Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

5.10.2011 10.58

Painon-, elämän- ja kielenhallintaa

Vai sittenkin leppoistamista?

Kuuntelin kvartaalikorvalla radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin lasten painonhallintaa. Kyse oli ilmeisesti kouluissa annettavasta terveysvalistuksesta.

Sanoja paino, lihavuus ja laihduttaminen ei kuulemma lasten kanssa käytetä, mutta vanhemmille puhutaan faktoista, niin kuin ne ovat. Yksi tosiasioista tuntui olevan, että ihmisen tulee koko ajan tarkkailla itseään ja pitää niin ruumiinsa kuin mielensäkin jollakin tavalla hallussa, hallinnassa, suorastaan komennossa. Muuten piru perii.

Puhe erilaisten ihmiselämään liittyvien asioiden hallinnasta, hallitsemisesta ja haltuun ottamisesta tuntuu yleistyvän ja laaja-alaistuvan. Jokaisen pitää olla oman onnensa seppä ja virallinen valvoja. Mutta koska ihminen kuitenkin on heikko, tarvitaan valistajia, jotka yläpuolisesta tietäjän asemastaan muistuttavat, että ihminen on kuitenkin heikko.

Eikä tämä valistaminen aina ole perin pyyteetöntä puuhaa. Yhden pontimena on kansanterveys, mutta toisen kassavirta. Jos jonkinlaisia painon- ja elämänhallinnan tuotteita ja kursseja kaupitellaan siellä ja täällä.

Ääh, taidanpa itse kuulua tuohon kaupustelijoiden sankkaan joukkoon. Olenhan jo vuosikymmeniä yrittänyt myydä ajatusta kielenhallinnasta…

Ja vielä: toisaalta puhutaan siitä, miten viisasta olisi leppoistaa, kohtuullistaa, downshiftata, alasajaa, ottaa iisisti. Perustuuko tämäkin puhe ajatukseen elämänhallinnasta?  Kun leppoistaa, on aikaa ja voimia hallita elämäänsä entistä paremmin? Mutta onko se enää leppoisaa?


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

5.10.2011 15.18
Relax
Eihän laiskottelua suoriteta siksi, että sitten jaksaisi hallita elämäänsä entistä paremmin; laiskottelu on elämää. Ken osaa elää, osaa luonnostaan tehdä työtä ja laiskotella hyvällä omalla tunnolla sopivassa suhteessa, eikä hänen tarvitse erikseen puhua "elämänhallinnasta".

Elämä on kuin kieli: se joko on luonnostaan hallussa tai ei ole.
5.10.2011 19.57
Erika
Hyvä vain, että ihmisten kielenhallinnasta huolehditaan, sillä kieli ja mielihän ovat lopulta sama asia. Juuri siksi on hyvä sekin, että kropan hallinnasta huolehditaan, sillä se on kaiken kielenhallinnan edellytys: mens sana in corpore sano.

Vinkeä vastakkainasettelu muuten "yläpuolisessa tietäjän asemassa" olevien ja ihmisten välilllä!


5.10.2011 20.28
Vesa Heikkinen
Erika, kiitos, mutta tuollainen vastakkainasettelu on kyllä omien aivojesi tuotetta. En sanonut, että valistajat eivät ole ihmisiä. Ihminen taas on kuka tahansa, vaikka valistaja. Jokainen ihminen voi ottaa erilaisia rooleja ja asemia. Jne. Tms.
5.10.2011 22.04
Erika
Vastakkainasettelu on luonnollisesti aivojeni tuotetta: luinhan tekstisi, jossa tarjosit selvät nuotit merkityksenmuodostamiselle!

Sijoitit valistajat yläpuolisen tietäjän rooliin ja sehän on aika ikävästi sanottu ihmisistä, jotka haluavat auttaa muita ihmisiä haluamatta asettua näiden yläpuolelle.

15.11.2012 9.11
Jaana-S.
Alasajaa?
Saan näppylöitä termistä "alasajaa". Kuinka alas ajetaan? Kellariinko? Termi tulee englannista ja on otettu meille suorana käännöksenä, mikä on minusta onnetonta. Sinäkin käytät sitä muitta mutkitta, miksi?
15.11.2012 9.27
Vesa Heikkinen
Jaana-S, kiitos kommentistasi. Pahoittelen aiheuttamiani näppylöitä.

Luettelen tuossa blogimerkinnässäni ilmauksia, joita mainitusta asiasta on käytetty. Alasajaa on yksi niistä. En nyt oikein osaa sitä näin äkkiseltään tuomitakaan. Aikansa ja paikkansa varmaan silläkin.