Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Vesa Heikkinen Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja. Hän on tutkinut virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss

30.12.2010 14.14

Natonalismi

Tein lyöntivirheen. Oliko se virhe?

Te blogimerkintöjeni lukijat olette jo varmasti tottuneet siihen, että kirjaimet menevät välillä väärinpäin ja muutkin merkit vähän miten sattuu. Olen ajatellut näitä blogimerkintöjä 20 minuutin tekstilajina: sen enempää ei saisi kirjoittamiseen aikaa tuhrautua. Sallin itselleni lyöntivihreet ja ajatustenkin onnahtelut, jos nyt ajatuksista voi edes puhua :)

Kiireessä ja kiihkossa syntyy lyöntivirheitä muihinkin teksteihin. Raapustan parhaillaan viimeisiä osioita kirjaan Kielemme kohtalo. Mietin muun muassa kansallisuusaatteen entisiä ja nykyisiä olomuotoja. Oikolukuohjelma alleviivasi käsikirjoituksestani sanan nationalismi, ja ihmettelin, että mitäs nyt.

Meni hetki, ennen kuin tajusin, että olinkin kirjoittanut natonalismi. Hm... Onko nationalismi vaihtunut natonalismiksi oikeastikin? Vai onko niin, että natonalismi on nationalismin kehittyneempi muoto?

Kun seuraa Suomessa käytävää keskustelua Natoon liittymisestä, kyllähän siinä monesti juuri kiihkeä kansallisuusaate tuntuu jylläävän. Ei niin, että korostettaisiin erityistä suomalaisuutta sellaisenaan; vaan niin, että korostetaan sitä suhteessa johonkin, vasten jotakin Uhkaa, Uhkaa, Uhkaa.


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

30.12.2010 20.44
Jukka K. Korpela
Virhe on ajatuksen puuttuminen
”Natonalismi” on tietysti lyöntivirhe. Siinä ei ole aihetta romaaniin, novelliin, esseeseen, pakinaan eikä edes tolkulliseen blogimerkintään.

Joku voi tietysti ajatella, ettei blogimerkinnässä tarvitse olla asiaa ollakaan, sen enempää kuin Facebook-viestissä tai satunnaisessa murahduksessa ruokapöydässä. Sellainen ajattelu kuitenkin halventaa niitä blogimerkintöjä, joissa on oikeasti ajatusta ja joihin on aiheellisesti käytetty kirjoittajan aikaa ja ennen muuta lukijoiden aikaa.
30.12.2010 21.24
Lotta
Totta
Slips of tongue, slips of mind!
31.12.2010 8.34
Kyllästynyt
Ja taasen kerran tuota iänikuista pakkoenglantia, eivätkö suomalaiset enää osaa ajatella ja kirjoittaa suomeksi?
31.12.2010 10.14
Ei nimimerkkiä
Markkinointia
Tämän kirjoituksen tarkoitus taisikin olla uuden kirjan markkinointi.
31.12.2010 11.05
Vesa Heikkinen
Kiitos!
Kiitos kommentista!

Kylläpäs täällä ollaan taas mukavan kannustavia ;) Ja kaikki ovat tietysti oikeassa omalla tavallaan: ei ollut asiaa, oli tarkoitus markkinoida, lipsahdukset ovat kiinnostavia jne.

Erityisesti tarkoitus oli jakaa kanssanne lyöntivirheiden ilo! Siis tuottaa (vahingon)iloa muillekin. Tuossa natonalismissa olisi tietysti aihetta pitempäänkiin kielikeskusteluun.

Mutta eteenpäin elävän kieli...
31.12.2010 13.06
Eero V
Rauhaa päälle maan
Minusta blogi on mitä vapain tekstilaji tai tekstilajijoukko, jossa on tilaa hyvin monenlaisille teksteille: pitkille ja lyhyille, yleis- ja puhekielisille, pitkään punnituille ja nopeasti nakutetuille. Kukin voi kirjoittaa rennosti ja vapaasti omalla tyylillään niin kuin puhuessaan. Samalla bloggaaja ilmaisee itseään ja profiloi itseään kirjoittajana. Tämä moninaisuus on minusta blogikirjoittamisessa parasta, usein aika kaunistakin.

Sellaista suvaitsematonta yksinuottisuutta, että kaikkien pitäisi noudattaa blogikirjoittelussaan samaa, ahdasta muottia, en kannata yhtään. En myöskään lakkaa ihmettelemästä joidenkin ihmisten innokkuutta puuttua hanakasti toisten tavallisessa kielenkäytössä esiintyviin "virheisiin": sellaisiin omasta kielenkäytöstä poikkeaviin ilmaisutapoihin ja kielenpiirteisiin, joista ei voi olla kenellekään mitään oikeaa haittaa. Se tuntuu minusta usein vähän samanlaiselta kuin jos nälvisi toisen pukeutumista tai harrastuksia. Miksi pitää lähteä moiseen? Virallisissa yhteyksissä käytettävä laki- ja viranomaiskieli on sitten toinen asia, mutta ei senkään oikomisessa tarvitse minusta ilkeä olla.

Joidenkin keskustelijoiden riitaisista kommenteista tuli jälleen mieleeni usein tehty havainto nettikirjoittelun estottomuudesta: kasvokkaiskeskustelusta poiketen nettikirjoittaja ei näe muiden keskustelijoiden reaktioita, ja leppoisakin ihminen tulee helposti kirjoittaneeksi (usein anonyymisti) tietokoneensa ääressä tavalla, jota ei muuten käyttäisi. (Ks. esim. http://www.spring.org.uk/2010/08/six-causes-of-online-disinhibition.php)

Onnellista uutta vuotta kaikille!
2.1.2011 22.07
Jukka K. Korpela
Lörpöttelyn vapaus
Puolustan toki lörpöttelyn vapautta, samoin kuin kansalaisten oikeutta päätellä, että jos joku käyttää jotain mediaa lörpöttelyyn toistuvasti, hänen juttujaan ei kannata lukea.

Mikähän lienee syynä siihen, että Suomessa valitetaan kritiikin puutetta ja toisaalta erittäin perusteltuunkin kritiikkiin reagoidaan kummallisella lässytyksellä vapaudesta kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo? Ei ihme, että niin pakinoiden kuin blogienkin taso on enimmäkseen niin masentava.