Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

4.10.2012 12.57
Vesa Heikkinen

Nauhoittamisesta niuhottamista

Kuka enää nauhoittaa nauhalle?

”Onko kukaan nauhoittanut uutta Pokémonia?” poika kysyy. Vastaan, että ei ole nauhoitettu, mutta kyllä se tuolla digiboksissa on tallennettuna.

Niuhotusta? No joo. Sama poika arveli muutama vuosi sitten, että ironia on pilannut hänen elämänsä.

Käsitykseni mukaan musiikin, televisio-ohjelmien, elokuvien ynnä muiden sellaisten nauhoittamisesta puhutaan yhä paljon, vaikka kyse lienee tätä nykyä vain harvoin minkäänlaiselle nauhalle tallentamisesta. Wikipediassa mainitaan kymmeniä erilaisia informaationtallennustekniikoita ja -välineitä.

C-kaseteista Wikipediassa sanotaan, että niitä on käytetty 2000-luvulla lähinnä autoradioissa. Yksistään VHS-formaattia käyttävien videonauhureiden valmistus on lopetettu jo vuosia sitten.

Puhumme siis sujuvasti nauhoittamisesta, vaikka nauhoja ei ole muualla kuin kengissä, jos niissäkään. Sanakirjassa mainittu nauhoittaa-verbin merkitys ’tallentaa ääni- tai kuvanauhaan’ on laventunut yleisemmäksi ’tallentamiseksi’, jossa nauhalla ei enää välttämättä ole käyttöä.

Tällainen merkitysten muuttuminen ei tietenkään ole mitenkään erikoista. Saatammehan juoda kahvitauollakin teetä ja syödä kevytlevitteellä ryyditetyn leivän voileipänä.

Kieli kuulemma muuttuu, vaikka enhän minä tuota mistään kuullut. Luinpahan lehdestä. Kieli siis näemmä muuttuu.

***

Wikipedia, tallennetuotannosta ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tallennetuotanto, tallennusvälineistä ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tallennusmedia.


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

4.10.2012 17.45
Adele
Mennyttä maailmaa
"Muistitko vetää", kysyn lapsenlapseltani, joka ymmärtää hyvin mitä tarkoitan vaikka ei ole vedettävää vessaa koskaan edes nähnyt.
4.10.2012 22.39
Terhi
Kynä ja kana
Myös hyvä esimerkki on 'kynä', joka on alunperin tarkoittanut sulkaa. Höyhenet ovat kirjoitusvälineistä enimmäkseen kadonneet, mutta nimi jäi. Vielä on kana kynittävänä, siinä touhussa sana on säilynyt alkuperäisessä merkityksessä.
5.10.2012 16.30
Urpu
luuri korvassa
Ja englantilaisen sanovat "hang up" lopettaessaan puhelun. Niin kuin muka ripustaisivat kuulokkeen seinään! Ja minä sanon paiskaavani luurin korvaan, vaikka oikeasti tietty paiskaan sen seinään.
5.10.2012 19.41
Alfa
Lapsellista?
Onkohan vähän lapsellista ihmetellä tällaisia asioita? Jos kieltä ruvetaan kirjaimellisimmin tulkitsemaan, niin onhan ihmettelemistä niemen nokassa, tien päässä ja kiekon syöttämisessä.
7.10.2012 12.35
Urpu
Niemen nokassa, tien päässä, vuoren juuressa, joen suussa jne. ole mitään ihmettelemistä! Päin vastoin: kuvaannollisten ilmausten ansiosta hölmömpikin tajuaa, mistä on kyse, eikä niiden merkitys edes ajan oloon muutu!

Sitävastoin on tosi virkistävää eikä lainkaan lapsellista pysähtyä välillä toetamaan, mistä tietyt arkipäivän ilmaisut (kuten nyt vaikka "vetää vessa")oikein juontuvatkaan.



7.10.2012 14.58
Kristiina
Kuulemma =/= näemmä
...Mutta eihän ilmausten "kuulemma" ja "näemmä" ero ole se, millä välineellä tieto on annettu, vaan se, onko kirjoittaja itse havainnut asian, eikö niin? "Kuulemma" tarkoittaa jotain, josta itsellä ei ole todisteita, "kuulopuhetta". "Näemmä" viittaa todisteisiin, jotka kirjoittaja itse näkee tai on nähnyt edessään.

Voihan toki olla, että lehdessä oli sopivan havainnollinen esimerkki sen _lisäksi_, että siellä esitettiin väite kielen muuttumisesta.
8.10.2012 12.50
Vesa Heikkinen
Nauhoittaa-tapauksessa lienee selvästi kyse merkityksen väljenemisestä eli laajentumisesta. Osa alkuperäisestä merkityksestä on ikään kuin karsittu pois (nauhaan viittaava osa), mutta merkittävä osa on jätetty jäljelle, sanoisinko runko: kyse on laitteella tallentamisesta. Vastaavasti esimerkiksi "putki" on aikoinaan tarkoittanut vain kasvin onttoa vartta tai putkikasvia, mutta nykyään sillä voi viitata melkein mihin tahansa onttoon johtoon tai kanavaan tms.

Niemen nokat yms. ovat kai nekin jonkinlaisia - mutta käsittääksein toisenlaisia - esimerkkejä merkityksen väljenemisestä. Näissä muutoksissa on olennaista metaforisuus: sanan merkitys voi laventua käsittämään ilmiön, jolla on jotakin yhtäläisyyttä sanan alkuperäiseen viittausalaan kuuluvien tarkoitteiden kanssa (esim. erilaisilla luonnonpaikoilla ihmisen tai elämen nenään, nokkaan, suuhun, silmään, selkään). Näistä tapauksista voi jo sanoa, että metaforisesta käytöstä on tullut yksi sanan varsinaisista merkityksistä (ja metaforisuus on haalistunut). Esim. Kielitoimiston sanakirjassa sanan '"nenä" kolmanneksi merkitykseksi mainitaan 'kärki, huippu, nokka': "Niemennenä. Istua kannon nenässä. Paistaa makkaraa tikun nenässä."

No, voi ajatella, että myös nauhoittaa-tapaus sisältää metaforaulottuvuuden. Vrt. "Lumi heijastaa valoa." > "Kirjoitus heijastaa yleistä mielipidettä." Voisiko ajatella, että nauhoittaa nykykäytössään (tallentamisena) on jo muuttunut tai ainakin muuttumassa sellaiseksi, että sen metaforista pohjaa ei enää tunnisteta? Tosin sanakirjassa nauhoittaa ei vielä ole tässä uudessa merkityksessään.


(Lähde: Heikki Kangasniemi, "Sana, merkitys, maailma. Katsaus leksikaalisen semantiikan perusteisiin". Finn Lectura, 1997.)

Kuulemma- ja näemmä-sanat heitin blogimerkintääni puolihuolimattomasti ja intuition varassa... Aiheesta löytyy tietoa myös netistä, ks. esim. VISK § 1606; http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1606):

"Partikkeli näemmä ja sitä paljon vähäkäyttöisempi tiemmä ovat leksikaalistumia, joissa ei välttämättä ole jäljellä merkitystä, joka osoittaisi, millä tavoin puhuja on saanut asian tietoonsa. Merkitys on ’ilmeisesti’; ’olen päätellyt’ - -."

"Partikkeli kuulemma ilmaisee, että lausumassa esitetty asia on kertojalle toisen käden tietoa (g) (» § 1494). Konkreettinen ’kuulemisen’ merkitys ei ole välttämättä jäljellä; tieto voi perustua yhtä hyvin huhupuheeseen kuin kirjoitettuun lähteeseen."