantajani aviisin juttua silmäillessäni tismalleen samaa kuin Vesa blogikirjoituksessaan. Ei siinä mitään, ja-sana nyt ei liene kovin mielenkiintoinen esiintymä, mutta miten sitten perustellaan vaikkapa sellaisten ilman kontekstia semanttisesti jokseenkin tyhjien sanojen kuin "tehdä" ja "saada" mukanaoloa?

Varsinkin "saada" on hyvinkin polyseeminen: sillä ilmaistaan esimerkiksi ihan vain vastaanottamista (Sain häneltä lahjan) mutta toisaalta hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä (Näin ei saa tehdä!).
7.3.2012 20.55
U
Terveeseen järkeen.

Ja sama rautalangasta: on selvää, että 'että', 'ja', 'olla', 'se', 'ei' ja monet muut sanat ovat esiintymistaajuudeltaan yleisempiä kuin jutussa poliitikkojen suosikkisanoiksi esitetyt sanat. Jos lukijoiden enemmistö olisi halunnut saivarrella, se olisi kyllä osannut älytä moittia kirjoittajaa tosiasioiden vääristelystä.

Saivarteluun ja moittimiseen ei kuitenkaan ollut tarvetta, kun ymmärsi mikä oli kirjoittajan näkökulma. Ymmärtämistä avitti esitystapa ja -foorumi.

Jos kyseessä olisi väitöskirja tai tieteellinen aviisi, saivartelu olisi varmasti ollutkin paikallaan.

7.3.2012 22.22
Monopoliitti
Sen takia, että jutun aiheena oli pikemminkin puheenaiheet, eivät kaikki mahdolliset sanat. Ja puheenaiheita voi katsoa sisältösanoista, joita lehdessä nimitettiin yksinkertaisesti sanoiksi, ei niinkään niistä kieliopillisista sanoista. Nyt alkaa kiinnostaa myös Vesa Heikkisen tekemät ymmärtämisen tutkimukset. Saisiko niistäkin listan?
8.3.2012 9.38
Vesa Heikkinen
Monopoliitti, hienoa, että ymmärtämisen tutkiminen alkaa kiinnostaa!

Koko elämäni on ollut omasta mielestäni ymmärtämisen tutkimista. Kieletentutkijana olen työskennellyt viitisentoista vuotta. Tässä Helsingin yliopiston kirjaston Helkasta poimittuja teostietoja:

Hölynpölynimuri / Vesa Heikkinen & Tuure Hurme. Heikkinen, Vesa. 2008

Ideologinen merkitys : kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä / Vesa Heikkinen. Heikkinen, Vesa. 1999

Kielemme kohtalo / Vesa Heikkinen, Harri Mantila. Heikkinen, Vesa. 2011

Kielen piirteet ja tekstilajit : vaikuttavia valintoja tekstistä toiseen / toimittanut Vesa Heikkinen. 2009

Kielen voima / Vesa Heikkinen. Heikkinen, Vesa. 2007

Ruma kuin apinan kainalo : maailman mehevimmät solvaukset / Robert Vanderplank ; suomentanut Joel Kontro. Vanderplank, Robert. 2009

Sininen viiva : implisiittinen ideologisuus tekstien merkitystekijänä / Vesa Heikkinen. Heikkinen, Vesa. 1997

Teksti työnä, virka kielenä / Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa, Ulla Tiililä. Heikkinen, Vesa. 2000

Tekstien arki : tutkimusmatkoja jokapäiväisiin merkityksiimme / toimittanut Vesa Heikkinen ; [... sarjakuvat: Jussi Tuomola].
2005

Tuppisuinen mies : kirjoitelmia sukupuolesta, kielestä ja kulttuurista / toimittaneet Vesa Heikkinen, Harri Mantila, Markku Varis. 1998

Virkapukuinen kieli / toimittanut Vesa Heikkinen. 2002


Näiden lisäksi on tietysti yksittäisiä artikkeleita, katsauksia, lehtijuttuja, blogimerkintöjä yms. Niitä voi etsiä esimerkiksi Kotuksen vuosikertomuksista: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=119

Ehkäpä näihin tutustumalla pääset jo alkuun, Monopolitti?
8.3.2012 14.45
U
Ymmärrän lopulta!
Hesarin selvityksestään kirjoittama juttu on oppikirjaesimerkki kielellisestä epädemokraattisuudesta.

Se jättää lukijat siihen uskoon, että Katainen puhuu useimmiten Suomesta, maasta, tekemisestä, pitämisestä ja hallituksesta! Tämä on harhaanjohtavaa ja virheellistä uutisointia.

Lukijoille ei tarjota jutussa minkäänlaisia välineitä ymmärtää, että oikeasti Katainen käyttää paljon useammin alistus- ja rinnastuskonjunktioita, olla-verbiä, osoitusasemoita jne. Olisi pitänyt, sillä aina voi olla joku, joka ei tätä ymmärrä.

Mainiota, että tämä epäkohta on nyt paljastettu ja samalla verrattu juttua kielitieteelliseen tutkimukseen, olkoonkin, että Hesarin oma selvitys ei ollut tutkimus.
8.3.2012 14.53
Vesa Heikkinen
Hyvä nimimerkki U, tuo epädemokraattisuustulkintasi on tietysti hauskan ironinen.

Mutta minkä takia joidenkin tässä asiassa kiivailleiden tuntuu olevan mahdoton hyväksyä väitettäni, jonka mukaan jutussa käytettiin kieltä löperösti? Jos puhutaan yleisimmistä sanoista, puhuttakoon sitten yleisimmistä sanoista! Eivätkä ne oikeasti yleisimmät sanatkaan todellisuudessa ole merkityksettömiä.

(Oletan siis edelleen, että jutussa annettiin suorastaan virheellistä tietoa.)

Muuten olen sitä mieltä, että kyllä erilaisissa selvityksissäkin on syytä tavoitella totuutta, tai ainakin tarkkuutta.
8.3.2012 15.15
U
Olisit heti täsmentänyt, että haluat torjua nimenomaan "löperöyttä". Täsmällisyyttä ilmaisuun siis jatkossa!

Kiivailla- verbiä en kyllä voi tässä yhteydessä hyväksyä. Se on liian kielteissävytteinen.
8.3.2012 20.59
Monopoliitti
Ymmärtämisen tutkimus?
Kaipasin tutkimuksia ymmärtämisestä, sain valtavan listan erilaisista julkaisuista. Mitenköhän tässä nyt pitäisi kieltä tulkita? Jos puhutaan ymmärtämisen tutkimuksesta, tämä lukija luuli, että tarjolla olisi todellakin siihen keskittyvää tutkimusta. Olisi esimerkiksi testattu jollakin tavalla sitä, miten ihmiset ymmärtävät lukemansa. Miten julkaisu rumista apinoista liittyy ymmärtämisen tutkimukseen? Onko Hölynpölyksi nimetty teos tutkimus, selvitys vai jotakin muuta? Ovatko blogit tutkimusta? Mielipiteinä niitä on täällä monesti markkinoitu. Kuka nyt venyttää sanojen merkitystä? Siis löytyykö niitä ymmärtämisen tutkimuksia? Vai onko kaikki aivan samaa, myös vaikka ymmärtäminen ja ymmärrettävyys? Ovatko nämä nyt sitten kaikki myös "tutkimuksia" virka- ja säädöskielestä, lehtikielestä ja politiikan kielestä, kieleen liittyvistä valta- ja ideologiakysymyksistä ja kielitietoisuudesta? Kaikki vähän niinkuin samaa erittelemätöntä massaa?
8.3.2012 23.15
Monopoliitti
Edelleen: korostit, että Hesari on tehnyt "selvityksen" mutta että on "tutkimuksiakin" tarjolla. Onko nyt siis tosiaan niin, että ymmärtämisen tutkimuksia on Suomessa tällainen määrä? Moni listassa näyttää olevan toimite eli ymmärtämisen tutkijoita on siis lukuisia! Aivan ällistyttävää! Jos ymmärtämisen tutkimus on näin laajaa, miten se on voinut pysyä näin tuntemattomana suurelle yleisölle? Yksi syy on ilmiselvästi se, että yhdenkään nimestä ei voi päätellä, että kyse olisi ymmärtämisen "tutkimisesta".
9.3.2012 8.26
Vesa Heikkinen
Hyvä Monopoliitti. Ymmärtämistä voi tutkia monista näkökulmista. Minä olen sillä kannalla, että ymmärtämisessä on kyse myös merkityksistä. Merkitysten ongelmaa olen lähestynyt monin tavoin erilaisia tekstejä tutkimalla. Niiden sisältöä en ryhdy tässä referoimaan; jätän lukijoille löytämisen ilon :)
9.3.2012 9.57
U
Ahaa! Ymmärtämisessä on kyse merkityksistä ja sanoille siis annetaan merkitys aina siinä kontekstissa, jossa ne kulloinkin esiintyvät. Maallikkokin tajusi!

Otetaan esimerkiksi vaikka tässä paljonpuhutussa Hesarin jutussa esiintynyt ilmaus "sana". Jutun kontekstissa ainoa järkeenkäypä merkitys ilmaukselle "sana" on sisältösana.

Otetaan toinen esimerkki, sana "saippuapala". Lauseessa "pesualtaan reunalla on saippuapala, jolla pesen käteni" kyseinen sana tarkoittaa ihan muuta kuin lauseessa "opettajan jokainen lause on liukas kuin saippuapala, niistä ei saa mitään otetta".



9.3.2012 10.04
Vesa Heikkinen
Hm, jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä keskustelu on minun ns. osaltani ns. käyty. Kiitos kaikille keskustelijoille ja keskustelun seuraajille mielenkiinnosta. Yritykset ymmärtää ymmärtämistä jatkuvat.
9.3.2012 17.28
Monopoliitti
Vesa Heikkinen kritoisoi Hesaria, jossa oletettavasti ei-kielitieteilijä on tehnyt jutun, jossa muun muassa käyttää sanaa "sana", kun pitäisi käyttää sanaa "sane". Heikkinen myös korostaa, että selvityksillä ja tutkimuksilla on eroa. Kun aiheesta käydään keskustelemaan, ja kiinnostutaan dosentti Heikkisen "ymmärtämisen" "tutkimuksista", saadaan pitkä lista kaikenlaisia julkaisuja. Nyt Heikkinen ei näe mitään ongelmaa siinä, että käyttää itse sanaa ymmärtäminen tavalla, joka on hyvinkin harhaajohtava. Nyt hän ei myöskään lähde keskustelemaan siitä, mikä on tutkimusta, mikä ei. Näyttää kuitenkin siltä, että muun muassa Hölynpölynimuriksi nimetty teos ei voi olla tutkimus, myös linkki blogeihin on tarpeeton, kun kysytään tutkimuksia. Miksi keskustelijat eivät saa vastauksia, kun he esittävät samanlaisia kysymyksiä ja argumentteja kuin blogisti itse on alun perin esittänyt?
10.3.2012 9.24
Vesa Heikkinen
Hyvä Monopoliitti, jos tutustut mainitsemiini kirjoihin, pääse perille ymmärrettävyyskäsityksistäni ja saat viitteitä muihin tutkimuksiin. Kuten huomaat, ymmärrettävyyden olemus on yksi tutkimusongelmistani: ei minulla ole sille tässä tarkkaa määritelmää, tai oikeastaan määritelmien ja käsitysten kirjo on laaja. Asia (myös ymmärrettävyyden määritelmät) on niin sanotusti työn alla muun muassa Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys -hankkeen tutkimuksissa (ks. hankkeesta Kotuksen verkkosivuilta ja Leksa-blogista).

Jos haluat keskustella aiheesta perusteellisemmin ja vaikka kasvokkain, ole ystävällinen ja ota yhteyttä sähköpostitse. Mukavampi keskustella yksityiskohdista, kun tietää, mitä vastakumppani ajattelee, olettaa ja tietää.
10.3.2012 15.40
U
Monopoliitille
Siitäs sait: ymmärrettävyys on ymmärtäjän silmässä vaikka toisinaan se taas johtuu ymmärtämisen kohteen ominaisuuksista.
11.3.2012 11.02
Monopoliitti
Ymmärtäminen, ei ymmärrettävyys
En toivonut ymmärrettävyyden määritelmää, vaan kiinnostuin ymmärtämisen tutkimuksista. Käännät, Vesa Heikkinen, nyt keskustelun ymmärrettävyyteen, kun esittelyssäsi sanotaan, että tutkit ymmärtämistä. Se on eri asia. Ymmärtäminen viittaa siihen, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu ja kielen tai tiedon prosessointiin. Jos mainostaa itseään ymmärtämisen tutkijana, on kai lupa odottaa tutkimuksia juuri tältä alalta. Ja nimenomaan tutkimuksia: siiis esimerkiksi tieteellisen vertaisarvioinnin läpikäyneitä julkaisuja, joissa keskitytään mainittuun aiheeseen sitä varten kerätyn aineiston kanssa.
18.3.2012 19.38
Tapani R.
Vastausta odottaen
Heikkinen ei näköjään ole vastannut kysymyksiin. Nythän tuli selväksi, että selvitys ja tutkimus on eri asia ja selvitys ja mielipidekin on eri asia. Nyt odotetaan yhä tietoja niistä ymmärtämisen tutkimuksista. Ja jos oli niin, että jotkut tutkimukset on vasta tekeillä ("tutkii"), niin koskeeko tämä koko esittelyssä mainittua listaa tutkimusaiheista vai ainoastaan osaa siitä? Aika epäselvää. Ymmärtäminen on minustakin jotakin pään sisällä tapahtuvaa ja siihen tuntuisi viittaavaan myös kielitietoisuus. Mitä tutkimuksia Heikkisellä siitä aiheesat on? Saako esittelyssä väittää tutkivansa jotakin mitä ei oikeasti tutki? Ja vika on meissä kysyjissä niinkö?
18.3.2012 21.22
U
Apua, en ymmärrä!
Ymmärtääkseni Heikkinen selitti ymmärtämisen tutkijuutensa parhain päin alkamalla puhua ymmärrettävyyden olemuksesta, mutta Monopoliitille moinen löperö kielenkäyttö ei kelvannut, ja nyt Heikkinen ei enää halua vastata.

Kiva sitten! Mitä meidän lukijoiden pitäisi ajatella, kun tutkija, joka peräänkuuluttaa ns. kielellistä demokratiaa ja ymmärrettävää ilmaisua, heittää tällä tavalla savua silmillemme ja puhuu ympäripyöreitä niin että me olemme nyt ihan pyörällä päästämme ja ymmällämme!
19.3.2012 17.38
tms
Heikkistä ymmärsin...
...keskustelijoita en.

Luin saman Hesarin uutisen ja reagoin ehkä jyrkemmin kuin Heikkinen: joko lehti puhuu palturia, tai eduskunnassa puhutaan kummallisia, kun ei ole sanoja 'olla' tai 'ei'. Pronomineja en huomannut kaivata, ja sane oli uusi termi, kiitos sen esittelemisestä.

Olen siis sitä mieltä, että Hesarin uutinen olisi ollut kiinnostavampi, jos se olisi ollut huolellisemmin laadittu. Politiikastakin se olisi kertonut enemmän.
20.3.2012 7.56
Valviira
On aika erikoista, että heitetään pitkä lista sekalaisia julkaisuja, kun kysytään tietyn alan tutkimuksia: jos jotakin on tutkinut, sen pitäisi kai olla aika selvästi kerrottavissa. Tulee mieleen lakimiehet, jotka työntävät koko lakikirjan luettavaksi, kun yrittää selvittää heidän sanomisiaan. Mutta näin saa ja voi täällä ilmeisesti tehdä ja edelleen esiintyä sen tietyn alan tutkijana. Hyvin erikoista.