Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

9.4.2010 15.13

On kieli köyhä, siksi tää

Onx se Agri-jotain samanlaista kuin Coke and a smile?

On kieli köyhä, siksi tää. Siis tämä juttu. Suomen kielen päivän sekä isojen ja keskinkertaisten ja pientenkin kirjainten ynnä ihmisten kunniaksi.

Näin köyhtymisasiaa allokoi nimimerkki P-man, vai pitäisikö sanoa "pii-män", siis täällä rakkaassa netissämme:

"Mutsi aina jauhaa, et tekstarit raiskaa suomenkielen.  – –. Mamman mukaa kieli köyhtyy ja oikeinkirjoitus kärsii, ku jengi suosii txt:ta. En mä ny sanos, et kieli köyhtyy mut ainaki se lyhenee ku pippeli pakkasella."

Samasta aiheesta kirjoitti jo muinoin eli viime vuosituhannella toimittaja Ilkka Malmberg Helsingin Sanomissa. Tähän tapaan:

"Kuulee myös inistävän, että suomen kieli köyhtyy. Omistuspäätteet katoavat ja ilmaisukyvytön nuoriso änkyttää niinkua. Minusta asia on päinvastoin. Bussissa on joskus pakko jäädä ihaillen kuuntelemaan, miten koulunuoret naulaa­vat asiat parilla sanalla lyhyesti ja täsmällisesti, väänte­levät sanoja, parodioivat asiakieltä: Vittu kato mikä pipo! Onpa sedällä laadukas päähine!

Kielen köyhtymisestä on käyty milloin rikasta milloin konkurssikypsää keskustelua ainakin siitä saakka, kun radio rentoutui 1980-luvun puolessavälissä. Kaupallisissa paikallisradioissa vapaa pölötys valtasi alaa kirjakieltä puhuvilta päiltä.

Jo kaksi sataa vuotta sitten väännettiin siitä, voiko itämurteisia aineksia ottaa kirjakieleen. Yhden mielestä lounaismurteet olivat köyhiä vierasvaikutteineen; toisen mielestä itämurteet olivat köyhiä rahvaanomaisuuksineen.

Keskustelu jatkuu. Kotomurteet ja vieras vaikutus ovat yhä tapetilla.

Suurin suomen vihollisista tuntuu olevan englanti, joka ulottaa ilkeät lonkeronsa kaikkialle. Äänteisiin, sanoihin, lauseisiin, tekstirakenteisiin, ajattelu- ja vuorovaikutustapoihin, arvoihin. Luihin ja ytimiin. Kiireeseen ja kantapäähän. Syntyihin syvihin.

Vaimoni lähetti juuri (tekstarina enimmäkseen pienillä kirjaimilla kirjoitettuna) paheksuttavakseni kuulemansa keskustelun: herranjumala miten ekskluu, ihan törkeen makeeta. Ens viikolla mennään august consultingin ekskluun!

Ne nuoret ne nuoret... Hyvän pohjan tämäntapaiselle köyhtymiselle antaa sosiaalinen media. Jengi vaan meilaa ja mesettää, irkkaa ja surffaa. Mutta kuusta ei eroteta enää koivusta eikä Agricolaa Coca-Colasta. Eikä suomea englannista.

Pallollamme puhutaan noin viittä, kuutta, seitsemää tuhatta kieltä. Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se tiedetään, että kieliä kuolee tiuhaan tahtiin.

Suomi ei ole kuoleman kielissä. Pieni suomemme on maailman mitassa iso kieli. Ei kuoleva kieli, vaan pikemminkin tappaja, ajatellaanpa vaikka kielivähemmistöjemme kohtelun historiaa. Ehkä sietää ajatella nykypäivääkin?

Ja tästä kielen köyhtymisestä vielä sekavaisen luentoni lopuksi (ja nyt olen tosissani kuin rautakanki): Loppupeleissä se, mitä sanotaan kielen köyhtymiseksi, onkin ehkä kielen rikastumista. Sen elämä(ä), joka tunnetusti on laiffii.

---

JK ja katoppa vielä ite cokiksen slogaaneja vuosien varrelta

http://en.wikipedia.org/wiki/Coca-Cola_slogans


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

9.4.2010 15.37
Agricolistaja
Tekstarit ja meilit ovat lisänneet kirjoittamista valtavasti. Kynnys ryhtyä kirjoittamaan on madaltunut kun voi käyttää puhekielen ilmaisuja.
Oikean kirjeen laatiminen tuntuu niihin verrattuna suurelta ponnistukselta.
9.4.2010 15.48
Jouni Kemppi

http://popanime.wordpress.com/

9.4.2010 23.12
Agricocacola
Jokapäiväinen leipä
Kielen rappio on kestoaihe. Erityisesti nuorille heristetään sormea, ja kaikki uudet kielimuodot ja keksinnöt ovat vaaraksi. Niin varmaan kirjoitustaidostakin ajateltiin. "Kukaan ei enää vaivaudu opettelemaan näitä ulkoa!"

Muuten, minäkään en ilmeisesti erottanut Agricolaa Coca-Colasta, kun blogini nimesin:

http://agricocacola.vuodatus.net/
15.4.2010 13.38
Kielimies
Ennen oli laatua, nyt määrää
Totta kai suomen kieli rikastuu. Eri asia vain on, millaisilla aineksilla ja osataanko ja ennen kaikkea halutaanko niistä huolimatta käyttää edelleen hyvää kieltä sitä edellyttävissä yhteyksissä.